Päivi

Katkera ei kuitenkaan ole pahanmakuisen synonyymi.

Matkustin laivalla Saksaan kesällä 1969, juuri 18 vuotta täytettyäni. Pukeutumiseni siisteys varmaankin sai minut näyttämään vanhemmalta, koskapa minua palveltiin laivan baarissa sujuvasti ja papereita kyselemättä. Näin hyllyssä Campari-pullon ja päätin maistella moista (olin kuullut tuollaisesta juomasta puhuttavan). Ensimmäinen siemaus maistui järkyttävältä. Tuntui, kuin vatsahapot olisivat hyökänneet suuhuni! Seuraava siemaus tuntui jo mielenkiintoisemmalta ja mausta löytyi uusia ulottuvuuksia.

Saatuani lasin tyhjäksi tilasin toisen. Sen jälkeen huomasin olevani Camparin ystävä, ja sellaisena olen pysynyt kaikki 35 vuotta tuosta ensimaistelusta lukien.

Monet muutkin katkerot ovat tulleet sittemmin tutuiksi, eikä mikään ole tuntunut varsinaisesti vastenmieliseltä. Fernet Branca on suuri suosikkini.

'Grogikatkeroiksi' luetaan Campari, Champion ja Carillo. Loput Alkossa myytävät katkerot kuuluvat ryhmään 'Maha- ja maustekatkerot'. Niiden yrteillä sanotaan olevan ruuansulatusta edistäviä, vatsaa rauhoittavia tms. ominaisuuksia. Joidenkin mielestä mahakatkerot (esim. saksalainen Underberg) ovat oivallisia krapulalääkkeitä.

Campari muuten oli aikoinaan vahvempaa kuin nykyisin (muistaakseni noin 27 %). Jossakin välissä sitä miedonnettiin (ainakin Suomeen tuotavien ja täällä päin tax-free-myynnissä olevien erien osalta) 21 prosenttiin, jotta juoma saatiin mietojen alkoholijuomien luokkaan.

Campari on petollista...

Ostin pullon Carilloo ja kaduin sitä katkerosti.