Paniikkikohtaus ja migreeni

jataasmentiin... kirjoitti:

Onko kenelläkään migreeni aiheuttanut paniikkikohtausta tai päinvastoin? Aloin tässä loppuvuodesta kärsiä ihmeellisistä kohtauksista (pahoinvointi ja aistiherkkyys, varsinkin valojen suhteen, sen jälkeen hirveä nälkä josta sitten seurasi päänsärky joka saattoi vielä jatkua aamullakin). Lääkärissä käyty monta kertaa ja mitään vikaa ei oo löytynyt, kaikki mahdolliset arvot optimaaliset ja sydänfilmissä ei mitään poikkeavaa, sekin otettu moneen kertaan. Noiden outojen oireiden jälkeen aloin sitten saamaan paniikkikohtauksia kun aamuyöstä heräsin huteraan oloon, ei väsyttänyt, mutta kahvikupin ja citalopramin (20mg) ottamisen jälkeen noin parin tunnin päästä oli taas ihan hirveä olo, valoilta olis haluttanut olla piilossa. Yksi oireeton päivä oli välissä , mutta nostin citalopramin annosta 30mg:aan ja siitä alkoi täysi alamäki. Ensimmäinen päivä oli taivaallinen, ei mitään hätää, mutta sitten alkoi suoranaisesti romahdus. Aamuyöstä heräsin siihen kun sydän jyskytti rinnassa. Sen jälkeen rupes ahdistamaan kun ei pystyny enää nukkumaan vaikka ois väsyttäny kuinka. Kahvin jälkeen tuli huono ja hutera olo ja se vain paheni aamu aamulta. Ja yks aamu olin jo niin tuuperruksissa että hyvä kun ei taju lähteny siihen paikkaan. Päätin nyt sitten laskea 5 päivän jälkeen tuon annoksen takaisin 20mg:aan. Tästä on keskusteltu useaan otteeseen tk:ssa lääkärin kanssa, mutta kun toiset ovat eri mieltä kuin toiset. No, tänä aamuna tajusin kärsiväni migreenistä. Auraoiretta lukuunottamatta kaikki oireeni passaa migreeniin ennemmin kuin paniikkihäiriöön, tosin paniikkiinhan siitä menee kun on outoja tuntemuksia joka puolella. Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus, se on vielä ehkä arvauksen puolella. Kuvittelisin kuitenkin migreenin olevan se syy ja syy migreenille taas löytyy jostain, ehkä vitamiineista, ehkä lihasjännityksestä, sitä en vielä ole selvittänyt. No, tänä aamuna en tosiaan ottanut enää tappoannosta citalopraamia vaan sen tavallisen 20mg. Eipä ole tarvinnut tuntea kuolemaa koko päivänä. Olo on kuitenkin väsynyt, mutta ei tosiaankaan niin väsynyt kuin eilen aamulla, järjissäni olen ollut, vähän on mieli maassa kun yksin joutuu näiden oireiden kanssa olemaan ja pientä stressiäkin tämän myötä sairaalasta käsin mulle saatiin, mutta siitä ei sen enempää. Aamulla tosiaan torkuin niin pitkään että olo oli suht koht ok, pää on tosiaan vähän jännän tuntoinen vielä, ajattelen ehkä ihan liikaa oireitani. Sydän on hakannut koko päivän suuremmalla sykkeellä kuin tavallisesti, ei se nyt sataa lyö, mutta se 70 tuntuu myös ikävältä. Olen itselle yrittänyt selittää, että nämä ovat vieroitusoireita siitä suuremmasta citalopram annoksesta. En tiedä oliko annoksen tiputtaminen viisasta, mutta toisaalta paniikki on ollut vähäisempää tänään. Migreeni sen sijaan alkanut jo aamusta, telkkaria ei pystyny pitään päällä ja kaikki liikkuminen ym. väsytti ihan hirveesti, helpoin oli olla pimeässä, eniten tosiaan ärsyttää tuo valo plus kaikki hajut, ruokaa ei tee tippaakaan mieli vaan ajatuskin siitä etoo. Ja mulla ei mitään masennusta tai muuta mielialahäiriöitä ole, kun kohtaukset ja oireet on poissa niin olen hyvinkin iloinen ja pystyn nauttimaan elämästä, mutta sitten kun mikä tahansa hitonmoinen oire tuleekaan niin kyllä se alkaa pitemmän päälle jo tympimään. Minulla ei tosiaan ole sosiaalisten tilanteiden kammoa niinkuin paniikkihäiriöisillä yleensä, joskus vuosia sitten oli sitäkin, mutta en ole koskaan pyörtynyt tai saanut pahoja kohtauksia muualla kuin kotona ja käyn ihan normaaliin tapaan kaupassa ja kuljen linja-autolla ym. vaikka näitä kohtauksia on ollutkin ja joskus joutuu jopa jonossa odottelemaan kun sydän tykyttää, mutta se ei silti pelota minua. Toki tahtoisin tietää, että mistä tämä sydämen tykytys johtuu vai onko sekin migreeniä, että tuntee kaiken kehossaan paljon voimakkaammin kuin tavallista..Hirveintä tuossa oli yks päivä kun sairaanhoitaja katto lampulla pupilleja, sillon tuntu että taju lähtee siitä valosta. Ja sen jälkeen oliki maailman hirvein olo. Tänään on ollut parempi päivä, paniikkia ei ole tullut, tosin väsynyt ja nuutunut on olo ja pitäisi saada ajatukset tästä kaikesta pois. Mutta yksin ollessa vähän hankalaa. Pitäs opetella ajattelemaan taas iloisia ja onnellisia asioita että sais nämä tyhmät oireet pois mielestä. Onko kellään mitään ideaa, miten tämän vois saada pois mielestä? :) Ja kohtalontovereilta myös kaipaan kommentteja :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä