Alaikäiselle masennuslääkkeet ilman vanhemman suostumusta?

Olen 15 vuotias tyttö, ja minulla on ollu jo vuoden ajan paniikkikohtauksia, masennusta, yksin jäämisen pelkoa jne. Nyt tilanne on pahentunut, enkä enää pysty kontrolloimaan itseäni enkä tunteitani. Todella usein käy niin että hermostun aivan liian pienistä asioista poikaystävälleni, esimerkiksi siitä että hän katsoo tietokoneruutua väärästä kulmasta tai petaa sängyn väärin tai tekee asioita väärässä järjestyksessä. Alan vain raivota ja itkeä enkä pysty lopettamaan, kunnes rauhoitun ja pyytelen anteeksi käyttäytymistäni. Ja voi olla että tunnin tai parin päästä en enää muista koko tilanteen tapahtumista. Minä en enää jaksa elää näin, eikä hänkään. Eikä hänen tarvitsisi. Pelkään kokoajan jääväni yksin koska tämä tuhoaa myös häntä pikkuhiljaa. Hän myös joutuu öisin valvomaan koska vain pyörin ja itken sängyssä eikä hän saa unta koska minäkään en saa. Molemmat tiedämme että tarvitsen apua, mutta minulla on jo voimat niin lopussa etten tiedä mitä tehdä. Olemme miettineet pitäisikö minun käydä puhumassa ammattilaiselle, ja onko mahdollista että saisin lääkitykseni vaikka äitini ei sitä minulle haluaisi? Hänen mielestään kyse on vain kovasta stressistä, ja pelkää että lääkkeet muuttaisivat minua niin etten enää olisi oma itseni. Mutta en ole nytkään. Haluaisin palata takaisin siihen aikaan kun en kimmastunut pikkuasioista, pystyin kontrolloimaan itseäni enkä kärsinyt nestevajauksesta kaiken itkemisen takia.
4234
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Mikä voi stressata sinua 15 vuotiasta niin paljon että luulet tarvitsevasi siihen lääkkeitä? Mene ihmeessä ammattilaisen puheille heti! Älä kuitenkaan usko pilllereiden voimaan. Äitisi saattaa tarkoittaa juuri tätä.

Tässä linkki väestöliitolle.
http://www.vaestoliitto.fi/murkun_kanssa/tietoa/mielenterveys2/nuoren_masennus/

Tiedän kokemuksesta, että siellä osataan auttaa. Ja varmasti löytyy muitakin toimijoita joista voit saada apua. Jos ei vanhempasi ymmärrä niin toimi sitten vaikka ihan itse!

Äänestä

Ei ne lääkkeet mitään mörköjä ole, vaan kun löytyy se sopiva niin elämä helpottuu. Nyt vaan reippasti terveydenhoitajan jutulle ja varaamaan lääkäriaikaa. Oli sun vaivasi sitten mistä tahansa johtuvaa, se kannattaa selvittää.

Tiedän nuoria, jotka ovat aloittaneet lääkityksen ja pärjäävät nykyään hyvin.

Äänestä
  • Haista sinä vittu. Lääkitykset pilaavat lapsen/nuoren elämän, jonka sinä olet jo alunperin onnistunut pilaamaan heidän maailmaan saatettuasi kypsymättämyyttäsi aikuisena vastuuntuntoisena ihmisenä, joka et ole osannut harkita oletko kykenevä lapsesta huolehtimaan tai häntä kasvattamaan.

    Äänestä

  • panokone info kirjoitti:

    Haista sinä vittu. Lääkitykset pilaavat lapsen/nuoren elämän, jonka sinä olet jo alunperin onnistunut pilaamaan heidän maailmaan saatettuasi kypsymättämyyttäsi aikuisena vastuuntuntoisena ihmisenä, joka et ole osannut harkita oletko kykenevä lapsesta huolehtimaan tai häntä kasvattamaan.

    Ja mikähän osuus rokotteilla, lisäaineilla ja muulla ympäristösaastalla on purkautumiseesi noinkin rakentavalla tavalla vai onko kaikki äitisi syytä?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kukaan ei enää jaksa kirjoitti:

Olen 15 vuotias tyttö, ja minulla on ollu jo vuoden ajan paniikkikohtauksia, masennusta, yksin jäämisen pelkoa jne. Nyt tilanne on pahentunut, enkä enää pysty kontrolloimaan itseäni enkä tunteitani. Todella usein käy niin että hermostun aivan liian pienistä asioista poikaystävälleni, esimerkiksi siitä että hän katsoo tietokoneruutua väärästä kulmasta tai petaa sängyn väärin tai tekee asioita väärässä järjestyksessä. Alan vain raivota ja itkeä enkä pysty lopettamaan, kunnes rauhoitun ja pyytelen anteeksi käyttäytymistäni. Ja voi olla että tunnin tai parin päästä en enää muista koko tilanteen tapahtumista. Minä en enää jaksa elää näin, eikä hänkään. Eikä hänen tarvitsisi. Pelkään kokoajan jääväni yksin koska tämä tuhoaa myös häntä pikkuhiljaa. Hän myös joutuu öisin valvomaan koska vain pyörin ja itken sängyssä eikä hän saa unta koska minäkään en saa. Molemmat tiedämme että tarvitsen apua, mutta minulla on jo voimat niin lopussa etten tiedä mitä tehdä. Olemme miettineet pitäisikö minun käydä puhumassa ammattilaiselle, ja onko mahdollista että saisin lääkitykseni vaikka äitini ei sitä minulle haluaisi? Hänen mielestään kyse on vain kovasta stressistä, ja pelkää että lääkkeet muuttaisivat minua niin etten enää olisi oma itseni. Mutta en ole nytkään. Haluaisin palata takaisin siihen aikaan kun en kimmastunut pikkuasioista, pystyin kontrolloimaan itseäni enkä kärsinyt nestevajauksesta kaiken itkemisen takia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu