Elikkä oon 14v poika jonka elämä lähti jo heti alussa käsistä, alotetaampa ihan alusta.
Oliin varmaa 5v ku alko himas olee toistuviii perhe riitoja, faija hakkas mutsii monta kertaa ja himas oli jatkuvaa huutoo kokoaja... loppujen lopuks se päätty siihen et ne eros ku olin 6v. olin aina tosi herkkä poika ja tosi masentunu jo pienestä pitäen, syytin myös aina itteeni kaikesta siitä paskasta mitä tapahtu.
Kaikki alko luistaa taas vaihteeks ku olin jotain 9v ja asuin mutsinkanssa kahestaa sillee ettei faija puuttunu ollenkaa meiän asioihin, olin rehellinen, tunteellinen, kiltti ja en halunnut kellekkään mitään pahaa koskaan... kunnes aloin tutustuu tähän "pimeempään" porukkaan ja sain jo 10 vuotiaana viinapullon ja röökin käteen ja siitähän se rata lähti menemää eteenpäin. sain juomalla kaiken paskan pois mielestä ja join varmaan 2 kertaa kuukaudes silloin 10-11v:nä.
12 vuotiaana aloin olemaan unelmien tytön (14v) kanssa yhessä 5kk ja muutuin ihan helvetisti sinä aikana (parempaan suuntaan) mut sit aloin polttelee kannabista aina välillä ja ku jäin siitä sille kiinni se ei enää ottanu mua takas vaikka kuinka olin valmis muuttumaan :)
no siitähän lähti se alamäki menemää aloin polttelee kannabista melkeinpä joka päivä (joskus parin viikon tauot) 14 vuotiaaks asti ja ongelmii vaa kasaantu eteen ilman taukoo. no alkohan sit kiinostaa myös nää napitkin 14 vuotiaan ja niitä vetelin varmaa 2kk putkee kunnes jäin kiin siit mutsille ja se sitte ilmotti poliiseille ja tässähän sitäollaa seulat joka viikko ja kaman käyttö on lopetettu kokonaan :) ja justku oon saannu perhe asiat kuntoon ja uus elämän alku on lähteny ihan helvetin hyvin käyntiin ja OLIN onnellinen. ja samal ku jäin kiinni kamast nii tutustuin yhtee helvetin täydellisee naiseen ja olin ihan vitun onnellinen ku sain olla senkans ja loppujen lopuks se päätty siihen et olin senkaa 1kk yhessä ja se oli oikeest mun elämän onnellisinta aikaa KUNNES se jätti mut ja alko olee yhen toisenkaa.. oon itkeny nyt viikkoja sen perää ja ollu ihan paskana.. en enää hymyile ollenkaa en kestä olla vaa erossa siitä henkilöstä tai muutenkaa olla yksin, haluun jonkun ketä rakastaa ja kuka rakastaa mua. missää ei oo enää ollu mitää hyvää sen naisen jälkee .. eikä mua vieläkää kiinosta kukaa muu ku se vaikka ois vaihtoehtoja kuinka paljo tarjolla vaikka siitä on jo viikkoja..
oon ainaki ite ymmärtäny et nää on aika isoja ongelmia mitä mulla on/on ollu mut tosiasia on ettei kukaa tiiä mitä mun päässä liikkuu elikkä ei oo ketää kuka auttais mua missää
Tarviin oikeesti apuu oon ihan eksyksissä ja pelkään et sekoon kohta!!!
Ps. tää on joka sanan kohalta totta
Oliin varmaa 5v ku alko himas olee toistuviii perhe riitoja, faija hakkas mutsii monta kertaa ja himas oli jatkuvaa huutoo kokoaja... loppujen lopuks se päätty siihen et ne eros ku olin 6v. olin aina tosi herkkä poika ja tosi masentunu jo pienestä pitäen, syytin myös aina itteeni kaikesta siitä paskasta mitä tapahtu.
Kaikki alko luistaa taas vaihteeks ku olin jotain 9v ja asuin mutsinkanssa kahestaa sillee ettei faija puuttunu ollenkaa meiän asioihin, olin rehellinen, tunteellinen, kiltti ja en halunnut kellekkään mitään pahaa koskaan... kunnes aloin tutustuu tähän "pimeempään" porukkaan ja sain jo 10 vuotiaana viinapullon ja röökin käteen ja siitähän se rata lähti menemää eteenpäin. sain juomalla kaiken paskan pois mielestä ja join varmaan 2 kertaa kuukaudes silloin 10-11v:nä.
12 vuotiaana aloin olemaan unelmien tytön (14v) kanssa yhessä 5kk ja muutuin ihan helvetisti sinä aikana (parempaan suuntaan) mut sit aloin polttelee kannabista aina välillä ja ku jäin siitä sille kiinni se ei enää ottanu mua takas vaikka kuinka olin valmis muuttumaan :)
no siitähän lähti se alamäki menemää aloin polttelee kannabista melkeinpä joka päivä (joskus parin viikon tauot) 14 vuotiaaks asti ja ongelmii vaa kasaantu eteen ilman taukoo. no alkohan sit kiinostaa myös nää napitkin 14 vuotiaan ja niitä vetelin varmaa 2kk putkee kunnes jäin kiin siit mutsille ja se sitte ilmotti poliiseille ja tässähän sitäollaa seulat joka viikko ja kaman käyttö on lopetettu kokonaan :) ja justku oon saannu perhe asiat kuntoon ja uus elämän alku on lähteny ihan helvetin hyvin käyntiin ja OLIN onnellinen. ja samal ku jäin kiinni kamast nii tutustuin yhtee helvetin täydellisee naiseen ja olin ihan vitun onnellinen ku sain olla senkans ja loppujen lopuks se päätty siihen et olin senkaa 1kk yhessä ja se oli oikeest mun elämän onnellisinta aikaa KUNNES se jätti mut ja alko olee yhen toisenkaa.. oon itkeny nyt viikkoja sen perää ja ollu ihan paskana.. en enää hymyile ollenkaa en kestä olla vaa erossa siitä henkilöstä tai muutenkaa olla yksin, haluun jonkun ketä rakastaa ja kuka rakastaa mua. missää ei oo enää ollu mitää hyvää sen naisen jälkee .. eikä mua vieläkää kiinosta kukaa muu ku se vaikka ois vaihtoehtoja kuinka paljo tarjolla vaikka siitä on jo viikkoja..
oon ainaki ite ymmärtäny et nää on aika isoja ongelmia mitä mulla on/on ollu mut tosiasia on ettei kukaa tiiä mitä mun päässä liikkuu elikkä ei oo ketää kuka auttais mua missää
Tarviin oikeesti apuu oon ihan eksyksissä ja pelkään et sekoon kohta!!!
Ps. tää on joka sanan kohalta totta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sunkun elömä kuulostaa rankalta. Mutta uskoppois, tää kuulostaa gliseeltä, mutt aika oikeesti oarantaa haavat, seurustelin kaksi vuotta unelmien jätkän kanssa kunnes äitini teki suhteesta lopun. Siitä on nyt tasan neljäkuukautta kun erosimme ja kaipaan häntö yhö. Tosin huomaan, että ajattelen yhä useammin vain positiivisia asioita hänestä. Sun pitää koittaa ajatella hyviä aikoja suhteessanne, niin vaikeeta kuib se onkin. Mustakin tuntuu välik et oon ehjä ja vois kattoo muita, mut kun yritän mä romahdan taas alkuun. Joten mieti rauhassa äläkä kiirehdi se ei auta mitään. Kukaan ei voi sanoo et tietää miltä susta tuntuu koska, kukaan ei oo kokenu ysin samaa. Eli paljon on kiinni vaan susta. Mun elämäkin on aika karikkoinen, mut ei läheskään noin paha. Mä toivon, että pärjäät, ihan vilpittömästi. Sä et ansaitsis enää paskaa niskaas. Ite oon täsaä 2 ja puol v kamppaillu masennuksen, itseinhon ja itsetuhon kanssa eikä elämässä paljoa valoa näy. Sun pitää aatella jotain mistä saat voimaa, jotain mikä ei nujerra sua. Koska se rt oot päässy irti jo tupakasta, alkoholista, huumeista ja yhellä itsemurha yrityksel selvinny ketoo jo et sä oot persoonana vahva, ite käyn psykiatrilla ja kaiken maailman tutkimuksissa kun 8 kertaa itsemurhaa yrittäny. Älä jumitu jatka eteenpäin, sä oot päässy jo pitkälle elämässäs monen vaikeuden yli, joten ei kannata luovuttaa, voi kunpa mä voisin auttaa sua jotenki...
Katon tota sun tekstiis suu auki, miten helvetis 99 voi olla noin viisas? oikeest en oo varmaa koskaa nähny samankaltast 99 ä, propsit sulle! :) ja kiiitos voimia vaa sullekki!
Joo anteeks kirjotus virheet, oon täällä kännykällä. Kiitos kovasti :-). Mun on pakko lukee toi sun teksti uuelleen ja uuelleen. Sä oikeesti olet ihmisenä vahva! Mun ongelmat kuulostaa iha pikku-jutuilt ku vertaa suhun. No syy miks tulin on se että, jos sä tahot päästä yli sun kannattaa pistää pois kaikki mikä hänestä muistuttaa ja koittaa järkkää ittekkes tekemistä. (niin et ehdi ajattelemaan häntä) toki ennen tuota sun pitää käsitellä tapahtunut, se ottaa oman aikansa, usko pois, kykkä siitä ohi pääsee. Mhtava nähä et oot pysyny silti noin avoimena ihmisenä vaik noin paljon vaikeuksii. Mä oon niin monta kertaa yrittäny itsemurhaa, että suurinpirtein tiedän miten tukala olo pitää olla että niin alas vajoo. Tosin sä olit nuorempi ja kaikesta päätrlleen luonteeltas lujempi ku sä otit. Että sun tilanteesi on varmasti ollut pahempi. Mä hämmästyin ku aloin lukee tota. Aika paljon samaa ku mun elämäs... Ainoo vaan et en oo kyl ite ittsnu mitään. (jos lttasin ni tämän tytön loru loppuis siihen paikkaan, ku en enää jaksais..) onko sul ketään kaverii yms. Keneltä saat tukee tai edes ymmärrystä täs asias?
Tässä kummankin tekstejä lukiessani mietin monta tapaa millä vastata tähän, aluksi meinasin todeta jotain, että no boohoo... Mutta sitten kun aloin pohtimaan ja muistan minkälaista oli tuolloin jo kun oli ongelmia ja en pystynyt kenellekkän puhumaan, niin oman ylpeyteni, että pelon siitä juuri miten ihmiset reagoivat... Juuri kuten minä ajattelin äsken, että noin nuoria vielä kanssa eivät nuo tieä paskasta vielä mitään, mutta fakta on se, että kaikki tuo on Paljon tuon ikäiselle, asiaa tulee katsoa oikeasta perspektiivistä....
Itte en aikanaan, enkä vieläkään ole mennyt ammattiauttajalle, koska aijon poliisi tai sotilasuralle ja jos siellä näkyy merkinnät moisista käynneistä niin soronooo... Joten sen suhteen en osaa neuvoa teitä, mutta sen sanon, löytäkää ajoissa ihminen jolle puhua, älkää jääkö roikkumaan liikaa menneeseen... Se johtaa paskan kierteeseen, ainakin omalla kohdalla, elämä potkii kovempaa ja kovempaa, ja kaadun yhä uudelleen ja uudelleen nousemisen vaikeutuessa joka kerralla...
Joten pärjäilkää kumpainenkin ja koittakaa keskittyä niihin pieniinkin elämän hyviin puoliin ja tapahtumiin, sen sijaan, että takerrutte lopullisesti surullisiin meinneisiin muistoihin.... :)
Oikeest voisinpa auttaa sua jotenki ton itsetuhoisuuden kans ja muutenki... oot hieno ihminen sun täytyy itekki huomata se! :) ja onhan mulla frendei pari aitoo mut loput feikkei.. .. se on totta et siitä hatsist on nii helvetin vaikee päästä eroo ku se vaa saa mun olon niin hyväks ja poistaa stressin.. ei oo kyllä tähän mennessä jättäny mitään henkisiä tai fyysisia haittoja.
tuntuu vaa et tää paska ei saa koskaa loppuunsa.. paskaa paskaa ja lisää paskaa.. tuntuu helpommalt olla 24/7 pilves nii ei oo huolenhäivää.. mut yritän vaa olla nyt mokaamatta mun vikoja mahollisuuksii. onks sul jotain mesee tai vastaavaa? ois kiva tutustuu paremmin vaikutat ihan pirun mukavalt..
Ja 94: Thänks! :P ja toi sun tekstis laittaa aika sanattomaks :/ tosiaan tos ei kyl viel kaikki ja sori et texti nii sekavaa :) ja näinhän se menee ei sitä hyvää duuniikaa saa H-merkinnäl ja yms..
alkaa sanalla "[email protected]"
no voi voi ei tossa ollu muuta pahaa ku toi alku mutta muuten vaihtaisin elämäni heti sun elämään. älä valita