En tiedä, mistä se alkoi. Aluksi olin vain erittäin perfektionisti ja halusin olla kaikessa täydellinen. En sietänyt virheitä tai epäonnistumisia. Koulussa ainoa hyvä arvosana oli 10. 9,5 saadessani itkin monta päivää. Harrastuksissani halusin olla paras. Minua ärsytti sietämättömästi jos en ollut. Niinpä treenasin veren maku suussa joka päivä. Halusin olla suosittu ja omistaa paljon kavereita. Niinpä mielistelin kaikkia, enkä ikinä sanonut kellekkään takaisin, vaikka minua olisi loukattu.
En tiedä, missä vaiheessa näin tapahtui, mutta masennuin kokonaan. Jokainen aamu itkin, koska en halunnut kouluun. Illalla en halunnut mennä nukkumaan, koska en halunnut herätä aamulla. Jokainen päivä oli kuin suossa rämpimistä. Kyyneleet valuivat silmiin koko ajan ja kaikki ärsytti. Halusin tehdä itselleni pahaa. Halusin kokeilla vaikka mitä. Olen niin pelkuri ja kipuherkkä tyttö, etten vain uskalla tehdä mitään selvinpäin, vaikka haluaisin. Onneksi on keksitty viina.
Nykyisin juon hyvin usein. Olen vasta 16-vuotias tyttö, joten alkoholin sietokykyni on erittäin huono. Silti ostan viinapullon ja yleensä jotain muutakin, koska haluan että satutan itseäni humalassa. Silloin ei nimittäin tajua mitään. Se tuntuu niin hyvältä. Olla tiedostamaton elämän ongelmista ja kaikesta pahasta. Olen joutunut lääkärille, koulupsykologille, nuorisopsykiatrian hoitopoliklinikalle, mutta eivät ne mitkään osaa auttaa minua. Tuntuu, että ainoa keino päästä tästä pahasta olosta pois, on yksinkertaisesti lähteä pois. Toivoisin, että olisi joku muu keino, mutta ei ole.
Tuntuu jotenkin väärältä joutua olemaan maailmassa, joka on kidutusta päivästä toiseen. Totta kai haluaisin parantua, mutta ei se vain onnistu. Senpä vuoksi hankin sitä viinaa niin paljon, että sammun jonnekin ulos tai jään auton tai rekan alle. Tuntuu pahalta kirjoittaa näin, mutta olen varma, että monet teistä ymmärtävät, kuinka pahalta tuntuu olla täällä kun mistään ei nauti. Mistään.
En tiedä, missä vaiheessa näin tapahtui, mutta masennuin kokonaan. Jokainen aamu itkin, koska en halunnut kouluun. Illalla en halunnut mennä nukkumaan, koska en halunnut herätä aamulla. Jokainen päivä oli kuin suossa rämpimistä. Kyyneleet valuivat silmiin koko ajan ja kaikki ärsytti. Halusin tehdä itselleni pahaa. Halusin kokeilla vaikka mitä. Olen niin pelkuri ja kipuherkkä tyttö, etten vain uskalla tehdä mitään selvinpäin, vaikka haluaisin. Onneksi on keksitty viina.
Nykyisin juon hyvin usein. Olen vasta 16-vuotias tyttö, joten alkoholin sietokykyni on erittäin huono. Silti ostan viinapullon ja yleensä jotain muutakin, koska haluan että satutan itseäni humalassa. Silloin ei nimittäin tajua mitään. Se tuntuu niin hyvältä. Olla tiedostamaton elämän ongelmista ja kaikesta pahasta. Olen joutunut lääkärille, koulupsykologille, nuorisopsykiatrian hoitopoliklinikalle, mutta eivät ne mitkään osaa auttaa minua. Tuntuu, että ainoa keino päästä tästä pahasta olosta pois, on yksinkertaisesti lähteä pois. Toivoisin, että olisi joku muu keino, mutta ei ole.
Tuntuu jotenkin väärältä joutua olemaan maailmassa, joka on kidutusta päivästä toiseen. Totta kai haluaisin parantua, mutta ei se vain onnistu. Senpä vuoksi hankin sitä viinaa niin paljon, että sammun jonnekin ulos tai jään auton tai rekan alle. Tuntuu pahalta kirjoittaa näin, mutta olen varma, että monet teistä ymmärtävät, kuinka pahalta tuntuu olla täällä kun mistään ei nauti. Mistään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän todellakin miltä tuo kaikki tuntuu, muttei kuitenkaan kannata antaa periksi... Kaikki voi vielä vanhempana kääntyä paremmaksi, kun ympäristö ja kaikki sitten aikanaan muuttuu. Kuolema tulee kuitenkin sitten aikanaan luonnollisesti, sitä odotellessa kannattaa antaa elämälle mahdollisuus...
Minkälainen perhe sinulla on. Tiedätkö vaiheista kun olit vauva ja taapero. Olitko toivottu lapsi vanhemmille tai onko sinulla ollut lapsuus että sinua ei ole hyväksytty sellaisena kuin olet ollut, oleko joutuntu lunastamaan paikkasi olemalla joitan muuta kuin mitä olet.
Onko sinua kannustettu lapsena ja oleko joutunut näyttelemään ja vetämään roolia. Mikä sa sinut vihaamaan itseäsi. Älä pelasta itseäsi pakenemalla alkoholiin? Tarvitset ihan oikeasti ammattilaisen apua.
Mun paras ystävä kuoli nuorena jäätyään auton alle. Eikä se ole ollut mikään kiva tapa kuolla.... Älä anna periksi. Elämä on oikeasti sellainen lahja, ettei sitä saa heittää menemään, vaikka olisi itkenyt 10v.!!!!!
Paraneminen lähtee loppujen lopuksi susta itsestäsi. Niin se vain on. Sä oot vahvempi, kun sä selviät tuosta. Ota vastaan se apu mitä sulle tarjotaan!!!! Oon ite niin pohjalla kun olla vaan voi, mut oon luvannu, etten koskaan anna periksi. Tee sinäkin se lupaus. Viinan juonti ei ole ratkaisu, tiedät sen itsekin. Toivottavasti löydät ne keinot päästä tuosta yli.
Olet K_eisha vasta elämäsi alussa ja parhaimmat vuotesi on edessäpäin. Nuorena oli itsellänikin kasvukipuja, liikuntaa harrastelin yksikseni koululiikunnan lisäksi. Yksin juoksentelin tai talvisin hiihtelin metsissä. Alkoholin tutustuin paremmin kun muutin kuusitoista vuotiaana Helsinkiin...koulut jäivät kesken. Töitä sain aina ja ammatteihin kouluttauduin työn ohella.
Alkoholi ei ollut pelastus tai edes sopinut minulle jonka tajusin jo vähän yli kaksikymmentä vuotiaana.
Etsin itseäni/paikkaani vuosi kausia ja harrastelin työn ohessa myös aktiivisesti liikuntaa joka on ollut koko elämäni minulle henkireikä.
Tanssiminen on ollut itselleni kuitenkin se kaikkein paras laji joka aktivoi elämäniloon.....
Olin eilen toista kertaa salsa koulussa ja olen niin tyytyväinen että aloitin sen vihdoin viimein. Suomessa tanssittavia tansseja toki osaan jo jenkkaan, polkkaan saakka.
Itsehoito ryhmiäkin masennusta poteville löytyy varmaankin joka paikkakunnilta tai lähikaupungeista, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä.
Teveyskeskuksiin yhteyttä kun ottaa niin sieltä saat ohjeet miten olisi hyvä aloittaa se lopunelämän uusi alku.
Hyvää loppuelämää sinulle K_eisha!
Et ole saanut osaksesi tarpeeksi rakkautta. En tarkoita fyysistä niinkään vaan välittämistä, huolenpitoa jne. Sinulla on tarve olla rakastettu. Jumala on rakkaus.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Et ole saanut/ kokenut saaneesi tarpeeksi ehdotonta rakkautta, joka ei vaadi. Sellaista rakkautta joka auttaa sinua tuntemaan, että juuri sinä sellaisena kuin sinä olet riittää ja olet ainutlaatuinen juuri omana itsenäsi et suoritusten kautta. Jumala tosiaan on rakkaus. Hän rakastaa sinua sellaisen kuin sinä olet. Kehoitan sinua rukoilemaan Jumalalta voimaa, hän varmasti auttaa sinua
Tunnistan itseni tuosta kirjoituksestasi, tunnen samoin ja juon usein, enkä itsekään ole, kuin vasta 14! Tein masennustestin ja sairastan vakavaa masennusta...
Kiitos kaikista vastauksista. Uskon, että te kaikki olette oikeassa. On vain aivan toinen asia, saanko vaikutettua näihin asioihin, vai olenko vain niin väsynyt, etten jaksa edes enää yrittää. Toivon teille kaikille paljon voimia omaan jaksamiseen ja kaikkea hyvää! Ja sinä 14-vuotias nuori...älä pilaa elämääsi, hanki apua ajoissa, ja vaikka kuulostaa todella tyhmältä, kun sanon näin, niin älä juo. Juominen ei oikeasti ratkaise mitään, mutta toisaalta ymmärrän niitä, jotka juovat. Tuntuuhan se nyt hyvältä, jos saa edes yhden illan, jolloin ei tunne sitä pahaa oloa.
Olen mielestäni ollut aina rakastettu lapsi. Minulla on hyvät välit vanhempiini. Ainoa asia, mikä horjutti mielenterveyttäni 11-vuotiaana oli vanhempieni ero. Sen jälkeen kaikki lähti erittäin pahaan alamäkeen, joka on lopulta johtanut tähän ajatukseen elämäni päättämisestä. Enkä tiedä, onko se millään tavalla edes parempi asia, jos on ystäviä, kuin että ei ole, koska ei heille silti mitään voi kertoa. En vain pysty puhumaan tästä kaikesta. Se on erittäin vaikeaa, varsinkin jollekin joka tuntee sinut. Olen aivan varma, että te ymmärrätte.
Olen erittäin kiitollinen teidän kommenteistanne ja siitä, että olette kannustanut minua jaksamaan. Kiitos. Ja erittäin paljon jaksamista teille ihanat ihmiset.
Vielä sanon sinulle masentunut ja toisillekin, kirjoitelkaa omalle tallenteelle tai vaikka ruutuvihkoon kaikista niistä tuntemuksista joista on niin vaikea sille kaverille puhua. Kun asioita laittaa sanoiksi voi jo siitä mieli keventyä, nousee uusia kytköksiä ja tavallaan tuntojaan kirjoittaa ulos. Kun on kirjoitannut niin voi olla sitten helpompi sanoa ääneen. Olen itse kokenut.
http://www.youtube.com/watch?v=1orMXD_Ijbs