Olemme täydellisen voimattomia syntiä vastaan jos emme tiedä kuinka synti voidaan voittaa!
Otan tähän esimerkiksi katkeruuden, eli anteeksiantamattomuuden synnin. Jumala sallii jokaisen meidän elämäämme tapahtumia ja ihmisiä jotka satuttavat meitä niin syvästi, ettemme pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan tuota repivää ja syvästi haavoittavaa tapahtumaa.
Joka-ikinen kerta, kun tuo ihminen ja tapahtuma tulee mieleen, mieli aivan mustuu ja salaa toivomme rangaistusta ja kostoa tuolle ihmiselle, muodossa tai toisessa.
Kun nyt elämä jatkuu ja meille tulee uusia koettelemuksia, huudamme Jumalan puoleen, että Herra auta minua! -Mutta voi olla ettei apua kuulu ei näy!
Lopulta olemme Jumalan armosta niin ahdistuneita, että meidän on saatava tietää miksi Herra ei vastaa ja auta! -Tutki minua Herra ja näytä millainen minun tilani on Sinun silmin!
Ja Herra armossaan näyttää: Sinä et ole HALUNNUT antaa anteeksi tuolle ihmiselle tuota tapahtumaa! Olet myrkyttänyt mielesi katkeruudella, synnillä, jonka kautta paholainen on päässyt kiusaamaan ja vaivaamaan sinua monella tapaa ja siksi olosi on niin tukala!
Tuossa tilanteessa Herra kysyy ainoastaan: TAHDOTKO antaa anteeksi ja luopua katkeruudestasi? Ja kun lopulta tunnustamme Herralle tuon katkeruuden syntimme ja myös sen ettemme omin voimin pääse siitä eroon ja pysty antamaan anteeksi, Herra vastaa, ettei Hän odota meiltä mitään muuta kuin tahdon ratkaisun.
Se sama ylösnousemusvoima, joka nosti Jeesuksen kuolleista ja joka antoi meille uskon syntiemme anteeksisaamisesta, se sama Pyhän Hengen voima on jo annettu meille taistelussa syntiä vastaan!
Kun saamme tämän ymmärtää, olemme tunnustaneet Jumalalle tuon tukahduttavan katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden syntimme ja halumme luopua siitä, huomaamme kuinka Herra omalla voimallaan, kaikki synnin voimat voittaneena, ottaa pois tuon katkeruuden ja alamme siunaamaan ja rukoilemaan tuon ihmisen puolesta!
Meidän ei tarvitse enää teeskennellä, että olemme mukamas antaneet anteeksi, vaan lämmin rakkaus loistaa silmistämme tuota ihmistä kohtaan. Tuo ihminen tulee sen muutoksen itsekin huomaamaan ja ennenpitkää tuo rakkaus murtaa myös meitä vastaan rikkoneen lähimmäisemme ja hänkin tuntee piston sydämessään ja murtuu Jumalan edessä tekemään parannusta!
Ainut häviäjä tilanteessa on itse paholainen, joka on paljastunut jo voitetuksi Golgatan keskimmäisellä ristillä!! Kiitos Jeesus Herramme ja Vapahtajamme! Meidän ei tarvitse elää synnin orjina!
Otan tähän esimerkiksi katkeruuden, eli anteeksiantamattomuuden synnin. Jumala sallii jokaisen meidän elämäämme tapahtumia ja ihmisiä jotka satuttavat meitä niin syvästi, ettemme pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan tuota repivää ja syvästi haavoittavaa tapahtumaa.
Joka-ikinen kerta, kun tuo ihminen ja tapahtuma tulee mieleen, mieli aivan mustuu ja salaa toivomme rangaistusta ja kostoa tuolle ihmiselle, muodossa tai toisessa.
Kun nyt elämä jatkuu ja meille tulee uusia koettelemuksia, huudamme Jumalan puoleen, että Herra auta minua! -Mutta voi olla ettei apua kuulu ei näy!
Lopulta olemme Jumalan armosta niin ahdistuneita, että meidän on saatava tietää miksi Herra ei vastaa ja auta! -Tutki minua Herra ja näytä millainen minun tilani on Sinun silmin!
Ja Herra armossaan näyttää: Sinä et ole HALUNNUT antaa anteeksi tuolle ihmiselle tuota tapahtumaa! Olet myrkyttänyt mielesi katkeruudella, synnillä, jonka kautta paholainen on päässyt kiusaamaan ja vaivaamaan sinua monella tapaa ja siksi olosi on niin tukala!
Tuossa tilanteessa Herra kysyy ainoastaan: TAHDOTKO antaa anteeksi ja luopua katkeruudestasi? Ja kun lopulta tunnustamme Herralle tuon katkeruuden syntimme ja myös sen ettemme omin voimin pääse siitä eroon ja pysty antamaan anteeksi, Herra vastaa, ettei Hän odota meiltä mitään muuta kuin tahdon ratkaisun.
Se sama ylösnousemusvoima, joka nosti Jeesuksen kuolleista ja joka antoi meille uskon syntiemme anteeksisaamisesta, se sama Pyhän Hengen voima on jo annettu meille taistelussa syntiä vastaan!
Kun saamme tämän ymmärtää, olemme tunnustaneet Jumalalle tuon tukahduttavan katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden syntimme ja halumme luopua siitä, huomaamme kuinka Herra omalla voimallaan, kaikki synnin voimat voittaneena, ottaa pois tuon katkeruuden ja alamme siunaamaan ja rukoilemaan tuon ihmisen puolesta!
Meidän ei tarvitse enää teeskennellä, että olemme mukamas antaneet anteeksi, vaan lämmin rakkaus loistaa silmistämme tuota ihmistä kohtaan. Tuo ihminen tulee sen muutoksen itsekin huomaamaan ja ennenpitkää tuo rakkaus murtaa myös meitä vastaan rikkoneen lähimmäisemme ja hänkin tuntee piston sydämessään ja murtuu Jumalan edessä tekemään parannusta!
Ainut häviäjä tilanteessa on itse paholainen, joka on paljastunut jo voitetuksi Golgatan keskimmäisellä ristillä!! Kiitos Jeesus Herramme ja Vapahtajamme! Meidän ei tarvitse elää synnin orjina!
Vastaukset 67
Vanhimmat
Kohtalainen ,avaus
Mutta tämä ei ole se entinen Saara ?.
Tietääkseni Saara nimimerkillä ei ole minun lisäkseni kukaan muu täällä kirjoittanut!
Mikä toi sinulle sen ajatuksen, etten olisi se sama Saara?
Niin entinen oli nainen ,tämä on mies .
ja kyllä on muitakin selityksiä ..
Nainen minä olen aina ollut ja olen edelleen! :))))
Teuta, uskotaan vaan Saara,;) naiseksi, kyllä se niin viisaita puhuu, niin kuin oma vaimonikin.
Oletko myös 1Saara? Meillä jäi keskustelut kesken? Poistit erään avauksen ja häivyit -taivaan tuuliin ja pilviin:) Et ilmeisesti halunnutkaan keskustella. Halusin vaan selvennystä väärinkäsitysten välttämiseksi.
Hei Tuom.!
Minä en sitä keskustelua poistanut! Ihmettelin itsekin miksi se oli poistunut! Palataan sinne, asiasta on uutta tietoa! :))))
Risti, joka on otettava joka päivä, on Jumalan pyhyyden tunnustaminen. Jumalan pyhyyden läsnäolo hillitsee lihaa ja Pyhä Henki auttaa antamalla tienviittoja. Hän antaa myös voiman Jumalan pyhyyden seuraamiseen, mutta se tarvitsee seurakseen kuuliaisuuden Jumalan sanalle.
Roomalaiskirjeen sessio luvut 6,7 ja 8.
6. Kertoo mitä kasteen pitäisi tuottaa.
7. Kertoo miten ihminen sitä omalla voimallaan toteuttaa.
8. Kertoo kertakaikkisen ratkaisun Kristuksessa.
Hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jeesuksessa on minut synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
Pyhässä Hengessä sydämeem vuodatettu Kristuksen rakkaus ajaa sieltä pois synnin rakkauden ja lain kirouksen ja antaa tilalle rauhan.
Niin juuri, elämänhengen laki on just vastakkainen synnin ja kuoleman laille!
Tässä on syy siihen, miksi meillä ei ole varaa minkäänlaiseen anteeksiantamattomuuteen:
-Kannattaako siis taivaspaikkansa menettää sen vuoksi, että tuomitsee essujen ulkopuolella olevat Jumalan lapset vääräuskoisina helvettiin? Tai essujen joukossa olevan Jumalan lapsen, joka laulaa ylistystä Herralle kuorossa?
Kumpikaan näistä joukoista kun ei ole edes rikkonut sinua vastaan näillä teoillaan!
Kuinka anteeksiantosi mahtaa silloin riittää niille, jotka OIKEASTI ovat rikkoneet sinua vastaan ja haavoittaneet sinua kipeästi? Tämä on äärettömän vakava paikka!!!! Sinun ikuisuutesi on kiinni siitä, kuinka suhtaudut!!!
Matt.18
23. Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27. Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29. Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30. Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
". Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut."
ME kanssapalvelijat olemme tulleet murheellisiksi ja olemme nämä asiat kantaneet Jumalan eteen! Siis, sinä joka vielä tuomitset, rukoile hartaasti, että aika sinun kohdallasi ei lopu, ennenkuin sydämesi murtuu katumukseen ja teet asiasta parannuksen!
Painavaa parannussaarnaa!
Tämän suuren velan ,anteeksi saaja , oli anonut sen suuruista velkaa anteeksi kuin
n.30 miljardia e. /puolet suomen valtion budjetista : eli sillä rahalla saisi kaksi/kahden
ihmisen velat anteeksi , ja tämä kanssapalvelija oli 100 denaria velkaa tälle suur-
velalliselle , (se tarkoitti sitä että 1 denari oli 1 päivän palkka hän oli siis sadan pv
kokoisessa velassa häneen ) Sekin olisi jonkin kokoinen nykyrahassa ( n. 5000e)
joten ei sekään ihan pieni velka ollut , mutta tuohon toiseen verrattuna mitätön .
Eikö ,sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi , niinkuin Minäkin sinua
armahdin . jae , 34. Ja hänen Herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan kä-
siin , kunnes hän maksaisi kaiken , minkä oli Hänelle velkaa. .. kysyn nöyränä ,
saiko Herra vihastua , meille opetetaan että me emme saa vihastua , emmekö
me ole saman lain alaisia , 35. näin myös Minun Isäni tekee teille ellette anna
kukin veljellenne sydämestänne anteeksi , .. Isämeidän-rukoukessa "sanomme
ANNA MEILLE MEIDÄN VELKAMME ANTEEKSI , NIINKUIN MEKIN ANNAMME ANTEEKSI MEIDÄN VELALLISILLEMME ".
TUOSSA. allani on vähän laskelmia mitä ne voi olla nykyään , Kaiken kaikkiaan
tämä lähimmäisen velka on sangen mitätön , mutta hän ei tahtonut , vaan meni ja
heitti tämän kanssapalvelijansa vangeuteen , kunnes hän maksaisi velkansa.
Tältä Palvelijalta (joka oli Suurvelallinen /puuttui synnin tunto ja armahtavainen mieli
Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät , mitä tapahtui , tulivat he kovin murheel-liseksi ja ilmoittivat Herrallensa . kaiken mitä oli tapahtunut ( missä menee kantelun
raja ). kuitenkin heidän Herransa kutsui tämän pää velallisen ja sanoi hänelle.
Sinä paha palvelija ! Minä annoin sinulle anteeksi kaikaen velan , koska sitä min-
ulta pyysit ;anoen . Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi , niinkuin minäkin armahdin sinua? , Top. 4:7.;Mat. 6:12.; Ef.4: 32.;Kol. 3:13. .
Ja hänen Herransa ..Mat.18:34. ..viite. Hes. 25:12-17,;Martt.5:26,
niin myös ..Mat. 18:35. ka. Sanl. 21:13. ;Siir. 28:2-6,;Mat. 6:15.;Mark. 11:28.
sekä ,Jaakob. 2:13.
Jos Uskova joka on, Jeesuksen lunastrusarmossa saanut suuren syntivelkansa anteeksi , ei sydämestään anna lähimmäiselleen anteeksi hänen pieniärikkeitään,
Jumala peruuttaa anteeksiantamuksensa ja panee hänet kantamaan koko syntivelkansa seuraukset ,,
eli vaikka oli jo saanut tietoon ettei sillä ole millä maksaa , asettaa uudestaan
vangeuteen ja sanoen nyt olet siellä niin kauan kuin kaikki on maksettu noin
ajatellen , Herrasta oli tullut kova ja kylmåä , mutta Hänellä on varaa, meillä
ei ja siksi tämä paha palvelija sai sai kaikki kärsiä..
Aivan, teuta. Ero velalla oli melkoinen!!! Mietit myös oliko tuo jo kantelua muiden palvelijoiden puolelta kun kertoivat tuosta asiasta. Ehkäpä he niin kovin murehtuivat ja säälivät tuota pienen velan miestä, että halusivat kertoa herralleen ja saada oikeuden asiassa tapahtumaan?
Oikeassa olet ,,minäkin hunteerasin pitkän mitä , mitä Matteus on kirjoittanut ,
Katso hän oli Tullimies ja tottunut kynän käyttäjä , jolloin hänelle oli kuin luonnollisuus
tehdä Siinä muistiin paja kun Herramme selosti tätä vertausta , ja vaikka olisi kymme-
nen vuoden pääst kirjoittanut Evankeliumin se oli yhtä lailla oikeaa tekstiä kuin
Herramme Jeesus olisi sen sanonut silloin ..
No on toinenkin näkökulma , tämä pienen velan mies saattoi olla kaikkien pitämä
hänellä oli kyllä ystäviä , jotka Rakastivat häntä aivan varmasti .
Mutta se suuren velan mies oli jäykkäniska kukaan ei välittänyt hänestä miksi ?
minusta sen takia hänteki pahaa ei antanut anteeksi vaan vihastui pienestä .
Ja niin sille sopii se sana jota ihmettelin joskus Mat. 18:34. vaika ei meillä
ole tuomio valtaa , voimme sanoa mielipiteemme.
Anteesi ,saara..
Mistäkö voima syntiä vastaan,etkö tiedä,no Rukous tietenkin ja jumala antaa voiman! Ari
Jumala antaa myös rukouksen voiman.Useasti käy niin,että esirukoilijan kautta Jumala näyttää voimansa syntistä kohtaan,esim.juoppo saa ihmeellisen voiman palata kasteen armoliittoon.Esirukoilijat ovat olleet kautta aikojen Jeesuksen lisäksi(Jeesushan rukoilee puolestamme lakkaamatta) meidän turvamme.
Voi kun seurakuntana yhdessä nöyrtyisimme rukoilemaan monen tämänhetkisten vaikeiden asioiden puolesta,eikä vaan niitä kirjasta luettuja,mitkä monta kertaa kaikuu kuin hyminä pään yli.
Kristityn rukous voi paljon,kun se totinen on.
Rukoilkaamme : Kaikkivaltias Jumala , Rakas taivaallinen Isämme ! Me kiitämme
Sinua Jeesusksen Kristuksen , Rakkaan Poikasi kautta , että olet meitä kaikista vaaroista ja vahingoista armollisesti varjellut , ja Rukoilemme Sinua , että antaisit
meilleanteeksi kaikki meidän syntimme , joillame olemme Sinua vastaan rikkoneet . Varjele meitä vielä kaikesta synnistä ja pahuudesta , niin että kaikki meidän työmme
Sinulle kelpaisivat , sillä me uskomme itsemme -- sielumme sinulle , ruumiimme ja
koko elämämme -- Sinun haltuusi ja huomaasi . Sinun pyhät enkelisi olkoon meidän kanssamme ja Sinun Pyhä Hengesi valaiskoon ja hallitkoon meitä , niin ettei kavala vihollisemme per ke le meitä voittaisi..! Aamen .
Ari . kirjoitin sulle viestin , se on "teuta . 14:1. 2113. klo 13:35. no se ei vaan
pysynyt perässä , katsotaan ,pysyykö tämä ..
Aamen Ari, olen samaa mieltä!
Totta puhut Mariia! Ihana kirjoitus!
Kyl niit esiruolilijoit on. Kiitos Herralle
Täällä on tullut ihan hyviä vastauksia. "Ristinkantaminen, kuuliaisuus ja rukous".
Itselleni on auttanut raamatunkohta joka lupaa. "Joka lihassa kärsii se lakkaa synnistä."
Liha ei tarkoita ruumistamme, niin kuin uusi käännös kohdan kääntää, vaan synnillistä luontoamme joka sotii kaikessa Jumalan tahtoa vastaan. Eli silloin kun alamme vihaamaan syntiä itsessämme, lihamme kärsii. Silloin odotamme "kuka päästää meidät kuoleman ruumiista" ja saamme kiittää Paavalin kanssa yhdessä." Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen tähden".
En tarkoita tällä pelkästään anteeksi saamista, vaan sitä voittoa jonka Jeesus Kristus meille antaa syntiä vastaan.
Pyhitys on avain jolla saadaan lopullinen voitto, niin ettei tarvitse saman asian kanssa painia koko elämää, siksi kannattaa rukoilla jatkuvasti Jumalalta myös pyhitystä. "Älkää pitäkö halpana Herran kuritusta..." Jos me rakastamme sitä että meillä on myös Isä taivaasa, joka ruoskii jokaista lastaan jota Hän rakastaa, niin saamme jatkuvasti lopullisia voittoja.
Jos me rakastamme sitä että meillä on myös Isä taivaasa, joka ruoskii jokaista lastaan jota Hän rakastaa, niin saamme jatkuvasti lopullisia voittoja. - tesa -
Lopullinen voitto tulee uskovalle vasta kuolemassa.
Pyhitys ei kylläkään tarkoita syntisen luontomme asteittaista jalostumista erilaisiin jalostusasteisiin. (Huvittaa toisaalta että millähän mittareilla nämä lihanjalostajat mittaavat jalostumissastettaan??"
Ainakin sen olen havainnut että intoa riittää toisten lihojen jalostumis- asteen mittailuun. Hyi hyi hyi hyi huudot ovatkin lihanjalostajien korkeinta evankeliumia lähimmäisilleen.
Pyhitys on tykkänään eri asia, se tarkoittaa suomeksi Herralle erotettua.
Jeesus on erottanut ristinkuolemallaan ja pyhällä verellään Jumalan lapset Jumalan omiksi. Tätä kutsutaan Raamatussa nimellä PYHITYS.
ELÄMÄN pyhittämiseksi kutsutaan puolestaan sitä, millä tavalla ja missä määrin ihminen erottaa omasta elämästään Herran käytettäväksi.
Muista pyhittää lepopaivä. Tästä käskystä on hyvä opetella hahmottamaan mistä on kysymys. Esimerkki: Jos menet hakkaamaan hiki hatussa hakoja sunnuntaipäivän ajaksi jollekin vanhukselle, niin sinä olet pyhittänyt sen sunnuntain Herran käyttöön. Jos toimit tuon päivän saadaksesi itsellesi lisää omaisuutta tuhlateksesi sen himojesi tyydyttämiseen, on pyhityselämäsi mennyt päin p...settä. Ja matkasi käy kohti helvettiä.
Pyhitys tarkoittaa Herralle erotettautumista.
Jumala on niin pyhä ettei edes Hänen ovelleen tule yksikään ruumiinvamma, eikä mitään saastaista. Jeesus avasi kaikille jotka Häneen uskoo tien aina kaikkeinpyhimpään asti.
Voimme jäädä temppelin esipihalle, mutta voimme myös jatkaa pyhään temppelin etumaiseen huoneeseen ja jopa kaikkeinpyhimpään asti.
Esipiha tarkoittaa aikaa jossa olemme toistemme opetuksien varassa, koska siellä ei ole vielä opittu itse kuulemaan Jumalan ääntä.
Pyhä, etumainen huone on pyhityksen huone, silloin olemme päässeet siihen josta raamattu kirjoittaa, "ette ole enää kenenkään opetuksen tarpeessa. Eli olemme itse oppineet kuulemaan Jumalan ääntä niin hyvin että Herra itse voi opettaa.
Kaikkeinpyhin on voittajan palkinto, taivastenvaltakunta, mutta sinne ei voi päästä ennen kuin temppelin etumainen huone on siirretty syrjään.
Etumainen huone poistetaan kun pyhittäjämme on saanut työnsä valmiiksi, eli koko elämämme on alistettu Jumalan tahtoon ja olemme täysin kuuliaisiksi tulleet.
Ei käy matka kohti helvettiä tuossa tapauksessa! "Me olemme pyhät" tarkoittaa, että olemme Herralle erotetut! Armo riittää raskaimmankin synnin kohdalla!
Aivan eri asia on kun Jumala valtaa alaa yhä enemmän ja enemmän elämässämme, se on pyhitystä!
Vaikka elämän rakennusaineet koostuisivat heinistä ja oljista, pelastuu ihminen armosta!
Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. 11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. 14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. 15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.
Ollaan tarkkana!!!!
Tämä oli ihan hyvä tarkennus mitä on olla pyhä ja pyhityksestä.
Armosta haluan kertoa se että myös armo voi kasvaa. "Kasvakaa armossa ja Kristuksen tuntemisessa."
Armo alkaa siitä kun olemme pyhät ja armo kasvaa kun saamme pyhittyä.
Vaikka saammekin jäädä koko elämäksi esipihalle, niin se ei kuitenkaan ole Jumalan tahto, vaan Jumala tahtoo että me kaikki tulisimme osallisiksi pyhityksestä.
Kun enkeli lähti sinetillä merkitsemään niitä jotka rukoilevat Herraa, niin temppelin uloimpaa esipihaa ei ei laskettu mukaan. Tämä kuvaa samaa mitä kopioit 1 Kor 3 10-15 .Niiden kohtalona joita ei merkitty oli kärsiä vahinko ja pelastua kuin tulenläpi.
Ymmärsin itse niin, että tesa tarkoitti sitä ettei esimerkiksi alkoholistin tarvitse taistella koko elämäänsä pysyäkseen raittiina, vaan Jumala antaa voiton ja vapauden, niin ettei koko asia enää vaivaa edes ajatuksissa.
Toisena esimerkkinä vaikkapa ihminen, joka taistelee juoruilua/juorujen kuuntelua vastaan ja on hyvin taipuvainen levittelemään lämimmäisen lankeemuksia eteenpäin. Tästäkin pahasta tavasta Jumala auttaa vapautumaan lopullisesti.
Paavali tosin sanoo, että jonkinasteista taistelua Jumala voi odottaa ennen vapauttamista, sillä hän kehottaa jatkamaan taistelua omaa himoa vastaan, "koska he eivät olleet vielä vastustaneet verille asti!
Joo, ei syntisen luontomme jalostamista lainkaan, vaan lisää Herran valtaamaa alaa elämässämme!
Ne ovat kaksi aivan eri asiaa! Jos pyhitysoppi on veljelle vielä noin tuntematonta, niin älä kuitenkaan lankea pilkkaamaan niitä, jotka siinäkin haluavat kasvaa!
Lisään vielä esimerkkiisi "missä määrin ihminen erottaa elämäänsä Herralle kaytettäväksi"
Ei se ole ajallista aikaa vaan sydämen tilaa, eli missä määrin annamme sydämemme Herran muokattavaksi, niin että yhä enenevässä määrin Hänen tahtonsa tapahtuu kohdallamme vastoin omaa lihallista tahtoamme!
Ei ole turhaan sanottu, että se mieli, se mieli.
Oma mieleni on muuttunut niin, että pidän Jumalan käskyt oikeina ja pyhinä ja haluni onkin, että asetan ne elämäni peiliksi päivittäin. Sitäkään en tee omalla voimalla.
Haluan auttaa lähimmäisiäni molemmin käsin, tarkoitan evankeliumia ja fyysis- materiaalista auttamista. Sillä lahjalla ja voimalla, minkä Herrani on antanut ja antaa. Tämän on saanut usko Herraan Jeesukseen, Vapahtajaani aikaan, joka minuakin niin suuresti on rakastanut, että olen saanut lahjavanhurskauden omakseni.
Mutta tunnen, kuten apostolikin, jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieltäni vastaan, etten tee sitä, mitä tahtoisin. Tarvitsen Hänen armoaan joka päivä kaiken vajavaisuuteni ja kykenemättömyyteni takia, näissäkin asioissa.
Pyhitysoppi ei ole minulle tuntematon. Olen kuitenkin uskossa aikuiseksi kasvanut, eli minulla on aivan todellinen kuva siitä millaisia me kaikki ihmiset olemme. Niin uskovat, kuin ei uskovatkin. Usein ei- uskovat ovat paljon rehellisemsiä kun teeskentelevät uskovaiset.
On vain itsensä pettämistä, alkaa uskomaan itsestään sellaista mitä ei oikeasti ole. Kilvoittelu onkin omaksi itseksi tulemista. Sitä että hyväksymme sen mitä OIKEASTI olemme, heikkoja erehtyviä ja apua tarvitsevia ihmisiä.
Kuvitteellinen lihan pyhittyminen onkin tyypillistä monille ns. vapaaiden suntien uskoville. Kuitenkin kaikesta näemme, että ihan tavallisia heikkoja syntisiä he ovat, eivät yhtään tavallista ihmistä kummempia.
Päin vastoin, olen havainnut että usko lihan pyhittymiseen tekee juuri päinvastaista mitä Jeesus meiltä odottaa, eli se ajaa pikemminkin eristäytymään muista ihmisistä. Ylhäältä päin on mahdotonta lähestyä
apua tarvitsevia. Jeesuskin tulee alhaalta päin.
Jeesus käskee omiaan menemään syntisten keskelle, viemään evankeliumin ilosanomaa.
Aamen! Näin se on meidän kaikkien samalla tiellä kulkevien laita! Koskaan ei tule meidän lihamme piiruakaan paremmaksi, eikä koskaan lakkaa sotimasta Hengen uudessa tilassa olevaa mieltämme vastaan!
Pyhitysoppi ei lähdekään ollenkaan siitä liikkeelle, että alkaisimme operoimaan millään tavalla syntisen lihamme kanssa, jonka palkka on kuolema!
Pyhitysopista kun puhutaan, ei puhuta siis ollenkaan ihmisen vanhan luonnon paremmaksi tulemisesta, vaan ihan yksinkertaisesti siitä, että se pieni hengellinen lapsi, uusi luomuksemme alkaa kasvaa kohti hengellistä miehuutta! Kuten Paavali kertoo, tuo kasvu alkaa maitoruoalla joka vahvistuu kohti vahvaa liharuokaa, sitä mukaa kuin kasvua tapahtuu.
Paavali sai silti tuskailla monien kanssa, joiden olisi pitänyt jo olla muita opettamassa, eli täyteen miehuuteen kasvaneita. Kuitenkin tuo joukko oli jäänyt litkimään vuodesta toiseen vanhurskauttamisoppia, eli maitoruokaa, eikä Herra näin ollen voinut heitä käyttää.
En minä tätä varsinaisesti sinulle kirjoita, vaan selvennän vain mitä ymmärrän pyhitysopilla. :)))
Sinulla on lahja selittää vanhurskauttamisoppia hienosti! Kiitos Herralle siitä, sillä sitä täällä varmaan eniten tarvitaankin!
Et kuitenkaan puhunut vastauksessasi ollenkaan raamatunmukaisesta pyhitysopista! Sinulla on selkeitä vaikeuksia erottaa vanhurskautus- ja pyhitysoppi!
Olisiko tuo herkkyys loukkaantua syynä? Jos joku kirjoittaa jotain josta et ymmärrä, avaat aiheesta heti uhoavan oman ketjun. No, se kertoo vain sinusta lukijoille jotain!
Kiitos Saara ja Muuttolintu viesteistänne.Näin se on ja aamen päälle!
Oikea itsensä tunteminen on mielestäni avain tässä asiassa. Kun ihmiselle tulee synniksi jokainen paha ajatus, pienikin himoitseminen, toisen tuomitseminen ajatuksisaan, halvekseminen vain ajatuksissaan ym ajatuksenkin, saati sanomisen tai tekemisen osalta, rakastamattomuuden tunteminen jne.., täytyy tunnustaa olevansa vielä uskovanakin kokonaan syntinen. Ja näin ollen elääkin armon varassa
Oikein puhut! Minulla ei ole pienintäkään harhaluuloa siitä, että minussa itsessäni olisi tai tulisi koskaan olemaan mitään hyvää!
Eikö olekin jännä, että mitä lähemmäksi valoa tulemme sitä pienemmätkin liat näkyy? Mutta näin on hyvä ollakin, silloin on synti suureksi tullut ja armo ylenpalttinen!
Kilvoittelu ei ole ollenkaan omaksi itseksi tulemista, kuten sanoit, vaan päivastoin: kuolemista omalle itselleen, jolloin voimme sanoa, että en elä enää minä, vaan Kristus minussa!
Paavali ei ollut omavanhurskas sanoessaan tuon, vaan täynnä Pyhää Henkeä!
Pitäisi alkaa jo erottamaan omavanhurskaus ja pyhitysoppi!
Yhteinen ystävämme kyllä ymmärtää tuon eron oikein hyvin. mikä on omalla vanhurskaudella ja pyhityksellä. Hänellä on oikea itsensä tunteminen ja hän hyvin tietää, että kaikki olemme lihan puolesta kokonaan syntisiä. Tässä nyt menee käsitteet sekaisin jotenkin. Mielestäni on rehellisempää ja osoittaa oikeaa itsensä tuntemista, että ei ajattele lihansa olevan kokonaan naulittu ja tapettu, muutoin kuin Jeesuksen työn perusteella ja tähden.
En tiedä, osasinko sanoa tarkalleen asian, mitä tarkoitin. Toisia ärsyttää synnintunnustus ja toisia taas oman pyhyyden tunnustus. Meissä on molemmat puolet koko ajan. Jumala ei lue meidän syntejämme Poikansa lunastustyön tähden. Ja siinä on koko pyhyytemme. Hyväksilukemisessa, siis vieraassa vanhurskaudessa
"Älkää pitäkö halpana Herran kuritusta..." Jos me rakastamme sitä että meillä on myös Isä taivaasa, joka ruoskii jokaista lastaan jota Hän rakastaa, niin saamme jatkuvasti lopullisia voittoja. -tesa-
Tähän haluan puuttua hiukan! Ei Taivaallinen Isämme kurita sellaista, joka kärsii synnin siteistä, vaikkapa alkoholismista, vaan Hän ehdottomasti haluaa vapauttaa tuon ihmisen!
Nyt onkin tärkeintä että tuo ihminen tekee konkurssin omassa yrittämisessään ja luovuttaa uskossa tuon ongelman Hänelle, joka yksin voi syntisiä auttaa! Eli Jeesukselle Kristukselle Vapahtajallemme!
Jumala kurittaa vain silloin, kun emme HALUA luopua jostakin, joka vahingoittaa meitä! Jumala toimii aina rakkaudesta käsin!
"Mielestäni on rehellisempää ja osoittaa oikeaa itsensä tuntemista, että ei ajattele lihansa olevan kokonaan naulittu ja tapettu, muutoin kuin Jeesuksen työn perusteella ja tähden."
-muuttolintu-
Juuri näin! Armosta pelastettu syntinen voi olla jollakin elämän osa-alueella pahasti sidottu, olkoon tuo side vaihteeksi vaikka peliriippuvuus.
Kun tuo ihminen huomaa ettei voi omin voimin voittaa riippuvuuttaan, on olemassa ilosanoma hänellekin: Jeesus vapauttaa!!!!!!
Ei meidän esim. sielunhoitotilanteessa tarvitse nostaa käsiämme ja sanoa sidotulle: "Onneksi ylösnousemusvoima on sinut pelastanut, sillä pääset siihen uskomalla taivaaseen, mutta tuo peliriippuvuus onkin sitten sinun "ristisi", sillä synnin siteisiin uskovan elämässä ei ole mitään "lääkettä"!
-Näinkö kuului se äärettömän tärkeä lopputoteamus Paavalin suusta?
Ei, vaan näin: Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Ja äärimmäisen tärkeä jatko: (kappalejaotus on tehty jälkikäteen, joten tämä on suoraa jatkoa) hyppään hiukan yli, siihen olelliseen:
"Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että Paavali puhui USKOVILLE!
Aamen.
Kirjoitin tähän pidemmästi, mutta se on näköjään hävinnyt bittiavaruuteen :-)
Jumala kurittaa vain silloin, kun emme HALUA luopua jostakin, joka vahingoittaa meitä! Jumala toimii aina rakkaudesta käsin! -Saara
Näin on, olen sen itsekin monesti saanut kokea. Tosin jälkeenpäin.
Jumalan kuritus on lahja Jumalalta.
Minulla voi olla Jeesus vapahtajana, ja silti taivaallinen Isä voi puuttua.
Hebr: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Voimme kysyä itseltämme, antaako Jumala esim. puhua rumasti toisillemme, halveksia toisiamme, puhua vähän totuuden vierestä yms. niin ettei siitä tule seuraamuksia. Voimme kuvitella että jatkuva anteeksiantamisen virta kuittaa kaiken, mutta silloin petämme itseämme. Silloin olemme äpäriä joilla ei ole Isää.
Kun olen kertonut Jumalan ankaruudesta, olen monta kertaa kuullut vastauksen jossa kehutaan ettei minun Jumalani puhu minulle koskaan noin. Vedotaan vain siihen että minun Jumalani on rakkaus.
Itse en ole löytänyt Isää ennen kuin olen joutunut anomaan sitä Jumalalta, ja monta kertaa on pitänyt jopa sanoa siitä Jumalalle, olet sanassasi luvannut olla myös Isäni.
Jatkan vielä.
Se ei vielä todista että meillä on myös Isä taivaassa, jos tunnemme huonoa omaatuntoa synnistä, sillä maailmassakin tunnetaan huonoa omaatuntoa.
Jumalanhenki laittaa aina myös korjaamaan ja sopimaan rikkomuksemme. Jos olemme esim. rakkaudettomuudessa loukanneet täällä toista kirjoittajaa, niin asia on sovittu vasta silloin kun olemme pyytäneet anteeksi siltä jota vastaan olemme rikkoneet. Silloin meillä on myös isä kun Hän ei päästä meitä ennen vapaaksi kun syntimme on hoidettu omalta osaltamme.
Meidän jokaisen todellinen korkeakoulu on oma kotimme, sillä juuri siellä on todelliset opettajamme jotka osaavat kaivaa ylpeytemme esiin. Uskovan tie on nöyryyden tie ja niille jumala on luvannut armonsa. "Minä olen ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Minä annan armon."
En oikein ymmärrä ongelmaasi! Koetko niin, että ellet tunne Isän kuritusta, ei sinulla ole Isää? Kyllä Isä tarpeen vaatiessa kurittaa meitä ihan meiltä lupaa kyselemättä!
Mieleeni tulee eräs Kansan Raamattuseuran julistaja, joka opetti sanaa eräänä Juhannuksena Toivonlinnassa.
Hän havainnollisti asiaa siten, että hän piirsi sydämen kuvan ja sinne sisälle valtaistuimen. Sitten hän sanoi suurinpiirtein näin: Ihmisen elämässä on ratkaisevaa kuka siinä valtaistuimella istuu.
Siinä voi istua Jeesus, mutta voi siinä uskovallakin istua minäitte ja Jeesus on jossain siellä taustalla.
Otetaan esimerkiksi riippuvuus, vaikkapa joku huumaava aine. Me voimme ulkoistaa niin hyvän kuin pahankin. Enhän minä enää tee syntiä vaan synti, joka minussa asuu.
Voin jopa rukoilla mennessäni kauppaan, että auta nyt Jumala, etten ostaisi sitä mäyristä. Sitten tullaan kaupasta ulos mäyris kännyssä ja todetaan: Ei Jumala kuullut minun rukoustani.
Mikä neuvoksi?
Tämä on todella hyvä keskustelunaihe, "mistä voima syntiä vastaan?"
Täällä on niin paljon hyviä vastauksia, että oikein tuntee miten Jumala on itse mukana tässä keskustelussa.
Ymmärtäisin niin että se varsinainen ongelma ei ole tuo huume tai mäyris jota vastaan ihminen taistelee, vaan se on SEURAUS varsinaisesta ongelmasta!
Nyt meidän pitää löytää siis se ongelman juuri! Itse ymmärrän tuon liittyvän suoraan uskovan hengelliseen kasvuun. Jos kasvua ei tapahdu terveellä tavalla, on syynä oikean ravinnon puute! Siihen tulee nyt panostaa! Ei hengelliseen miehuuteen kasva ilman hengellistä ruokaa!
Tulee siis tarkistaa, ruokinko minä Hengen uudessa tilassa olevaa ja kasvavaa uutta luomustani Jumalan sanalla, rukouksella ja hengellisiä asioita tutkimalla, mm. lukemalla ja kuuntelemalla hyviä hengellisiä opettajia, vai nautinko lihaani miellyttäviä myrkkyruokia täyttäen ajatukseni lihan ravinnolla eli kaikella maailman saastalla huonoista elokuvista, lihallisesta kirjallisuudesta yms. koostuvalla?
Vaikea on hengellisen uuden luomuksen kasvaa ilman oikeaa ravintoa!
12. Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
13. Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14. Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
Mitkä ovat lihan työtä? Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala sanoi, että maa kasvaa orjantappuroita ja ohdakkeita. Lihassa siis kasvaa synnin kiusauksia, kullakin luonteensa mukaisesti.
Nämä pitäisi nyt Hengellä kuolettaa! Omakohtainen kokemukseni on sellainen, että kuolettaminen on mahdollista vasta sitten, kun synnistä on tullut todellinen vaiva. Se rasittaa, kuormittaa, kahlitsee ja orjuuttaa.
Kun tunnustin Isän kasvojen edessä, että en itse hallitse syntisyyttäni, tarvitsen siihen yliluonnollista voimaa. Silloin alkoi tapahtua jotakin. Synnin tunnistaminen, tunnustaminen ja hylkäämiseen avun pyytäminen ovat avainsanoja.
Kun peliriippuvainen tulee marketissa kassasta ulos, niin monesti törmää automaatteihin. Ne on laitettu siihen juuri siksi, että rahalla maksanut laittaisi vaihtorahat sinne. Moni voi ajatella, että euron laittaminen ei vaikuta mitään, voin koittaa tuuria. Riippuvainen antaa siinä tapauksessa lihalle periksi ja voi olla, että jollakin kerralla pystyy lopettamaan, mutta toisella kerralla menee lompsa tyhjäksi.
Sisimmässä kuuluu pieni ääni: Älä mene sinne vaan mene ohi. Jos emme pidä Pyhän Hengen muistutusta tarpeeksi arvokkaana, niin me voimme sen helposti vaienttaa. Varsinkin, kun unohdamme, että olemme Jumalan pyhyyden alla koko ajan.
Kannattaa miettiä, mitä kaikkea olen valmis tekemään Jumalan läsnäollessa.
>Nämä pitäisi nyt Hengellä kuolettaa! Omakohtainen kokemukseni on sellainen, että kuolettaminen on mahdollista vasta sitten, kun synnistä on tullut todellinen vaiva. Se rasittaa, kuormittaa, kahlitsee ja orjuuttaa. Vihne<
Tämä on myös minun kokemukseni, ja tässä on hyvä kuvaus siitä kun kärsimme lihassa. "Joka lihassa kärsii se lakkaa synnistä".
Erikoisesti orjuuttaminen on itselleni viimeinen piste jolla lähden jaakopinpainiin. Vien asiani Jumalan eteen ja sanon etten päästä sinua ennen kuin siunaat minua.
"Joka syntiä tekee on synnin orja".
>En oikein ymmärrä ongelmaasi! Koetko niin, että ellet tunne Isän kuritusta, ei sinulla ole Isää? Kyllä Isä tarpeen vaatiessa kurittaa meitä ihan meiltä lupaa kyselemättä! Saara<
"12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. "
Eikö tässä ole selkeä vastaus "mistä voima syntiä vastaan". Jos meillä ei ole Isää joka ottaa niskasta kiinni ja pidä meistä niin kauan kiinni että ylpeytemme murtuu, niin lihamme pitää huolen siitä ettemme koskaan pääse synneistämme.
Jeesuksestakin sanotaan. "Hän itkien huusi Jumalaa avuksi, kunnes oppi kuuliaisuuden". Jeesus joutui itse pyytämään, ja niin joudumme mekin. Älä päästä minua Jumala ennen kuin opin kuuliaisuutesi. Olet luvannut olla Isäni. Pyhitä elämäni avioliittoni perheeni yms. Murra kunnes taivumme sinun tahtoosi.
Olen monta kertaa elämässäni joutunut samojen syntien kanssa tulemaan Jumalan eteen. Enkä ole päässyt niistä itsestään vaan olen joutunut suorastaan vaatimaan voittoa niistä. Vetoamaan Hänen omaan sanaansa, olet Pyhä, Pyhä, Pyhä, kuluttava tuli joka kuluttaa Jumalaa uhmaavat, sinun edessäsi alkuaineetkin sulaa, mikään ei voi piiloutua katseeltasi. Sinä olet minussa suurempi kuin se mikä on maailmassa yms. Niin kauan että Hänen tuli lankeaa päälleni ja tuhoaa sen synnin pimeyden tai ongelman.
Jeesuksessa minä saan syntini anteeksi ja rohkeuden lähestyä Jumalaa, mutta voittoni saan vasta silloin kun minulla on myös Isä.
Aamen! Nyt ymmärsin mitä tarkoitat! :))))
Myös Jeesus itse sanoo "ettei Hän voinut tehdä mitään ilman Isää."
Jeesus teki monia ihmeitä ja tunnustekoja, ajoi pois riivaajia ja pahojahenkiä, herätti kuolleita yms. mutta Hänkään ei voinut tehdä mitään ilman Isää. Hän sanoo myös että mekin voimme tehdä niitä samoja tekoja ja vielä enemmänkin, mutta meitä koskee sama lainalaisuus, emme voi tehdä mitään ilman Isää.
Isättömyys on johtanut siihen ettei synnistä voida saada voittoa, kivut sairaudet ja ongelmat näyttää kuuluvan luonnollisena osana uskovien elämässä. Tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan tahto eikä tarkoitus. Vaan tarkoitus oli tuoda taivastenvaltakunta jokaisen uskovan sydämeen.
Jo lakiliitto lupaa. "teidän seassanne ei pitäisi olla yhtään sairasta tai yhtään köyhää". Jeesus toi elämäämme vielä suuremman voiton mitä Mooses antoi, mutta emme voi tehdä mitään ilman isää, niin kuin Jeesuskaan ei voinut.
Mennäänkö tässä jo lähelle menestysteologiaa?
Kristityn voitto synnistä on Golgatan Ristissä. Kilvoituksessaan kristitty kantaa uskossa taakkansa tuonne ristin juureen. Jumalalle kelpaava pyhitys on Hänen itsensä työtä. Kun saa murheitansa viedä Herran jalkoihin, Hän poistaa ne armolupauksillaan. Ei voimaa pyhitykseen saa muusta kuin armosta ja Rakkaudesta. Ollaan melko lähellä lihan pyhittämistä, jos pyydämme Jumalalta voimaa tulla pyhemmäksi ja paremmaksi ihmiseksi. Tämä riippuu motiiveistakin, on paljon kristittyjä, jotka - voidakseen uskoa - tahtovat nähdä lihassaan soveliaita merkkejä ensin. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että usko kulkee kaiken edellä! Vain elävässä uskossa ihminen tulee sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.
Armo meitä sitten kasvattaa hylkäämään lihan vaatimuksia. Se tulee silloin ilosta, halusta ja rakkaudesta. Syntinen nainen sai paljon anteeksi ja siksi rakasti paljon. Siksi se ei ollut vaimon rakkautta, vaan Jumalan Rakkautta, joka asui vaimossa ja hänestä alkoi pulppuamaan elämän veden virrat. Tämä on myös pyhityksen tiellä kulkemista. Pyhä Henki paljastaa meissä synnin ja sen seuraukset, kun näitä kannamme Hänen luokseen, vaikka rukouksessa, Hän otollisella ajalla antaa apunsa ja tuo armon sanomia taivaasta. Tästä armosta me saamme tahdon ja voiman sodassa syntiä vastaan. Jos alamme etsiä pyhyyttä ja töitä ennen - tai ilman - uskoa, joudumme vasten tahtoiseen, omavoimaiseen taisteluun, jonka loppu on murheellinen. Silloin emme ole enää Jumalan lasten vapaudessa. Siksi Paavalin neuvoissa ja nuhteissa on aina mainittu voiman lähde: Jos te hengellä lihan työt kuoletatte, saatte elää. Pitää huomata tuo, millä me kuoletamme. Henki on Pyhä, se on Jumalasta ja Jumalan. Hän antaa sen lahjana, ilmaiseksi, niille, joilla on nöyrä ja särjetty sydän.
Yksin uskosta, yksin Armosta, Kristuksen tähden!
Tämä on hyvä tarkennus! Juuri näin asia on!
Vielä jatkan vähän Isästä. Ei kenkään tunne Isää, vaan Poika, ja kenelle Poika tahtoo ilmoittaa. Näin vapaasti muistellen. Jeesus todistaa monessa paikassa Hänen ja Isän olevan yhtä. Ei näitä sovi erottaa toisistaan, ei missään tapauksessa! Jeesus on tie Isän luo. Vain hänen kauttaan Jumalasta tulee meille rakastava Isä. Jolla ei ole Jeesusta välimiehenä, hän on vanhurskaan ja ankaran Jumalan tuomion alla. Hänet on jo tuomittu!
Jumalan viha syntiä kohtaan ei ole sammunut. Hän on edelleen sama Jumala, joka kostaa isien pahat työt, aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Eikä meistä kukaan vieläkään kestä katsoa Hänen kirkkauttaan, ilman Jeesusta, joka on vihan maljan kärsinyt meidän puolestamme. Tämä on hyvä muistaa rukoillessakin: Muista meitä, Poikasi, Jeesuksen Kristuksen tähden.....
>Mennäänkö tässä jo lähelle menestysteologiaa? Armonkerjäläinen<
Sinulla oli hyvä kuvaus pyhityksestä johon voin sanoa aamen. Teit kuitenkin kysymyksen johon haluan vastata. Menestysteologiassa yritetään oikaista, niin kuin itsekkin sitä hyvin kuvaat, ainoa oikea tie on Jumalan omaa tekoa joka tapahtuu Pyhän Hengen, Jeesuksen ja Jumalan työnä alusta loppuun asti.
Oikasuyritys on juuri siinä kun yritetään jättää joku näistä kolmesta pois.
"Jos te hengellä lihan työt kuoletatte, saatte elää." Pyhä Henki.
" Jos te valkeudessa elätte, niin Jeesuksen Kristuksen veri pesee teidät pyhtaaksi kaikesta synnistä." Jeesus.
Ja vielä tarvitaan Isä jolle kaikki on mahdollista.
Omassa elämässäni juuri nämä oikaisuyritykset ovat tuottaneet eniten kipua.
Ensin yritin kaikkeni loppuunpalamiseenasti lihassa pyhittäytyä ja minulle kävi juuri näin mitä Paavali kuvaa "sitä hyvää mitä tahdon en tee ..." . Tulin tieni päähän ja lopulta sain nöyrtyä lukemaan kohdan loppuun asti "Kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista, Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen tähden".
Silloin sain tuntea päästäjäni joka antoi Pyhän Hengen "Jos te hengellä lihan työt kuoletatte, saatte elää." En kuitenkaan oppinut tätä kerralla, mutta kipu muistutti palaamaan uudelleen ja uudelleen takaisin.
Seuraavaksi yritin taas oikaista opettelemalla kaikki raamatun lupaukset ulkoa ja aloin omistamaa niitä itselleni. Yritin kirjaimelliseti astua kuninkaaksi ilman jokapäiväistä ristinkantamista, siinnä yritin ohittaa Kristuksen. Taas loppuunpalaminen palautti ymmärtämään etten voi Jumalaa höynäyttää tulemalla suoraan hänen eteensä.
Onneksi Jumalalla on työkaluja, kipu, sairaus, ongelmat, puute, väsymys, orjuus, synti yms, jotka laitta ainakin minut huutamaan Jumalaa avuksi kunnes saan taas nöyrtyä Hänen tahtoonsa.
"Jos te hengellä lihan työt kuoletatte, saatte elää."
Tässä neuvotaan eläviä kristityitä Elämän säilyttämiseen. Kristillisessä maailmassa, kaikissa kirkoissa, seurakunnissa ja kuppikunnissa on iso osa ihmisiä, jotka omivat itsellensä vanhurskauden tästä ja vastaavista paikoista. Tämä on armon varastamista ja juuri sitä oikaisua. Ajatellaan, että saan elää kun kuoletan lihaani. Mutta ilman sydämen ympärileikkausta ei ihmisessä ole sitä mainittua Henkeä. Ihminen kyllä tietää ja tuntee itse, onko hän uudestisyntynyt Jumalan lapsi, vai ei.
Sielunvihollisen kavalimpia konsteja on, kun se lupaa ihmisille armon Raamatun sana apunaan, ilman totista kääntymystä. Hyvänä esimerkkinä Jaakobin sana uskosta ilman töitä. Meistä jokainen on itsessään niin sokea, ettei voi huomata itse mitenkään tätä juonta. Omavanhurskas usko on ihmiselle yhtä näkymätön kuin armokin, ilman Pyhää Henkeä ja sen tuomaa uskoa.
Menestysteologiaa on montaa lajia. Sillä on kuitenkin sama päämäärä, nimittäin saada aikaan jotakin näkyvää. Olkoon parempi elämä, raha, ymmärrys, ihmeet, armolahjat, liikutukset jne. jne. Näitä tavoitellaan ilman todellista katumusta, parannusta, kääntymistä ja uskoa. Se on huomaamatonta lihan pyhitystä.
Ristinteologia taas kurottaa taivaallisiin, alennuksesta ja sen korkein päämäärä on syntien anteeksi saaminen ja sovinto Jumalan ja langenneen ihmisen välillä. Tämä on ainoaa todellista Jumalan teologiaa ja se tuo, ainakin yleensä, mukanaan myös näkyviä, niitä se ei kuitenkaan tavoittele ensisijaisesti.
Etsikää ensin Jumalan valtakunta, niin kaikki muu teille annetaan.
Huomaan armonkerjäläinen että tunnet todellakin Pyhän Hengen ja aiheen josta kirjoitat. Vihollinen todellakin höynäyttää meitä monin eri tavoin.
Voimme kuitenkin koetella itseämme, olemmeko uskossa?
2.Korinttolaiskirje:
13:5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Lihamme paljastuu välittömästi jos koettelemme sitä koetuksen kestämisellä. Kristus meissä kestää koetuksen ja myös Kristus meissä ei tee syntiä.
En tarkoita tällä toisten uskovien tuomitsemista, erottelua tai mittaamista, vaan sitä että jokainen voi itse tutkia omaa uskoansa kuinka raitis se oikeasti on.
"Mieli, joka pysyy Herrassa, on tyyni ja levollinen, koska se on Herransa kaltainen. Mitä enemmän keskitämme ajatuksemme rauhan lähteeseen, sitä enemmän hänen rauhansa ilmenee elämässämme.
Jos luotamme Herraan syvästi on sillä seurauksensa. Uskomme, että hän on täysin luotettava, että olemme täysin turvassa. Ei ole mitään pelättävää. Mehän tiedämme, että hänen voimansa on suurempi kuin mikään, mikä meitä voi kohdata.
Jumalan rauha hallitsee sydämiämme siinä määrin, kuin hänen sanansa elää siellä. Kun se sana täyttää meitä, opimme luottamaan häneen. "Pitäköön sydämesi sanoistani kiinni - -." (San 4:4, US.) Jos se, mitä todella uskomme, hallitsee elämäämme, meidän täytyy valvoa tarkasti, mitä päästämme sydämeemme. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (San 4:23.)
Isä tahtoo, että sydämemme juurtuu hänen sanaansa niin lujasti, että kun kriisi kohtaa meitä, turvaudumme siihen kuin itsestään selvään apuun. "- - vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps 112:6-8.)
Meillä täytyy olla enemmän kuin pään tieto Jumalan sanasta. Meidän täytyy tuntea hänen valtavat lupauksensa. Olkoon sydämemme niin täynnä hänen sanaansa, että se hallitsee mieltämme, tunteitamme ja tahtoamme vaikeina aikoina."
-tällaiseen tekstiin törmäsin-
http://tuomasjasuvi.jesusanswers.com/airut/taistelu.htm
"Kilvoittelu ei ole ollenkaan omaksi itseksi tulemista, kuten sanoit, vaan päivastoin: kuolemista omalle itselleen, jolloin voimme sanoa, että en elä enää minä, vaan Kristus minussa!"
Rakas Saara ystäväni.
Minä puhun siitä itsestä JOKSI JUMALA MEIDÄT LOI!
On tapahtunut megaluokan väärinkäsitys,
- sinä puhut lankeemuksen jälkeisestä ihmisestä,
- mitä puhuin Jumalan luomasta (ORIGINAL) ihmisestä.
Ihmisestä joka on sovitettu Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan kanssa. Puhun siis ihmisestä jolla on lupa ja ilo nauttia
ihmisenä ja Jumalan lapsena elämisestä, kaikkine tunteineen ja Jumalalta saatuine lahjoineen.
Ei meillä Saaran kanssa tästä mitää eri käsitystä ole, kunhan tarkoitukset selviäävät. :-)
Ei, ole ei! :)))) Ja vaikka tulisi megeluokankin väärinkäsityksiä, niin selvitämme ne rakkauden hengessä!