Tätä oloa on jatkunut pitkään. Se on seurausta tunteiden ja tapahtumien vuoristoradasta, jota on jatkunut kesästä asti. Olin ihminen, joka eli tasapaksua elämää ilman sen suurempia murheita. Nyt tunnun käveleväni sumussa.
Paikoillani en pysty olemaan, pakko mennä ja olla, vaikka itseä väsyttäisi. En halua jäädä paikoilleni miettimään elämääni. Tunnen levottomuutta koko ajan. En oikein tiedä kuka olen, koulun aloitin syksyllä tunteiden sekamelskassa, olen sielläkin koko ajan ahdistunut haluan vain päästä pois.
Rakkain ystäväni päätti laittaa alunperin välit poikki ja tätä rumbaa on kestänyt tähän päivään asti. Samalla ihastuin kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni mieheen, joka lupasi minulle yhteisen tulevaisuuden. Nämä jäivät vain sanoiksi. Ihastus on muuttunut nykyisin rakkaudeksi molempien kohdalla, olemme lasiseinän eri puolilla molemmat. Tämä riipii minua syvältä sisältä koko ajan. En osaa päästää irti.
En osaa oikein olla iloinen mistään, en tiedä enää mitä haluan elämältä se tuntuu olevan vain sankan sumun peitossa. Välillä mietin miksi edes yritän, jos elämä on tätä. Minulla ei ole hyvä olla. Olen palasina sisältä edelleen.
Kaipaisin neuvoja, ihan mitä tahansa että pääsisin tästä olosta eroon. Olen henkisesti loppu ja sietämätön olo ei ole kadonnut mihinkään missään olossa kun tasapaksu elämäni muuttui muuksi.
Olen, mutta en ole läsnä. Olen jossain muualla, en elä tätä hetkeä. Asiat, jotka tapahtuvat eivät tunnu todelliselta.
Paikoillani en pysty olemaan, pakko mennä ja olla, vaikka itseä väsyttäisi. En halua jäädä paikoilleni miettimään elämääni. Tunnen levottomuutta koko ajan. En oikein tiedä kuka olen, koulun aloitin syksyllä tunteiden sekamelskassa, olen sielläkin koko ajan ahdistunut haluan vain päästä pois.
Rakkain ystäväni päätti laittaa alunperin välit poikki ja tätä rumbaa on kestänyt tähän päivään asti. Samalla ihastuin kunnolla ensimmäistä kertaa elämässäni mieheen, joka lupasi minulle yhteisen tulevaisuuden. Nämä jäivät vain sanoiksi. Ihastus on muuttunut nykyisin rakkaudeksi molempien kohdalla, olemme lasiseinän eri puolilla molemmat. Tämä riipii minua syvältä sisältä koko ajan. En osaa päästää irti.
En osaa oikein olla iloinen mistään, en tiedä enää mitä haluan elämältä se tuntuu olevan vain sankan sumun peitossa. Välillä mietin miksi edes yritän, jos elämä on tätä. Minulla ei ole hyvä olla. Olen palasina sisältä edelleen.
Kaipaisin neuvoja, ihan mitä tahansa että pääsisin tästä olosta eroon. Olen henkisesti loppu ja sietämätön olo ei ole kadonnut mihinkään missään olossa kun tasapaksu elämäni muuttui muuksi.
Olen, mutta en ole läsnä. Olen jossain muualla, en elä tätä hetkeä. Asiat, jotka tapahtuvat eivät tunnu todelliselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarvitset varmaan ihan jonkun psyykeammattilaisen kanssa keskuteluapua. Ja neuvon sinua myös rukoilemaan Jumalalata apua aj viisautta. Johdattakoon Hän sinulle jonkun ymmärtäväisen ja viisaaan jonka kanssa jutella ja sitten päästä eteenpäin.
Tämä kuulostaa enemmänkin kuin tutulta ? Oletko saanut mitään selkoa siihen mikä sinulla voisi olla ??