mikä terapia ja miten pitäisi auttaa?

onko kyseessä psykoanalyysi vai mikä? Terapiamuodossa vain puhutaan mitä mielessä pyörii. Terapeutti ei kysele, korkeintaan kommentoi harvakseltaan.

Olen kokenut vaikeaksi avautua, olen kyllä kertonut lapsuuden traumoistani narsistisen vanhemman varjossa, mutta en pääse siellä käsiksi tunteisiini, kerron vain pinnallisesti. Tuntuu että yritän olla "kiltti tyttö" terapeutille, saada hänen hyväksyntänsä: esim. jos hän kehottaa ottamaan yhteyttä vanhempaani, en uskalla kieltäytyä tai sanoa etten halua. Ensiksikin olisin "huono" tytär ja toisekseen kyseenalaistaisin hänen neuvonsa.

Hankala vain kun hän ei (tarkoituksellisesti tietenkin) reagoi mihinkään, joten en tiedä miten käyttäytyä... Haen koko ajan jotain merkkiä siitä mitä minun pitäisi tehdä tai sanoa... Tiedostan että tämä johtuu traumastani, olen hakenut vanhempani hyväksyntää turhaan koko ikäni..

Mitä teen? Näkeekö terapeutti ahdinkoni vai ajatteleeko että eihän tuolla mitään hätää ole? Miten ilmaisisin itseäni? Menee hyvä terapia hukkaan...
2102
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

puhu suusi puhtaaksi. ei ole "oikeita" sanoja

Äänestä

NUT:illa (Narsistien uhrien tuki ry) on ryhmä narsistien aikuisille lapsille ja se voisi olla parempi vaihtoehto näin aluksi.

Oman terapeuttini etsinnässä huomasin, että siellä on vaikka minkälaista vipeltäjää. Ilmeisesti siihenkin joukkoon on valikoitunut tavallista enemmän narsisteja (perustan näkemyksen Yhdysvaltalaiseen tutkimukseen, jossa listattiin ammatteja, joihin hakeutuu poikkeuksellisen paljon narsisteja)

Jos vanhempasi on oikeasti narsisti, niin älä missään tapauksessa ota häneen yhteyttä! Terapeuttisi ei ole sinulle oikea, jos hän ehdottaa sellaista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surusilmä kirjoitti:

onko kyseessä psykoanalyysi vai mikä? Terapiamuodossa vain puhutaan mitä mielessä pyörii. Terapeutti ei kysele, korkeintaan kommentoi harvakseltaan.

Olen kokenut vaikeaksi avautua, olen kyllä kertonut lapsuuden traumoistani narsistisen vanhemman varjossa, mutta en pääse siellä käsiksi tunteisiini, kerron vain pinnallisesti. Tuntuu että yritän olla "kiltti tyttö" terapeutille, saada hänen hyväksyntänsä: esim. jos hän kehottaa ottamaan yhteyttä vanhempaani, en uskalla kieltäytyä tai sanoa etten halua. Ensiksikin olisin "huono" tytär ja toisekseen kyseenalaistaisin hänen neuvonsa.

Hankala vain kun hän ei (tarkoituksellisesti tietenkin) reagoi mihinkään, joten en tiedä miten käyttäytyä... Haen koko ajan jotain merkkiä siitä mitä minun pitäisi tehdä tai sanoa... Tiedostan että tämä johtuu traumastani, olen hakenut vanhempani hyväksyntää turhaan koko ikäni..

Mitä teen? Näkeekö terapeutti ahdinkoni vai ajatteleeko että eihän tuolla mitään hätää ole? Miten ilmaisisin itseäni? Menee hyvä terapia hukkaan...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu