Kirjoitan tällaisen turhan viestin tänne, koska ei muutenkaan voi asiaa ilmaista. En ehdi kirjoittelemaan tänne noin yleensä juurikaan. Jo ajat sitten oon päättänyt kirjoittaa vain positiivisia asioita, eikä negatiivista kirjoitettavaa oikeastaan edes olisi. En ehdi näitä enää kauheasti lukeakaan, mutta en välinpitämättömyyden vuoksi. On vaan niin paljon kaikkea, opiskelua, töitä, projekteja, (ei loma)ulkomaanmatkoja yms. Ja kun aion sen lisäksi syödä terveellisesti, ehtiä kuntoilemaan ja hoitaa muut velvollisuudet niin aikaa jää yhdelle ihmiselle. Joka on tietysti se tärkein aika, eikä nuo muut. Mutta koska tunnen itseni, niin voin arvata tämän johtavan siihen, että jotain asioita unohtuu ja lipuu kauas. Sen haluan vain tuoda esiin, että ei halustani tai tunteiden loppumisen vuoksi, vaan käytännön takia. Tunteet on vahvoja ja olisin halunnut sun olevan se ihminen, vaikka se ei ole edes realistinen ajatus ja tuskin sä siitä haluaisitkaan. Joten se on joku muu, mutta ei siksi, että haluaisin enemmin niin.
Tiedän, että tunteeni kestäisi, mutta tiedän että käytän kai sen tilaisuuden unohtamiseen, kun kiire etäännyttää. Tunteiden loppumisesta se ei johdu ja sä oot aina ihaninta, mitä tiedän vaikka se ajatus haalistuisikin. Ja ainakin yritin vielä pitää sut sydämessä, mutta ei se kestä kaiken kuormitusta yksintehtävänä.
Menee miehelle, mutta muut tunnisteet on turhia.
Tiedän, että tunteeni kestäisi, mutta tiedän että käytän kai sen tilaisuuden unohtamiseen, kun kiire etäännyttää. Tunteiden loppumisesta se ei johdu ja sä oot aina ihaninta, mitä tiedän vaikka se ajatus haalistuisikin. Ja ainakin yritin vielä pitää sut sydämessä, mutta ei se kestä kaiken kuormitusta yksintehtävänä.
Menee miehelle, mutta muut tunnisteet on turhia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
OK kiireitä täällä myös. Ehtii taas kun ehtii, en lupaa mitään hätiköityä.
Heh, olikohan tuo ap:n viesti sulle, vaikka mä kyl ekaks aattelin että ois voinut olla sulta mulle, tekstin perusteella....toi kermainen vaan pisti mietityttämään ;)
Ei mitään kermaisia hetkiä. Sitä se ei tarkoita automaattisesti.
Lupauksia en tarvitse, jos ne ovat vain kuristavaa painetta. Läsnäolo olisi aina ollut lupauksia tärkeämpää.
Se on ihan hyvä jos on paljon tekemistä, silloin on helpompi unohtaa, tai ei välttämättä unohtaa vaan siirtyä eteenpäin. Jos ei asiat etene.
Kommentoin muuten vaan, koska olen käsitellyt itsekkin kyseisiä asioita.