Vuosi sitten sairastin aivoinfarktit kuukauden välein, ensin halvaantui toinen puoli ja kuukauden päästä toinen. En pysty liikkumaan ilman rollaattoria ja pyörätuolia vieläkään. Kädet toimii aika hyvin mutta esim käsinkirjoittaminen tms on ihan surkeaa. Samaan aikaan alkoi ahdistus, johon on kyllä masennuslääke ja olen psykiatrin hoidossa. Masennus ei helpota. Onko kenelläkään tietoa tai kokemuksia, voiko tähän koskaan saada enää helpotusta?
ahdistus ja aivoinfarktit
onko toivoa
388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, pieksut sentään, noin mullistavista kokemuksista on VASTA vuosi! On ihan normaalia, että olet nyt täysin äimän käkenä itsesi kanssa kun liikuntakykykin meni kerrasta tuohon kuntoon.
Olisit kyllä ihme ufo jos nyt jo rallattelisit kaikesta toipuneena niin kuin ei mitään!
Anna itsellesi aikaa mukautua noin isoon elämänmuutokseen. Toipuminen ja eheytyminen uuteen tasapainontilaan vie sinulta just niin pitkän aikaa kuin vie, ja se on ihan okei. Sinä elät jokaisen päivän, koet ja tunnet joka hetken, opit itsestäsikin uutta varmaan päivittäin - toisin kuin me tavan tallaajat jotka kuvittelemme jo osaavamme kaiken ja otamme asioita itsestäänselvyyksinä - joten sinulla on paljonkin positiivisia asioita joita odottaa ja seurata, jne.
Ota uusi utelias asenne ja ole läsnä omassa muutosprosessissasi, äläkä ahdista itseäsi vain ajatuksilla menetyksistä ja nopeasta palautumisesta ennalleen.
Omilla ajatuksilla on valtavat voimat ja niitä voimia tulee käyttää kaikkeen positiiviseen ja enegriaa antavaan, eheyttävään ja kannustavaan.
Oloa helpottaa jo huomattavasti, jos muuttaa asenteensa ja ajatuksensa itseään kohtaan positiivisemmiksi, sillä jokainen meistä on itsensä paras kaveri.
Tsemppiä sinulle, ja älä sinä huoli, ei tässä osaa enää kirjoittaa käsin muutkaan, jotka näitä tietsikan näppäimiä ovat tottuneet naputtelemaan! :)
Kannattaa hankkia vaikka kirajstosta teos nimeltä Pään vammat. Muistaakseni nimi oli tämä. On ulkomaalaisen neurologin kirjoittama. Erittäin tärkeä ja hyvä kirja lukea aivovamaiselle ja hänen kanssaan oleville. Masennus kuuluu osana tautiin mutta se helpottaa kuntoutumisen ja ajan myötä. Onneksi aivovammoissa mennään aina eteenpäin: erilaista on jos sairastuu esim. alzheimeriin.
Kiitos kannustuksesta. Tämä aamu on ollut yhtä paniikkia ja itkua. Tuntuu niin raskaalta.