Jos Kokoomus nyt kiemurtelee ääliömäisessä Via Dolorosassaan ja Demarit ovat ay-identtiteettinsä kadottaneet, on Keskustan esilletulon aika.
Eläköön Keskusta: ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Eläköön Keskusta: ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Keskusta, tasapainon takaaja
Spiens dux
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Noihin huutoihin on helppo yhtyä.
Keskustalla on edessään veretseisauttava vaalivoitto, merkit ovat vahvat. Hallituksen Kokoomus-demari akselilla rattaat pyörivät aivan mihin saattuu, demarien rattaat pääasiassa jarruttaen. Kun rattailla on vielä sellaista roskajoukkoa kuin vasurit ja vihreät niin Keskusatalla ei ole huolen häivää mitä suosion lisääntymiseen tulee. Kansalaiset yhä suuremmassa määrin ymmärtävät vastuullisuuden ja vakauden, siis tasapainon, merkityksen.
ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Eiköhän kajauteta värssy Väyryselle
ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN ELÄKÖÖÖÖÖN
Yhdyn värssyyn!
Tuosta liittovaltio kepusta ei tule kansalle kuin verta, hikeä ja
kyyneleitä
Kokoomus siis panee pöllöyttään ihan kaiken säästökuurille. Demarit taas omaavat vain vallanhalun ja yrittävät vedota muka palkansaajaan.
Keskusta on ainoa joka tajuaa kokonaisuuden ja rakentaa asialinjansa sitä silmällä pitäen.
On noilla puolueilla eroa, huh huh huh. Sen näkee kun zoomaa vaikka vain johtajaan. Sipilää, Kataista ja Urpilaista kannattaa vertailla ihan ajatuksen kera.
Olet aivan oikeassa. Keskusta toimii ihmiskeskeisimmin ja näkee koko maan tarpeet.
Katainen voisi alkaa siivoamaan työhuonettaan Sipilän tuloa varten. Ei ole poikasista halituksen johtoon.Näin on näreet????
Poikanenhan Katainen todellakin on. Hänellä olisi ollut aikaa kasvaa isoonkin mittaan politiikassa, mutta juuri mitään ei ole tapahtunut.
Sipilä on todella loistava valinta Keskustalta. Toivottavasti pääsee "piikkiin" ennenkuin nuo ymmärtämättömät hallituksessa sekoittavat kaiken.
Kepun ongelmana on sen politiikan hämäryys ja vaikeaselkoisuus. Kepulla ei ole oikein kunnollista poliittista linjaa. Tärkeistä asioista näkemykset voivat vaihdella laidasta laitaan. Mihin äänesäjä voi silloin luottaa?
Hyvä esimerkki on Kepun EU- ja europolitiikka. Puolueen tärkeistä toimijoista entinen puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen suhatutui myönteisesti eurobondeihin eli yhteisvelallisuuden edistämiseen. Tämä on selvästi radikaalein Suomessa esitys johtavan tason näkemys europolitiikasta. Samalle viivalle asettuu puolueen toinen tunnettu toimija, komissaari Olli Rehn. Hän arvostelee voimakkaasti suomalaisia siitä, ettei ymmärretä yhteistä etua. Näitä vastassa ovat sitten Paavo Väyrysen tapaiset, niin ikään näkyvät poliitikot, jotka edustavat tyysti toista ääripäätä EU- ja eurokriittisyydessään. Saman puolueen entinen puheenjohtaja ja presdienttiehdokas viestittvät siis toisilleen täysin vastakkaista näkemystä. Kyllä äänestäjä tällaisen poukkoilun edessä on melkoisen ihmeissään, kun kyse on tämän tärkeysluokan asiasta. Näiden väliin asettuu lisäksi melkoisia kummajaisia kuten entinen maatalousministeri Anttila, joka nyt varoittaa ärsyttämästä EUn komissiota ja Ranskan valtiota millään Anttilan turhiksi kokemilla vaatimuksilla. Tämä on jatkoa ajatukselle, että Suomen pitää olla EUn mallioppilas. Samassa puolueessa toinen puoli kuitenkin huutaa, että EU:lle pitää pistää kampoihin sen, minkä sielu sietää.
Kun puolue on tällainen poukkoilija ja tuulien mukana kulkija, miten ihmeessä siitä olisi miksikään vaihtoehdoksi saati Suomen pelastajaksi. Eikö nyt ensin sentään vähimmäisvaatimus ole se, että puolueella olisi tärkeissä kysymyksissä edes jonkinmoinen yhteinen ja ennustettava linja? Eihän tällainen ole mitään tasapainon takausta, vaan umpihumalaisen kulkuun verrattavaa tasapainottumuutta.
Asiathan ovat sellaisia, jotta niistä on oltava jotakin mieltä, varsinkin jops on päättäjä.
Missään muussa puolueessa ei tulla yhtä rohkeasti esille omien ajatusten kanssa vaan ollaan joko siilipuolustuksessa puheenjohtajan ympärillä (Kokoomus) tai toistetaan puheenjohtajan älämölöä (Perussuomalaiset).
On myös muistettava, että kannanotot syntyvät siinä ajassa, jossa kulloinkin eletään ja niitä pitää myös pystyä tarpeen vaatiessa tarkentamaan.
Kantoja voi toki tarpeen mukaan tarkentaa. Ei siinä mitään. Nyt on vaan pitkään ollut sellainen tilanne, että samasta asiasta löytyy täysin vastakkaisia näkemyksiä ja ihan Kepun terävimmästä kärjestä. Sellainen on täyttä linjattomuutta eikä mitään muuta.
Mitä poukkoiluun ja tuulien mukana kulkemiseen tulee, niin SDP on siinä omaa luokkaansa. Niin pitkässä historiallisessa tarkastelussa kuin ihan viimeisien vuosien toiminnassaan.
SDP on seilannut äärivasemmalta hyvinkin oikealle hyvinkin nopeasti. Kun puolue vielä 1975 hyväksyi Sorsan avustajana toimineen Paavo Lipposen kirjoittaman ohjelman keskeisten teollisuuslaitosten, pankkien, apteekkien jne sosialisoinnista, samainen Lipponen johti pääministerinä jopa USA:n rebublikaaneja ja rouva Tatcheria oikeistolaisempaa hallitusta. Köyhiä kyykytetiin oikein kunnolla. Vallankumousseikailut bolsevikkien kannustamina aikanaan ovat myös puolueen historiasta tuttuja siinä missä CIA:lta otettu rahallinen tuki. Mainittu Lipponen on myös osoitus SDP:n Nato-linjausten epämääräisyydestä. Lipponen, Ahtisaari ja vaikkapa Jaakonsaari olivat viemässä Suomea Natoon, Haloselle ja Tuomiojalle Nato taas on kuin ilmestyskirjan peto, kaiken pahan alku ja juuri. Otappa siinä sitten selvää mitä puolue ajaa.
Viime vaalien alla Urpilainen toisti papukaijamaisesti tiettyjä mantrojaan. Puolueelle oli kynnyskysysmys, ettei verotuksen painopistettä siirretä tasaveroihin. Hallituksessa SDP oli heti hyväksymässä ALV:n korotuksen, siis merkittävän siirtymän kohden tasaveroa. Hallituksen ajama kuntien vastuiden lisääminen toimii samalla tavalla, kunnat joutuvat nostamaan veroäyriään, ja kunnallisverohan on tasavero.
Noita SDP:n lupausten ja todellisten tekojen ristiriitoja voisi luetella loputtomiin. Iltalehden kolumnisti kuvasikin Urpilaista hyvin, hän maalaa itsensä nurkkaan pienissä asioissa jääräpäisyydellään, mutta isoissa asioissa puolue on täysin tuuliajolla.
hih hih minun ihraisissa fileissä ei löydy kantoja hih hih punkkua riittää