Kansojen älykkyydestä

Aluksi poissanoudun Tatu Vanhasen teorioista, ne eivät vaikuta loppuun-asti-ajatelluilta, jotain järkeä niissä kyllä on, ei ehkä Vanhasen esittämien perustelujen valossa, mutta muuten kyllä.

Lähden käsittelemään kysymystä negaation kautta: haen tekijöitä, jotka ilmiselvästi heikentävät kansan älykkyyttä.

1900-luvun valtioita tarkasteltaessa on helppo löytää ainakin kaksi syytä kansan älykkyyden heikentymiseen.

1. Kommunistisessa (sosialistisessa) valtiossa älykkyys vähenee, koska se tukahdutetaan valtion edun nimissä. Älykkäät ihmiset joutuvat usein konfliktiin valtakoneiston kanssa - heidät vaiennetaan tai passitetaan vankiloihin ja mielisairaaloihin.

Jaettu Saksa oli kelpo laboratorio tämän seikan toteamiseen, Länsi-Saksa toteutti talousihmeen ja joutuu vieläkin yhdistymisen jälkeen maksamaan Itä-Saksan nostamisesta jaloilleen.

2. Toinen varma tapa huonontaa kansan älykkyyttä on tyrannia. Jos kansa joutuu epädemokraattisesti valitun despootin tai juntan hallitsemaksi älykkyys (ts. Vanhasen mukaan taloudellinen hyvinvointi?) kyseisen valtion piirissä vähenee. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Irak, Albania ja Pohjois-Korea, joista jälkimmäiset käyvät hyväksi esimerkiksi myös ensimmäisenä esittelemääni keskimääräisen älykkyyden vähentäjän rooliin.

--------

Lopuksi esittelen paradoksin: Älykkyys nousi tiettävästi huippuunsa ensimmäisen kerran antiikin aikana. Antiikin aika päättyi ja pimeä keskiaika alkoi viimeistään silloin, kun Platonin perustama akademeia lakkautettiin kristinuskon vastaisena 500-luvulla. Alunperin juutalaisten farisealaisten ja kirjanoppineiden kritiikistä syntynyt kristinusko muuttui kritiikkinsä kaltaiseksi.

Kristinusko muuttui uskonpuhdistusten kautta suvaitsevammaksi ja maallisemmaksi tuhannessa (sic!) vuodessa, ja oli renessanssin aikaan yllättäen hyvä kasvualusta teknologian ja talouden huimalle kehitykselle. Erityisesti viimeisten 200 vuoden aikana kehitys on ollut mielettömän nopeaa.

Paitsi siellä, missä on vallassa diktaattori tai vasemmisto.