Oon lueskellut kirjoittajablogeja, joissa kirjailijaksi haluavat kertovat prosessistaan. Siellä kertoillaan, miten he muka "uudelleenkirjoittavat" tekstiään, mutta kun vertailee aikaa, mitä tuohon "uudelleenkirjoittamiseen" käyttävät, niin se on kyllä aika lyhyt, muutama kuukausi silloin tällöin muokkailua....ja sitten jo ilmoittavat, että jälleen on yksi käsikirjoitus "valmis kustantamokierrokselle"! Mua oikeesti tosi paljon ärsyttää, että ihmiset on niin hölmöjä, että lähettää kustantamoihin ihan keskeneräistä kakkaa muka "kierrokselle". Ja tuo uudelleenkirjoitus mitä kertovat tekevänsä kuulostaa just sellaselta, että ovat jostain kirjoitusoppaasta lukeneet, että niin "pitää" tehdä ja sitten muka tekevät, vaikkei heillä oo hajuakaan mitä se oikeasti tarkoittaa.
Sit ihmetellään ku tulee hylsyjä.
Tajuaako nämä kirjoittajat ollenkaan, että ei se uudelleenkirjoitus ja muokkaus tarkoita, että vähän pilkkuvirheitä viilataan. Omalle tekstille pitää osata olla ihan helvetin kriittinen ja sitä pitää käsitellä tosi rankalla kädellä. Nyt kun noita lueskelee niin se vaikuttaa joltain pikkulasten leikiltä, että tää ois nyt tällänen kirjailijanalku ja tää lähettäis sen käsikirjoituksen kustantamoon ja sitten on jännää mitä ne sanoo.
Ei hitto oikeesti!
Yhtäkin blogia oon lueskellut, missä se kirjoittaja on varsinaisesti pitänyt kirja-arvio blogia, mutta samaan aikaan työstää romaanitekstiä ja se kirjoitti sitä romaaniaan n. vuoden! Ja siis ymmärtääkseni aika rankasta aiheesta ja sit vähän muokkaili ja jo lähti meneen tekstinivaska kustantamokierrokselle. Jos oisin ite kustannustoimittaja ni oisin ihan hemmetin vittuuntunut ku ihmiset ei oikeesti uskalla olla itelleen kriittisiä, vaan kuvittelevat minkä tahansa keskeneräisen kakan kiinnostavan.
Ja muutenkin luulis ihmisillä olevan kunnianhimoa enemmän ja halua olla paras, ei vain hyvä. Ja parhaaks ei tuu tollasella harrastelijakirjoittelulla, leikkimisellä.
Sit ihmetellään ku tulee hylsyjä.
Tajuaako nämä kirjoittajat ollenkaan, että ei se uudelleenkirjoitus ja muokkaus tarkoita, että vähän pilkkuvirheitä viilataan. Omalle tekstille pitää osata olla ihan helvetin kriittinen ja sitä pitää käsitellä tosi rankalla kädellä. Nyt kun noita lueskelee niin se vaikuttaa joltain pikkulasten leikiltä, että tää ois nyt tällänen kirjailijanalku ja tää lähettäis sen käsikirjoituksen kustantamoon ja sitten on jännää mitä ne sanoo.
Ei hitto oikeesti!
Yhtäkin blogia oon lueskellut, missä se kirjoittaja on varsinaisesti pitänyt kirja-arvio blogia, mutta samaan aikaan työstää romaanitekstiä ja se kirjoitti sitä romaaniaan n. vuoden! Ja siis ymmärtääkseni aika rankasta aiheesta ja sit vähän muokkaili ja jo lähti meneen tekstinivaska kustantamokierrokselle. Jos oisin ite kustannustoimittaja ni oisin ihan hemmetin vittuuntunut ku ihmiset ei oikeesti uskalla olla itelleen kriittisiä, vaan kuvittelevat minkä tahansa keskeneräisen kakan kiinnostavan.
Ja muutenkin luulis ihmisillä olevan kunnianhimoa enemmän ja halua olla paras, ei vain hyvä. Ja parhaaks ei tuu tollasella harrastelijakirjoittelulla, leikkimisellä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse kyllä tajuan ;-)
Mutta voi olla etten ole tarpeeksi etääntynyt tekstistä jotta näkisin muutettavat kohdat. Sitä vaan lukee uudelleen, mutta toteaaettei siinä ole paljoa muutettavaa! :-)
Pitäisi kai käyttää arviointipalveluja jotta oppisi mistä alkaa muuttamaan.
Ihan asiaa kirjoitat. Minuakin harmittaa ja hävettää, että tuli lähetettyä ihan liian keskeneräinen käsikirjoitus kustantajalle. Onneksi vain yhdelle. Ihme kyllä sain palautteen (kiitos siitä) ja siinä se haukuttiin lyttyyn. Toinen esilukijani haukkui myös sen lyttyyn, vielä ihan samoista jutuista. Mutta uskoin mieluummin hyvän viestin tuojaa, eli sitä toista lukijaani, joka kovasti innostui siitä.
Luin uudelleen Stephen Kingin "Kirjoittamisesta", ja nyt tiedän, mitä minun pitää tehdä: minun pitää kaivaa koko fossiili esiin. En ole käyttänyt läheskään kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita aihe antaa. Ihmisten käyttäytyminen on epäuskottavaa, koska en ole välittänyt taustoittaa sitä, koska minulle itselleni kaikki on päivänselvää. Eli nyt sitten vaan sitkeästi ja rauhallisesti ja hellästi kaivamaan ja harjaamaan koko fossiili esille. Ja sitten tuo mielestäni "ylikriittinen" esilukija lukekoon sen. Ja vasta, kun hän sen hyväksyy (jos hyväksyy) laitan sen uudelleen jonkun kustantajan arvioitavaksi.
Se on fyysisesti ihan hirveä määrä kynäiljöiden tuotoksia, joita kustannustoimittajat joutuvat käsittelemään. Kannetaanko niitä kottikärryllä uuniin, silppuriin vai moolokkiin? Liian monta lennokkia niistä ainakin tulisi, maailman suurin laivasto. Päiväkoteihin pakettiautollinen piirustuspaperia.
Itse ajattelin piilottaa koko roskan vuodeksi. Lukea paljon hyviä, kirjan aiheeseen liittyviä kirjoja. Sitten alkaakin jo oma tuhertelu näyttäytyä vähemmän nerokkaalta?Ja kun vuosi on kulunut, on ehkä selvillä missä mättää ja samalla keksinyt pari uutta vitsiäkin repliikkeihin?
Ketä tällä palstalla ei ole vielä haukuttu? Kun on haukuttu esikoiskirjailijat, kirjailijat, kilpailujen voittajat, kustannustoimittajat, kustannuspäälliköt ja nyt myös kirjoittajablogistit. Hei, onko kirjabloggaajia vielä ehditty painaa maanrakoon?
Kyllä vain, kirjabloggaajat pistetään maanrakoseen täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11014373
Johan on muuttunut ääni kellossa...
Joskus oli palstalla avaus, missä kirjoittaja hehkutti lähettäneensä käsikirjoituksensa kustantamoihin, vaikka tiesikin ihan varmasti ettei mene läpi. Minä siinä kiittelin kustannustoimittajien muutenkin vähäisen ajan tuhlaamisesta ja sain liudan miinuksia. Hyvä jos nyt täälläkin on vähän realistisempaa porukkaa.
ap kirjoitti: "Yhtäkin blogia oon lueskellut, missä se kirjoittaja on varsinaisesti pitänyt kirja-arvio blogia, mutta samaan aikaan työstää romaanitekstiä ja se kirjoitti sitä romaaniaan n. vuoden! Ja siis ymmärtääkseni aika rankasta aiheesta ja sit vähän muokkaili ja jo lähti meneen tekstinivaska kustantamokierrokselle"
Joo, tiedän mitä yrität sanoa, mutta jokaisella on eri tyyli ja vauhti kirjoittaa. Jos olet sitä mieltä, että kirjan kirjoittamiseen pitää käyttää 3-8 vuotta, niin se on sinun mielipiteesi. Katsos kun kirjoittajia on erilaisia. Osa on lahjakkaampia kuin toiset, osa kirjoittaa ja muokkaa samanaikaisesti pitkin prosessia, osa taas muokkailee koko tekstin vasta kun eka versio on kokonaan kirjoitettu.
Mutta olen samaa mieltä, että on typerää lähettää keskeneräinen käsis kustantamokierrokselle. Mutta jos on tosiaan sitä mieltä, että teksti on nyt niin hiottu ja valmis, kuin se vain voi olla. Niin miksi sitä pitäisi vieläkin hioa? Ihan sama tuliko teksti valmiiksi 3 kuukaudessa vai 3 vuodessa.
joo.. ja sitten on sellaset tekniikkahinkkarit ihan erikseen!
Rakenteet ja tyyli on hanskassa, lausetta viilataan oikein urakalla -
mutta kiinnostava tarina/idea ja oma juju puuttuu!
Tätä jälkimmäistä ei saa millään viilalla väkisin aikaan.
Se on se pieni ero.
Persoonallista otetta ei välttämättä saa kymmenen vuodenkaan reenillä.
Semmoistakin on varmaan sattunut, että tekstin tai minkä kirjoittanut ei itse pidä tuotostaan yhtään minään, mutta sitten jonkun toisen mielestä se onkin ollut helvetin hyvä.
"Semmoistakin on varmaan sattunut, että tekstin tai minkä kirjoittanut ei itse pidä tuotostaan yhtään minään, mutta sitten jonkun toisen mielestä se onkin ollut helvetin hyvä."
On toki, mutta harvemmin, sillä yleensä kirjoittajan tulee itse uskoa kässäriinsä, jotta jaksaa työstää sitä -- lisäksi kerronnassa tulisi olla jotakin aidosti kiinnostavaa/puhuttelevaa substanssia. Voi tietenkin olla nero kuten van Gogh, joka myi eläessään vain yhden teoksistaan, tai röyhkeä ja päättäväinen opportunisti kuten Ellis, joka kirjoitti esikoisromaaninsa spiidin voimalla parissa viikossa. Silti, "helvetin hyvä" on helvetin hyvä l. täysin riippumatonta mistään, mitä voi selittää.
Kirjoitusten hiontaan käytetty aika riippuu myös paljon siitä, onko kirjoittaja työn ja perheen ohella silloin tällöin kirjoittava, vai onko hän kaiket päivät harrastukselleen omistava ammattilainen tai työtön. Tai muu vapaahenkilö.
Ei se aika, vaan kyky ja ajankäyttö.
Ketjun aloittaja kyllä puhuu asiaa, vaikka onkin negatiivissävyisellä asenteella liikkeellä. Tuo hiominen vain on p-rk-leen vaikeaa (anteeksi kiroilu). Vaikeinta siinä lienee ulkopuolisen tarkkailijan rooliin solahtaminen, jos on purkanut sielunsa tekstiin.
Kyllä ei ole helppoa tuo. Eikä kalenteriaika sanele, onko kässäri onnistunut vai ei, on niitäkin jotka ovat onnistuneet vuodessa. Omaani kirjoitin kolme vuotta ja olisi silti pitänyt siivota enemmän. Mutta Siperia opettaa, toivon.