http://liberalismi.net/wiki/Itsekuri
http://www.mediuutiset.fi/keskustelutjamielipiteet/kolumnit/itsekuri on tahtolaji/a690874
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsekuri
Vaikka juuri tähän ongelmaan puuttumalla ja itsekuria kehittämällä voitaisiin saada aikaan parempia tuloksia. Ensimmäinen askel on motivaation kehittyminen, sitten selittelyn lopettaminen ja sitten toiminta päämäärän saavuttamiseksi. Vaikka itsekuri onkin paljolti perinnöllinen piirre, voi sitä tiettyyn rajaan asti kehittää. Länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa itsekurin merkitys on tabu. Kukaan ei saa sanoa, että toiset ihmiset ovat luonteeltaan lepsumpia, vaan ylipainoa pidetään monimuotoisena ilmiönä, joka johtuu ensisijaisesti sairauksista, vaikka se suurimmassa osassa tapauksista johtuu vain siitä, ettei ihminen kykene hillitsemään mielihalujaan.
http://www.mediuutiset.fi/keskustelutjamielipiteet/kolumnit/itsekuri on tahtolaji/a690874
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsekuri
Vaikka juuri tähän ongelmaan puuttumalla ja itsekuria kehittämällä voitaisiin saada aikaan parempia tuloksia. Ensimmäinen askel on motivaation kehittyminen, sitten selittelyn lopettaminen ja sitten toiminta päämäärän saavuttamiseksi. Vaikka itsekuri onkin paljolti perinnöllinen piirre, voi sitä tiettyyn rajaan asti kehittää. Länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa itsekurin merkitys on tabu. Kukaan ei saa sanoa, että toiset ihmiset ovat luonteeltaan lepsumpia, vaan ylipainoa pidetään monimuotoisena ilmiönä, joka johtuu ensisijaisesti sairauksista, vaikka se suurimmassa osassa tapauksista johtuu vain siitä, ettei ihminen kykene hillitsemään mielihalujaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olisihan maailma helppo paikka elää, mikäli asia olisi juurikin noin. Mutta kun se ei noin ole. Toki itsekuri on yksi osatekijä, mutta vain yksi osa kokonaisuutta.
No kyllähän tuo itsekuri on aika iso tekijä. Jos pystyy päättämään, että syö todella vähän, niin pakostahan siinä laihtuu.
Kyllä itsekurin merkitys painonhallinnassa on varmasti yli 75%, sitten 10% motivaatiota, 10% mielenterveyttä ja loput muita hoidettavissa olevia tiloja.
Asiantuntijan mietteitä asiasta. Homma ei ole niin mustavalkoinen, mitä joku muka-kaiken-tietävä maallikko asiasta saattaa kuvitella, fantasioissaan. Eikä wikipedia linkit asiaa muuta, vaikka kuinka selittäisivät että mitä sana itsekuri tarkoittaa: http://patrikborg.blogspot.fi/2012/02/onko-ylipaino-oma-moka.html
Joojoo, päänsilittelyä, sitähän toi sitten on että lässynlässyn. Solvatahan sitä ihmisiä pitää, kun ovat niin rumia ja muutenkin sellaista pohjasakkaa, että ... verrattuna minuun, joka kuitenkin olen Paremmin Asian Sisäistävä Kurillinen Alfayksilö, eli lyhyeksi sanottuna ...
Mutta niinhän se on, että jotkut todella ylipainoiset pystyvät vain yhtäkkiä päättämään, että "nyt riitti ja ensi vuonna olen normaalipainoinen". Sitten suurin osa on näitä, jotka yrittävät vuodesta toiseen, mutta aina repsahtavat uudelleen. Kyllä se on aika lailla luonteenlaadullinen kysymys ihmisiä syyllistämättä.
Ja tottakai tuon pöperöproffan pitää tuolla tavalla sanoa. Eihän kukaan menisi asiantuntijan luokse, joka sanoisi, että "älä nyt hyvänen aika mene sinne kauppaan ja osta niitä epäterveellisiä ja lihottavia ruokia", vaikka ongelma ratkeaisi näin yksinkertaisella asialla.
Myös tuo ajattelutapa, että ihmisellä ei ole mitään saumaa onnistua vain entisestään lietsoo asiaa. Ennen vanhaan ihmisiä taatusti hakattiin kotona enemmän, lapsuus saattoi olla köyhä ja vaikea, elämä epävarmaa jne. Miksei tuolloin sitten ollut niin paljon lihavia kuin nykyään? Koska ei ollut varaa syödä itseään lihavaksi ja käydä joka päivä siellä kaupassa ostamassa niitä epäterveellisiä ruokia ja herkkuja.
Ei Suomella ole varaa siihen, että kaikki ylipainoiset laitetaan terapiaan. Kyllä täytyy ottaa itsekin vähän vastuuta asiasta. Pitää laittaa joku muu sinne kauppareissulle ostamaan oikeanlaisia elintarvikkeita. Ja ennen kaikkea syötävä kohtuullisesti ja säännöllisesti.
Ainoa fakta on, että syömällä vähemmän laihtuu, eikä se muutu sillä, että lihavuus on monimuotoinen ilmiö. Rarkaisu on hyvin yksinkertainen. Pitää vain löytää keinot ja motivaatio päästä siihen tavoitteeseen. Jos oikeasti haluaa laihtua, niin silloin kyllä laihtuu. Jos ei halua olla hoikka, niin sitten ei halua olla. Jokaisen oma asia, mutta saamarin kallis asia yhteiskunnalle.
Se on totta, että saumaa asiaan on. Ja tekosyitä joiden varjoon kätkeytyä. Pitää ottaa saumasta kiinni, järkevästi ja hanakasti ( ja toki se vaatii fokusta). Ihmisillä on eri tilanteissa eri prioriteetit. Maailmassa lopulta on lukuisia tärkemäpiä asioita kuin painoindeksi tai rasvaprosentti.
En näe itsekurin puutetta sinä olennaisimpana tekijänä ( varmasti toisilla lihavilla on parempi itsekuri kuin laihalla keskimäärin ), vaan asioiden priorisointi yleensä sekä lukuisat muut tekijät. Paino tippuu, mutta sitten taas asiajärjestykset muuttuu ja siitä painosta kiinnipitäminen on vaikeata.
Mutta niin se on että englanniksi voisi todeta: You can do it. Ja kannustan kaikkia jotka haluavat motivaatiota sekä keinoja löytää ratkaisuja, hakea niitä aktiivisesti. Kukaan ei niitä osaa antaa, vain palasia löytyy sieltä-täältä, mutta itse ne voi löytää. Itse yritän saada niitä keinoja mahdollisimman kestäviksi, ettei ne pikkuasioista niinvaan hetkahtele. Antaa asioiden muuttua, mutta vartalon pysyä.
Voi että kun se olisikin itsekurista kiinni aina kaikki. Taih, minulla ei ole riittävää itsekuria enää. En jaksa. Noudatan tällaista ruokavaliota ravintoterapeutin ohjeistamana:
Välttelen näitä:
-kaikki ristikukkaisten heimoon kuuluvat kasvit (kaali ja sinappikasvit)
-kaalit esim. kiinan-, kukka-, parsa-, ja brysselinkaali
-lanttu, nauris, piparjuuri, retikka, punajuuri, pavut, herne
-vesikrassi, sinappikasvit esim. kelta-, valko-, ja mustasinappi
-kaikki herneet, soijapapu, limapapu
-sinimailanen, lakritsa
-maniokki
-maapähkinät kypsentämättöminä (erittäin haitallinen)
-tomaatti, paprika, sitrukset
Maitotuotteet:
kovat juustot, maito, jäätelö, maustetut jogurtit
Juomat yms:
kahvi (runsas käyttö), kaakao, suklaa muut makeiset, olut, puna- ja valkoviini, virvoitusjuomat, teolliset mehut
Hedelmät/vihannekset:
paprika, raparperi, kiivi, viinirypäle, banaani (paitsi luomuna ja kypsänä ok), sitrushedelmät, tomaatti (ulkomainen)
Lihatuotteet:
sianliha, makkarat (sika), leikkeleet (sika), kirjolohi (viljelty), kaikki tehoruokittujen eläinten lihat!, maksa, munuainen
Muut:
sienet (ainakin tatit ja rouskut), kevytlevitteet, sokeri, valkoinen jauho, einekset, säilykkeet, hiiva
Huom.
-vältä lisäaineita (E-koodatut)
-vältä kaikkia ruoka-aineita joille tiedät olevasi herkistynyt
-käytä vain kylmäpuristettuja öljyjä
-juo vain lämmintä vettä (huoneenlämpöistä tai lämpimämpää)
-käytä ainoastaan merisuolaa (puhdistamatonta)
Minulla menee viikosta huomattavia aikoja ruokailun suunnittelemiseen ja toteutukseen, koska noita kiellettyjä on noin pitkät listat. Siksi itkettää ja surettaa, kun kohdellaan, kuin en välittäisi terveydestäni lainkaan. Ja kyllä. välillä sorrun esim alkoholiin!
Olen siis 165 cm pitkä ja painan 95 kiloa.
Harva syntyy ylipainoisena.
Missä vaiheessa sitä sitten painoa kertyy mitä on tapahtunut?
http://www.ekshp.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=992&NakymaID=4
" Aikuisten painonhallintaryhmät
ovat alkaneet 15.10.2012 ja kokoontuvat vuoden aikana yhteensä 14 kertaa. Uudet ryhmät aloittavat syksyllä 2013.
Ryhmässä etsitään tapoja tehdä pieniä pysyviä muutoksia ruoka- ja liikuntatottumuksiin, viedään ruokavalion keventämisvinkit käytäntöön ja kokeillaan erilaisia liikuntamuotoja. Tavoitteena on kokonaisvaltainen hyvinvointi. "
Ruokailu ei saisi muodostua tavaksi ja tottumukseksi.
Tapa syödä jossain päivän rutiini toiminnassa tai sen jälkeen..
Tottumus keittää voileipä kahvit kotiin tullessa, vaikka olisi käynyt juuri syömässä..
Syödä tosi nopeasti vauhdilla
Normaalipainossa pysyminen vaatii ainakin minulta paljon itsekuria. Voin syödä makkaran,viinerin, hampurilaisen, pitsan, suklaalevyn tai juoda pullon limua, mutta vain kerran vuodessa. Siihen totuu. Mietin, tuleeko juuri sen ruuan syömisestä oikeasti hyvä olo, nimenomaan sen syömisen jälkeen. Jos vastaus on ei, jätän syömättä.
Tiedän että on sellaisiakin normaalipainoisia, joiden ei tule mieleenkään syödä vartissa levyä suklaata. Kadehdittavaa.
En ole koskaan ollut lihava. Aina kun on tullut muutama kilo lisää, olen tiputtanut ne. Mutta ymmärrän lihavia. Kaikille ei ole luotu samanlaista itsekuria. Jos minulla olisi hitusenkin huonompi itsekuri, painaisin 200 kiloa, makaisin sohvalla tuijottamassa telkkaa, söisin mässyjä ja voisin huonosti. Olen mm. pystynyt lopettamaan tupakoinnin. Sekään ei kaikilta onnistu.
Vanhemmiten kiloja tulee herkemmin. Muutama kilo tippuu ihan vain liikuntaa lisäämällä. Liikuntakin on joskus ollut minulle vastenmielistä, mutta kun vain liikkuu, siitä on jo vuosia sitten tullut nautinto. En missään nimessä haluaisi maata sohvalla ja syödä mässyjä. Siksi, että siitä tulee paha olo. Kokeiltu on....
Kumma juttu, että ruokaa vastaan itsekurini ei toimi. Pystyn olla tupakoimatta, juomatta alkoholia, käyttämättä huumeita, mutta niiden herkkujen kanssa ei vaan ole itsekuria. Selittäisikö joku minulle, miksi näin on?
Jaa-a. No aika monilla ei ole noihin päihteisiin tarvetta, mutta he tulevat silti riippuvaisiksi. Ei ihminen niitä leivonnaisia, herkkuja, karkkeja, sipesejä, epäterveellisiä vaaleita leipä- pasta- riisi- ym. tuotteitakaan tarvitse oikeasti. Silti niitä syödään. Pitää vain päättää, että syö pelkästään terveellistä ruokaa silloin, kun on nälkä. Ajan kanssa huomaa, ettei noita roskaruokia tarvitse kuten ei päihteitäkään. Syö rahkaa ja kaloritonta funlight -mehua silloin, kun sinulla on nälkä tai tekee mieli herkkuja.
Onhan tätä ihan tieteellisestikin tutkittu, että ylipainoisten aivot toimivat eri lailla ja he himoavat tiettyjä epäterveellisiä ruokia. Normaalipainoisilla tätä himoa ei ole ja he voivat topakkana puhua itsekurista. Aivan yhtä antaumuksella kuin tupakoimaton voi puhua tupakan lopettamisesta nikotiiniriippuvaiselle: PÄÄTÄT vain lopettee, ei muuta.
Noh, minulle ruoka on telkkarisarjojen ohella ainoa nautinnon lähde. Ei ole perhettä eikä enää ystäviä, keiden kanssa mennä vaikka sulkista pelaamaan. Ystävät pyörittävät vaipparulettia ja luovat uraa. Jos ei saa enää syödäkään, ei jää mitään. Näin nelikymppisenä sitä huomaa, että elämä valui hiukan ohi. Sellaista se on!
itsekurin puute näy ihmisissä vain syömisessä, vaan juomisessa, tupakoimisessa, seksielämässä, juoruilussa (ja kyllä, juorujen kuunteluunkin voi syntyä himo), ym. ym.... Jos joku pystyy hillitsemään itsensä kaikissa näissäkin, niin hyvä juttu.
Enpä tiedä, onko ihmiset nykyaikana sen kurittomampia kuin ennenkään. Jos pula-aika olisi yhtäkkiä muuttunut runsaudenpula-ajaksi, niin taitaisi mustavalkokuvissa patsastella aika pyöreämuotoista sakkia.
Jep, tuota olen koittanut ajaa takaa ja miinuspeukkuja on ropissut. Että joku on lihava, tai tupakoi, tai on jopa tupakoiva lihava joka ei edes liikuntaa harrasta, ei kerro että hänen itsekurinsa olisi sen huonompi kuin kellään muulla.
Jokaisella vaan tuo itsekurittomuus purkautuu eri tavoin, esimerkiksi sillä ettei jaksa opiskella, harrastaa holtittomia seksisuhteita, valehtelee, solvaa muita jne jne... Ei sitä oikeastaan voi edes mitata.
Mikäli yhteiskunnassa pullamössöt loppuisivat, samaa tavaraa me vielä olemme kuin ennenvanhaankin, ainakin vielä joitan sukupolvia.
Kannattaisi ehkä ottaa asioista selvää ennen kuin kirjoittaa lihavuudesta ja "itsekurista". Geenit ovat todellakin tähän syynä. En tarkoita, että geenit lihottaa, vaan altistaa lihomiselle.
Lihavan vatsa ja aivot eivät "keskustele" samalla tavalla kuin normaalipainoisen. Kun normaalipainoisen vatsa viestii aivoille, että maha on täynnä, lihava ei tätä viestiä saa. Siinä yksi syy, miksi lihava jatkaa syömistä. Lihava ei saavuta sitä tunnetta, että on täynnä, vaan jatkaa useita kertoja päivässä syömistä. Kyllähän se ajan saatossa lihottaa.
No, neropatit vastaa tähän, että pitää vain lopettaa syöminen. Neuvominen vierestä on aina helppoa, mutta toteutus ontuu usein. Lihavuus ei todellakaan ole niin yksinkertainen juttu, että syö vähemmän, kuluta enemmän. Se on teoriaa, mutta tässäkin asiassa käytäntö on eri asia.
Valitettavasti minulla ei tähän aivojen ja vatsan "keskusteluun" ole linkkiä, mutta varmaan muutkin katsoi Prisman, jossa tätä asiaa käsiteltiin. Siis ihan tutkittu juttu, ei minun mielikuvitusta, toiveita tai muutakaan fiktiota.
Ehkä kaikkea ei kannata yksinkertaistaa. Sama jos sanoisi, että sodat loppuu, kun kukaan ei suostu sotimaan. Tottahan sekin on, mutta ei toimi. Sekään.
Niin, mutta toimintaa ohjaa aina ajatus. Jos saat ajattelumallisi muuttumaan, niin pystyt lopettamaan sen syömisen ja laihtumaan. Se voi vaatia pitkiä pohdintoja ja päätöksiä paperilla, mutta itse se on tehtävä. Kun ylipainoinen vaan alkaa uskoa, että hänellä on voimaa muuttaa elintapojaan, niin ollaan jo pitkällä. Se on tietenkin vaikeaa, kun on ehkä useasti repsahtanut yhä uudelleen ja houkutukset ovat päivittäin edessä. On vain saatava sellainen vakaa pohja omalle elämänmuutokselle eikä siihen saa vaikuttaa kenenkään muun sanomiset.
Luulen, että ongelmalihavilta puuttuu kyky kuunnella itseä ja sitä toivon ääntä itsessä, joka kertoo, että pystyt ihan varmasti tähän, kun tiedät mitä saat syödä ja mitä et. Kun on itselle koko ajan rehellinen ja kirjoittaa esim. syömiset aluksi ylös, niin huomaa, ettei itseään voi huijata. Muita voi huijata, mutta jos itseä huijaa painonpudotuksessa, niin se kostautuu. Sitten kun vielä muistaa, ettei yksi repsahdus muuta tilannetta eikä poista jo tehtyjä asioita.
Ehkäpä se juuri lihottaa ihmisiä, kun on jatkuva pakollinen kiire johonkin. Elämää pitää suorittaa, niin eipä siinä oikein ehdi keskittyä tervelliseen syömiseen. Ruokaa käytetään lääkkeenä ihan kuin alkoholia ja tupakkaakin. Ei sokeriaddikti ole heitä kummempi ja vain kohtaamalla totuuden hän voi sitä muuttaa. Näin kävi ainakin minulle. Kun kerran se kalenteri on buukattava täyteen, jotta olisi tärkeä ja haluttu ihminen( tai ainakin saisi sen tunteen), niin eikö sinne kalenteriin voisi laittaa vaikka pari tuntia viikossa aikaa suunnitella elämänmuutosta ja terveitä elintapoja.
Sanon suoraan, että se käytäntö on juuri sitä itselle rehellisenä olemista, itsekuria ja motivaatiota. Tottakai se vie aikaa muuttaa ajattelun ja aivojen rakenteita ja lopettaa itselle huijaaminen. Se on vähän, että toinen käsi työntää herkkuja suuhen ja toinen ei tiedä siitä mitään. Voi uskotella tehneensä kaikkensa, vaikka se tärkein eli ajattelun täyskäännös ympäri on jäänyt tekemättä. Onhan syynsä tässä hektisessä yhteiskunnassakin, mutta jokainen joutuu silti kantamaan itse vastuun elämästään. Siitä olen iloinen, että aina vain useampi on tehnyt päätöksen päästä kiloistaan. Ehkä alamme herätä kunnioittaman terveitä valintoja jatkuvan kuluttamisen kustannuksella. Ei huono suunta minusta. Ja kyllä ne sodatkin loppuisi, jos kaikki alkaisivat uskoa aseettomuuteen ja ihmisten kykyyn selviittää neuvottelemalla riitansa.
Sepä se. Kun ei voi olla "kaappilihava". Se näkyy. Päällepäin. Muuta paheet ja viat saa piilotettua. Niistä ei joudu tilille eikä silmätikuksi. Lihava on helppo saalis ja helppo pilkattava.
Oma polkuni lihavuuteen: hoikka lapsi ja nuori ja vielä aikuinenkin, urheilullinen, ballerina, voimistelija. Tiukka ruokavalio lapsesta asti. Teini-iässä lajinvaihto pyöräilyyn ja budolajeihin. Lähiomainen kuoli, sairastuin bulimiaan 14-vuotiaana. Laihduin alle 40-kiloiseksi. Jatkoin punttisalitreenejä siitä huolimatta, samoin muita treenejä. Toivuin kuudessa vuodessa. Onnistuin tuhoamaan suolistoni ja aineenvaihduntani lopullisesti, enää en voi syödä mitään hapokasta tai ärsyttävää, suurinta osaa kasvikuntaa tai punaista lihaa tai äyriäisiäkään. Alkoholikaan ei enää oikein käy. Nyt olen 39. Kymmenisen vuotta sitten fillarista lähti rengas irti kesken ajon. Toista polveani ja toista nilkkaani ei enää saada koskaan kuntoon. En saa enää juosta enkä hyppiä. Aineenvaihduntani on järjettömän hidas. Olen 20 kiloa ylipainoinen. En saa laihdutettua. Kokeiltu on jo vaikka mitä. Enkä todellakaan aio tässä iässä enää oksentaa.