Ennen vanhaan talon nuori väki piti hiihtämällä yllä perinteistä hiihtolatua lähimetsässä. Siis metsässä, ei pellolla. Nyt kun asun seniorina taas metsän laidassa olen taas tehnyt samaa. Mihinkään kiireiseen hiihtoon ei omasta ladusta ole, koska se ei juuri koskaan ole täysin kova. Mutta ei se ole tarkoituskaan. Voi katsella siinä jäniksen, ilveksen ja ketun jälkiä ja hangesta pyrähtäviä pyitä. Joskus on kyllä mukava mennä koneella tehdylle hiihtostradalle, jos haluaa vauhdikkaampaa menoa.
Vaikka latu on helppo, voi se olla tuskien taival liukkailla suksilla ja vain tasaisilla koneladuilla hiihtäneelle vierailevalle hiihtäjälle. Puolen metrin korkuisen mättäänkin ylitys voi olla vaikea, jos ei sauvojen ja jalkatyön yhteiskäyttö ole hallussa, ja sukset liian liukkaat. Taitaa tuollainen perinnehiihdon taito olla vähentynyt Suomesta, mutta haitanneeko tuo.
Vaikka latu on helppo, voi se olla tuskien taival liukkailla suksilla ja vain tasaisilla koneladuilla hiihtäneelle vierailevalle hiihtäjälle. Puolen metrin korkuisen mättäänkin ylitys voi olla vaikea, jos ei sauvojen ja jalkatyön yhteiskäyttö ole hallussa, ja sukset liian liukkaat. Taitaa tuollainen perinnehiihdon taito olla vähentynyt Suomesta, mutta haitanneeko tuo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo on ainoastaan hyvä asia,itse opetin aikoinaan omille lapsille metsähiihdon ja nyt heidän lapsilleen.
Perinnehiihto on hävinnyt melkein kokonaan joka tietysti harmittaa.
Tuo on sitä hiihtoa jaloimmillaan. Mikä oma rauha ja tunnelma siellä metsässä onkaan kun hiljakseen etenee. Parempaa stressin poistajaa tuskin on.
Julkisilla laduilla tuota aistii vain ajottain kun on vähemmä hiihtäjiä, yleensä kovemilla pakasilla, siihen asti kun takaa kuuluu LATUAA...
Eipä siitä LATUA huudosta tarvitse sen kummemmin välittää, eiköhän se vauhdilla tuleva pääse muutenkin ohitse.
Joo, kyllä tuollaisella luistelubaanalla mahtuu helposti ohittamaan.
Kävin vetäisemässä 20:n kilometrin lenkin. Ei ollut tungosta, mutta luonnonrauhaa oli siinä kuin umpimetsässäkin. Jokainen taaplaa tyylillään, minä osaan hiihtää myös valmiilla ladulla hiljakseen, jos tarvis vaatii.
Pitää olla myös siihen soveltuvat välineet leveämpi suksi ja sauvan sompa semmoinen mikä kantaa polkemattomilla pohjilla silloin siitä nauttii muuten on tuskaista?
Nykyvälineillä ei kannata poiketa tampatuilta reiteiltä!
Ei aikanaan ollut edes kelkkaa periteisen latua tamppaamaan hiihtämällä ne tehtiin.
Julkisilla ja koneilla hoidetuilla reiteillä ei tarvitse olla ruuhkaa.
Jos lähtee liikkeelle klo 20.30, kuten itse eilen, niin ainuttakaan hiihtäjää ei näkynyt 12km kiertolenkillä. Joku rusakko tuli vastaan, mutta muuten rauhallista. Tuo latu kulkee peltojen ja metsien läpi ilman valaistusta ja se taitaa karsia aika monen hiihtäjän.
Täällä etelämpänä saisi olla enemmän lunta, että voisi lähteä paremmin umpihankeen hiihtään. Edellisen suojan jälkeen on tullut vain vähän lunta, että se pieni lumi kantaa kapeammankin suksen.
Nyt näkee jo hyvin hiihtää valaitsemattomia reittejä ja kiva seurata samalla näkyykö metsän eläimiä vaikka karkuun ne pötkivät suksen kahinasta?
Se vähän ärsyttää että jotkut tuikkivat otsalamppuineen suoraa silmiin vaikka siellä mitään lamppua tarvis.