En osaa jutella ihmisille

Olen myös huono juttelemaan ihmisille. Minulla ei vain tule mitään erityistä puhuttavaa mieleen monestikkaan. Minua ei esim. erityisesti kiinnosta jutella muista ihmisistä ja heidän asioistaan tai elämästään. Toisaalta tämä on hyväkin puoli siinä suhteessa, että enpä ainakaan juoruile toisten asioita. En myöskään utele juurikaan. Minulla ei vaan normaalisti ole tarvetta uteluun ja tietää missä kukin milloinkin on mitäkin tekemässä.

Toisaalta pohdin mielessäni kaikenlaisia monesti tieteeseen liittyviä ajatuksia. Minulla tulee ajoittain paljonkin kaikenlaisia ideoita mieleen, mitä sitten pohdin ja testailen erilaisilla ajatuskokeilla, tms. Välillä kirjoittelen ideoita paperillekkin. En kuitenkaan noista nyt niin paljon keskustele muitten ihmisten kanssa. Monet ihmiset eivät varmaan ymmärrä kaikkia aatteitani tai kaikkea teoriaa ajatuksen takana. Joten mitäpä noita puhumaan. Jos joku noista ymmärtää, niin voin toki jutella. Minä en myöskään paljon muistele menneitä joten siitäkään ei välttämättä saa paljoa puhuttavaa.

Olen kuitenkin puheliaampi puheliaan ihmisen seurassa yleensä. Samoin juttua riittää, jos on jotain yhteistä tekemistä jonkun tai joidenkin kanssa. Tällöin siitä tekemisen kohteesta riittää puhuttavaa. Näin pystyn toimimaan esim. vapaaehtoistoiminnassa yhdistyksessä ryhmänjohtajana. Myös jos huomaan, että joku on aidosti kiinnostunut esim. menneisyydestäni, niin saatan siitä hyvinkin kertoa.

En tiedä mistä tosiaan johtuu ettei mieleeni tule monesti mitään sanottavaa, vaikka jotain kokoajan ajattelen. Kaverit saattaa sanoa, että kyllä sitä aina jotain puhuttavaa keksii, mutta entäs jos ei. No toisaalta olen sujuva kuuntelija ja työpaikkakin on. Pystyn hyvin ryhmätyöhön ja työtodistuksissa lukee, että olen ollut pidetty työntekijä.

Hei!
Itse olen ollut Altruistinen ihminen, ujo ja huono keskustelija. Älä mieti että se on huono asia ettet osaa keskustella ihmisten kanssa vaan jotkut eivät välitä keskustelusta vaan pelkkä läheisyys riittää ja voi keksiä sellaista tekemistä että ei tarvitse välttämättä puhua esim. Tennis.

itse nyt 2 vuotta sosiaalisemmaksi yrittäneenä olen miettinyt että ehkä se on helpompaa harjoitella toisen samassa tilaanteessa olevan kanssa joka ymmärtää mistä kyseinen ongelma johtuu

Tiedän että se ärsyttää kun muut ihmiset pystyvät puhumaan vaikka tikusta 5 tuntii putkeen eikä itse osaa ees 3 sanaa yhdistää lauseeks

Ole onnellinen että olet syntynyt tytöksi! Meillä miehillä se vasta vaikeaa on

Kyllä minä sanoisin ettei sinun kannata vain jatkaa samalla tavalla ajan käydessä. Kyllä sinun tulisi tehdä asialle jotain muuta kuin vain antaa ajan kulua. Itse olen 26 vuotias ja mikään ei ole ajan myöten muuttunut. Kaikki muuten hyvin elämässä mutta seurusteltua ei ole tullut saati ystäviä juuri ole ollut. Silti minua pidetään mukavana ihmisenä mutta miltein kukaan ei tietenkään tiedä millainen minä todella olen. Yritä puhua asiasta ehkä jonkun kanssa ja yritä saada itseäsi mukaan sosiaalisiin tilanteisiin saadaksesi edes jonkinlaista kokemusta niistä. Tietysti en ole kovin hyvä neuvomaan tällaisessa asiassa mutta jotain tulisi tehdä asialle kuin vain antaa odottaa. Sen verran osaan kuitenkin sanoa.

Hei, täällä mies joka tunnisti itsensä tuosta kirjoituksesta.
Kannattaa tehdä Myers Briggsin persoonallisuustesti, niin saatat saada paljonkin selkoa/suuntaa/varmistuksen siitä, millainen ihminen olet.

Jos jatkuvasti vertaa itseään muihin, tulee joko katkeraksi tai ylimieliseksi.
Pyri hyväksymään itsesi ja kerro kavereillesi rehellisesti että asia nyt on näin, älkää loukkaantuko jos olen hiljainen.

Aloittajalle:
Monessa ketjussa olen jo tarjonnut luettavaksi Susan Cainin kirjoittamaa kirjaa Hiljaiset- introverttien manifesti. Jos haluat, etsi käsiisi ja kokeile, löydätkö itsesi.

Ehkä yrität olla erilainen kuin tosiasiassa olet. HIljaiset ja sisäänpäin suuntautuneet kokevat monesti huonommuutta tässä tietynlaisten sosiaalisten kykyjen ylimääräämässä maailmassa ja rikkovat siinä samalla itsetuntonsa. Hiljaisten sosiaaliset kyvyt eivät ole yhtään huonommat kuin muillakaan, he vain käsittelevät asioita eri tavalla. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta luottamalla omaan itseen arvokkaana ihmisenä ja pitämällä kiinni omista elämänarvoista löydät vielä sen, mitä haluat ja kuka todella olet. Ja seurusteluun ei ole mitään kiirettä. Tein itse aikoinaan sen virheen, että seurustelun pakosta aloitin ensimmäisen naisen kanssa, joka minut kelpuutti. Meno oli seuraavat neljä vuotta sellaista, että toivun siitä vieläkin ja ikuiset arvet siitä voi jäädä. Mieti siis tarkkaan haluatko seurustella ympäristön painostuksesta vai todellisen rakkauden vuoksi sen oikean kanssa.

pian huomaat että on itselle helpompaa kun yrittää välttää tilanteita joissa pitäisi jutella jonkun kanssa ja alat vältellä niitä paikkoja/tilanteita.pian huomaat oppineesi mestariksi kyseisten tilanteiden välttelyssä ja huomaat kuinka paljo helpompaa on itselle kun ei tarvitse murehtia koko asiaa kun ei joudu moisiin tilanteisiin...
....näin ainakin itselle käynyt..