Nolostuttaminen...
Vaikka n. 12 v.... Kaksi ihmistä joihin luotin eniten varasti meiltä lapsuuskuviani, joissa pelleilin alasti hassuissa hatuissa joihin oli puettu. Ja näytti ne nuokkarilla ihastukselleni kaikille muille pojille. Sain tietää asian kun yksi niistä pojista oli kommentoinnut nauraen jotain limaista vartalostani ja toinen tuli sanomaan, että haluaisin ehkä tulla ulos... siellä ne loput pojat ja paras kaverini nauroivat ja piilottelivat jotain. Nauroivat mulle. Menin ottamaan kuvan jonkun kädestä. Revin sen, heitin palat maahan ja lähdin kävelemään kotiin. Kävelin 2 kilometriä pilkkopimeässä kotiin, en itkenyt kertaakaan, kotona sanoin iloista esittäen, että siellä oli vain tylsää ja oli kiva ilma kävellä. Seuraavana päivänä olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä kukaan sen jälkeen maininnut sitä koskaan.
Joku limanuljaska ällötys-luokkakaveri ryömi talvella talvella taakseni ja työnsi naamansa kiinni takapuoleeni, kun odotin hyppynaruvuoroa. 12 v.
Isovanhemman hautajaisissa jouduin lukemaan adressit, koska olin ainut lähisukulainen joka ei itkenyt. Sain siitä syytöksen eräältä, että olen tunteeton. Olin 13 v.
Musiikinopettaja oli saanut tietää kuolemantapauksesta äidiltäni ja lässytti siitä koko luokalle ikäänkuin tunnin aiheena. Koko tunti laulettiin nyyhkyvirsiä kuolleelle sukulaiselleni, jota kukaan niistä ei tuntenut. En laulanut. Istuin sopivasti keskellä, jotta kaikki pystyivät hyvin tuijottamaan alanko itkeä. Laskin sivunumeroita päässäni en itkenyt.
Revittiin takista vessaan ja suihkutettiin käsisuihkulla niin kauan, että repäisin itseni irti ja menin ulos. Vedin hartiat taakse, kuivasin hiuksia takkiin, vedin ne taakse ja heitin takin laukkuun. Takas tunnille mennessäni naureskelin, että laitoin wetlook-kampauksen.
Ei nuo kaikista pahimpia ole, mutta en vanhoja turhia juttuja muista tai muistele. Kaikki aina silti luulevat, että meen rikki pienimmästäkin asiasta. En mene, oon sitkee tyttö :)
Vaikka n. 12 v.... Kaksi ihmistä joihin luotin eniten varasti meiltä lapsuuskuviani, joissa pelleilin alasti hassuissa hatuissa joihin oli puettu. Ja näytti ne nuokkarilla ihastukselleni kaikille muille pojille. Sain tietää asian kun yksi niistä pojista oli kommentoinnut nauraen jotain limaista vartalostani ja toinen tuli sanomaan, että haluaisin ehkä tulla ulos... siellä ne loput pojat ja paras kaverini nauroivat ja piilottelivat jotain. Nauroivat mulle. Menin ottamaan kuvan jonkun kädestä. Revin sen, heitin palat maahan ja lähdin kävelemään kotiin. Kävelin 2 kilometriä pilkkopimeässä kotiin, en itkenyt kertaakaan, kotona sanoin iloista esittäen, että siellä oli vain tylsää ja oli kiva ilma kävellä. Seuraavana päivänä olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä kukaan sen jälkeen maininnut sitä koskaan.
Joku limanuljaska ällötys-luokkakaveri ryömi talvella talvella taakseni ja työnsi naamansa kiinni takapuoleeni, kun odotin hyppynaruvuoroa. 12 v.
Isovanhemman hautajaisissa jouduin lukemaan adressit, koska olin ainut lähisukulainen joka ei itkenyt. Sain siitä syytöksen eräältä, että olen tunteeton. Olin 13 v.
Musiikinopettaja oli saanut tietää kuolemantapauksesta äidiltäni ja lässytti siitä koko luokalle ikäänkuin tunnin aiheena. Koko tunti laulettiin nyyhkyvirsiä kuolleelle sukulaiselleni, jota kukaan niistä ei tuntenut. En laulanut. Istuin sopivasti keskellä, jotta kaikki pystyivät hyvin tuijottamaan alanko itkeä. Laskin sivunumeroita päässäni en itkenyt.
Revittiin takista vessaan ja suihkutettiin käsisuihkulla niin kauan, että repäisin itseni irti ja menin ulos. Vedin hartiat taakse, kuivasin hiuksia takkiin, vedin ne taakse ja heitin takin laukkuun. Takas tunnille mennessäni naureskelin, että laitoin wetlook-kampauksen.
Ei nuo kaikista pahimpia ole, mutta en vanhoja turhia juttuja muista tai muistele. Kaikki aina silti luulevat, että meen rikki pienimmästäkin asiasta. En mene, oon sitkee tyttö :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
pysähdys....vaan keksittyjä juttuja
Asiat vaan on niin että ihmisen jolla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa on pakko jaksaa ja kestää. Jos ei kestä, kuolee.
Mene tuonne elämänkertasaitille jauhamaan. Ketä kiinnostaa sinun lapsuuden traumat.
ihmiset voivat olla niin julmia. Kyllä niistä jälki jää.
Toivon, että löydät paikan käsitellä noita tilanteita. Täällä palstoilla on monenlaisia ihmisiä, joista joillakin on kovan (sisältä satutetun) ihmisen kuori. Kertomuksesi kosketti ja mietin, missä ihmeessä äidit ovat tytärten maailmasta.
Keksittyjä juttuja.........Mene tuonne elämänkertasaitille jauhamaan.
Hae terapiaan!>> satutäti tuuli topelius