Että kukaan ei ikävöi minua. Kukaan ei tarvitse minua. Sillä ei olisi kelleen mitään merkitystä, vaikka kuolisin pois. Tuskin kukaan mitään huomaisi. Muumioituisin, tai naapurit haistaisivat mädän lihan tuoksun.
Minua ottaa päähän..se
Se ulkopuolinen
15289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Läheisriippuvainen. Pateettista.
Koet olevasi nolla, jos ketään ei ole vieressä, selan takana tai edes facekirjas.
Relaa.
Voi sinua :/ Tiedän tuon tunteen.
Kaikki ympärillä ovat pariutuneet ja itse on vaan yksin.
Kuolemaa olen myös ajatellut usein. Tänään mietin menenkö lääkäriin vai lähdenkö kevään aikana jalat edellä.
Ei ihmistä ole luotu yksineläjäksi, ei ainakaan minua.
Ei ihminen ole läheisriippuvainen jos toista kaipaa vierelleen.
Ihminen jolla ei ole elämässä kuin työ, ei ole mitään.
Rakkaus antaa arvon asioille. Ilman rakkautta ei ole elämää.
miksi et kokeile nettideittejä ensin, mistä olet yrittänyt etsiä seuraa?ovatko ne olleet vääriä paikkoja tai vääränlaisia ihmisiä, joille et kelpaa, on muitakin...
Miksi et tee mitään asian eteen? Kaikki asiat on sinun päätettävissä? Meinaatko että joku tulee kotoasi hakemaan??
Jeesus välittää.
kun se nyt niin vain sattuu olemaan että olet syntynyt tähän maahan et esimerkiksi kehitysmaihin ja joudut miettimään länsimaisia ongelmia
käy terapiassa lue lehtiä ja mee salile, nöyrry ja elä kuin muut, kyllä joku ennenpitkää huomaa.
On paras tapa karkoittaa ihailijat ympäriltäsi!!
Kaikilla meistä tulee joskus hetkiä, jolloin tekee mieli vaipua itsesääliin. Ei se tarkoita sitä, että aloittaja surkuttelisi tilannettaan kokoajan! Itselläni on aina välillä aivan samoja fiiliksiä. Me ihmiset nyt vain haluamme, että joku joskus välittäisi ja pitäisi tärkeänä. Yksi ihmisen perustarpeista on tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Viestisi sai ensin minut hyvin surulliseksii, mutta sitten aloin miettiä ratkaisuja ongelmaasi. Minä nimittäin olen sitä mieltä, että ihmisen eteen ei tule koko elämän aikana kuin yksi tilanne, jossa on pakko antautua. Ja siitä ei nyt sentää ole tapauksessasi kysymys. Muihin on aina vähintään yksi (usein enemmänkin) ratkaisu olemassa. Sinulle ehdottaisin kahta mahdollisuutta:
Yksi: Aktivoidu, katsele ympärillesi työssä, opiskeluissa, vapaa-ajalla, kaupoissa, missä ikinä liikutkin. Ota kontakteja, juttele, keskustele, kysele, neuvo,avaudu, näytä tunteesi; tilanteen mukaan.
Kaksi: Järjestetty parisuhde. Kysele perheenjäseniltäsi, vanhemmiltasi, naapureilta, opiskelu- tai työtovereilta tai muilta mahdollisilta henkilöiltä vinkkejä ja mielipiteitä kenties sinulle sopivista deittikanditaateista. Sitten vaan kalenteria täyttämään tapaamisilla ja loppu sujuu lähes kuin itsestään!
JOS ei nämäkään neuvot auta, kysele sitten minulta lisää.
Toi on helpommin sanottu kuin tehty. Alottajalla tuntuu olevan elämä suvantovaiheessa, kenties masennusta, surua, ei kovin kivalta kuulosta. Tollasten puheiden jälkeen en lähtis ehdottamaan aktivoitumista, katsellen iloisesti ympärille.
Kirjoitat miten itse toimisit, mutta kaikki ei aina toimi muilla niin kuin toisilla ottaen huomioon mikä alottajaa pohjimmiltaan painaa.
Kaikista pahinta mitä voi sanoa syvästi masentuneelle ihmiselle (en tarkoita ap:ta)
on, että ota kuule itseäs niskasta kiinni, kyllä se siitä. Olen lukenut ja nähnyt vierestä mitä se on. Omakohtaiset kokemukset mukaan lukien.
Ehkä, olet paljolti oikeassa.
Kuitenkin tarkoitukseni on auttaa aloittajjaa, enkä keksinyt muutakaan keinoa, kuin ns. potkia (hellästi) persuksille.
Ei elämä olekaan helppoa, eikä varsinkaan ole helppo selviytyä eteenpäin totutuista käyttäytymistavoista. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Kaikkea mahdollista kannattaa ainakin kokeilla ja siten saattaa hyvinkin löytää jotakin uutta ja ihmeellistä, josta on apua.
Ainakaan ei pidä antaa täystyrmäystä etukäteen millekään idealle, eikä kannata julistautua hävinneeksi, ennenkuin peli on ohi!
Riippuu niin tilanteesta. Toisille toimii vaihtoehto a toisille b, joillekkin c.
Hyvä kun koitat auttaa.
Kiitos, sinä ymmärsit täydellisesti tarkoitukseni.
Yritän auttaa, koska minua surettaa juuri ihmisten yksinäisyys. Itsekin olen yksinäinen, mutta parisuhteessa jo olleena en kärsi ainakaan vielä siitä lainkaan.
Yksinäisyyden ohella kaikkinainen kiusaaminen pitäisi saada pois maailmasta.Silloin maapallomme olisi huomattavasyti miellyttävämpi paikka asua ja elää!
Kunpa yksinäiset saataisiin houkutelluksi mukaan elämään, ettei kukaan olisi "se ulkopuolinen".
Edellä mainitut keinot ovat hyviä, mutta mistä voima ja mistä uusi näköala nimimerkille?