Lieneekö onglema minussa, en tiedä.
Keneen ikinä tutustunkin, jossain vaiheessa hän kääntää minulle selän ja lähtee pois. Oli kyse sitten ystävästä tai seurustelukumppanista, aina sama tarina.
Viimeisin tapaus; 10 vuoden ystävyyssuhteen jälkeen kaveri lopetti yhteydenpidon tuosta noin vain.
Ongelma tässä on se, etten ikinä tiedä syytä. He lähtevät, vaikkei olisi riitoja, vaikken olisi tehnyt mitään pahaa. Jos kysyn, en saa vastausta. Enään en jaksa edes kysellä.
Ystävät ja miehet ovat viihtyneet seurassani ja sanoneetkin, että olen empaattinen ja hauska. Sitten he joku päivä lähtevät selittämättä.
En jaksa enään tutustua uusiin ihmisiin. Pitänee tottua yksinäisyyteen.
Keneen ikinä tutustunkin, jossain vaiheessa hän kääntää minulle selän ja lähtee pois. Oli kyse sitten ystävästä tai seurustelukumppanista, aina sama tarina.
Viimeisin tapaus; 10 vuoden ystävyyssuhteen jälkeen kaveri lopetti yhteydenpidon tuosta noin vain.
Ongelma tässä on se, etten ikinä tiedä syytä. He lähtevät, vaikkei olisi riitoja, vaikken olisi tehnyt mitään pahaa. Jos kysyn, en saa vastausta. Enään en jaksa edes kysellä.
Ystävät ja miehet ovat viihtyneet seurassani ja sanoneetkin, että olen empaattinen ja hauska. Sitten he joku päivä lähtevät selittämättä.
En jaksa enään tutustua uusiin ihmisiin. Pitänee tottua yksinäisyyteen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ulkopuolisen tietysti vielä vaikeampi sanoa mistä johtuu. Olisiko mahdollista että joku tekee systemaattisesti kiusaa ja puhuu sinusta kylillä paskaa tuttavillesi?
Sama tosta tulis mullekin mieleen, vaikka vaikea ulkopuolisena sanoa: just toi, että jos joku puhuu p*skaa ja levittelee negatiivisia perättömiä juttuja yhteisessä tuttavapiirissä jostakin, niin ehkä se voisi olla ainoa syy, miksi muka joku "hylättäisiin" tosta vaan, mutta vähän paha uskoa, että kukaan ketään kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen hylkäisi. Eri asia, jos toi aloittaja on jokin teini, koska teinien maailmassa varmaan joku ystävyyden sykli voi olla niin lyhyt, että joka päivä uudet kaverit.
Itse ainakin pelkään nettiä. En ole edes kovinkaan yksinäinen ja mulla on paljon kavereita ja läheisiä, mutta nykyisin usein tuntuu, että olen sivussa kaikesta, kun en ole halunnut liittyä mihinkään Facebookiin koskaan tai mitään, enkä tiedä niistä mitään ja usein pelkään lähesa hysteerisesti, että mitä jos joku hullu saisi päähänsä alkaa kiusata minua netissä.:/ Kun on paljon ystäviä ja itsestä paljon kiinnostuneita ihmisiä, niin aika pahaa jälkeä voisi saada aikaan joku kiusanhaluinen sairas, jos lähtisi netissä kiusaamaan.
Jos toi aloittaja muka puhuu totta tilanteestaan, niin itse ainakin valitsisin ystävät paremmin. Joku puolivillainen tuttava voi hyvinkin hylätä, ystävät eivät ikinä. Surullinen toi aloittajan kirjoitus, tulee paha mieli. Jokainen tarvitsee ystäviä ja jokaisella on oikeus ystäviin. Itse en ymmärrä mikä olisi syy hylätä ystävä, muu kuin ihmisen ihan selkeä joku epäluotettavuus, mutta iän myötä onneksi sellaiset tuttavat ovat jääneet jo aikoja sitten, joihin ei voi luottaa.
Tuo nyt kuulostaa AIKA oudolta.. Mikäli hän aidosti nautti seurastasi ja yhtäkkiä unohti sinut täysin... Kyllä siinä joku pätevä syy on oltava. Jatka vaan kyselemistä että miksi ei enää jutella?
Syytä on vaikea spekuloida, kun ei tunne kumpaakaan, mutta ihmiset muuttuvat kymmenen vuoden aikana, eikä kaikki ystävyyssuhteet suinkaan kestä. Ei vika ole välttämässä aloittajassa, eikä ystävässäkään, vaan olosuhteet ovat voineet muuttua sen verran, että vanha ystävyyssuhde on jäänyt.
Tuli sellainen mieleen; et kai rasita muita ihmisiä jatkuvasti ongelmillasi ja käytä heitä "terapeutteina"?
Tiedän kokemuksesta, että jos vähänkin avautuu ongelmistaan, monet ihmiset kääntävät selkänsä. Ilmeisesti pelkäävät, että se käy heille itselle liian raskaaksi, jos joutuu kuuntelemaan toisen huolia.
Tosi ystävät ovat mielestäni sitä varten, että heille voi kertoa mitä tahansa, mutta rajansa kaikella.
Voisko olla myös toisin päin: jos on itse kaikkien "terapeutti" ja ymmärtäjä, voiko jäädä pelkäksi auttajaksi?
hhhhuuuu: voi mutta ei kannata
Ei kannata tottua yksinäisyyteen vaan hakeutua ystävällisten ihmisten pariin. Seurakunnista löytyy kuuntelevia ihmisiä.
Tuttu tilanne, sillä erotuksella että kaikki ihmiset joita olen erehtynyt luulemaan ystäviksi ovat vain halunneet hyötyä minusta tai pitäneet pilkkanaan (joko työyhteisön tai nuorempana luokkatovereiden edessä).
Luottamus toisiin ihmisiin 0 ja sama on myös "ystävien" määrä.
Kärsin yksinäisyydestä, mutta en aio ottaa sormilleni enää kertaakaan.
Kaikkein eniten satutaa se että noille selkänsä kääntäjille en ikinä olisi tehnyt vastaavaa. Mutta elän ennemmin periaatteideni mukaisesti yksinäisenä kuin toimin toisille sylkykuppina
Toden totta, noin minullekin on käynyt. On todella vaikea luottaa ihmisiin, ja mieluiten sitä etsisikin ystävänsä muiden yksinäisten joukosta. He kun ovat todennäköisesti joutuneet käymään läpi saman kohtelun, ja tietävät miltä se tuntuu.
"Mitä paremmin tunnen ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani" taisi joku kuuluisa ajattelija joskus tokaista.
mitä huonommin menee, sitä vähemmän on ystäviä.
Näitä hyväksikäyttäjiä näemmä riittä, ette ole yksin tiedän kyllä mistä puhutte.
Elämme ahneuden maailmassa. Tämä on nykyään kilpajuoksua kuka saa eniten irti elämästä, keinoja kaihtamatta.
Pitäkää huonona ihmisenä jos haluatte, mutta odota innolla että taantumus ja lama syö Suomen.
Välillä toivoisi että tämä niin sanottu hyvinvointi yhteiskunta palaisi takaisin agraariyhteiskunnaksi jossa jokaisen saa sen mitä ominkäsin tekee.
Ei enää vain paljouden maksimointia vaan paluu perustarpeisiin.
Muistan hyvin edesmenneen isäni kuvauksen siitä miten 15 vuotiaana lähti tukkimetsään töihin vieraalle pokasahan ja hevonsen kanssa. Valitettavasti tuo aikakausi ja sen yhteisöllisyys ja aito toisista välittäminen on tässä ahneuden ajassa unohdettu täydellisesti.
Toista ihmistä ollaan valmiita hyväksikäyttämään vaikka vuosia, kun jotakin vastavuoroisuutta odottaa niin puukko selkään vaan ja pakoon.
Tämä katajainen kansa tarvitsisi talvisodan kaltaisen vastoinkäymisen että se heräisi tästä narsistisesta valveunestaan.
loistava kirjoitus Ystävä ei petä nimim. Kiitos.
Kukaan ei pärjää yksin, me ihmiset tarvitsemme toisiamme.
Tarvitsemme, mutta ennen kaikkea ihmisten pitäisi edes jollakin tasolla ymmärtää miten toisia kohtelevat. Jos jokainen uhraisi edes yhden sekunnin päivässä miettien miten on toisia aiemmin kohdellut olisi tällä maailmalla toivoa paremmasta.
Apua tarvitsevalle en ikinä selkääni käännä, mutta muuten en usko oikeuden mukaisuuteen tai toisiin ihmisiin.
Minulle on tärkeää "haistaa" hankalat tyypit jo etukäteen, ihan turha luottaa käärmeeseen, vaikka se sitten loukkaisikin. Tyypittely ei ole edes kovin vaikeaa, kun vain rehellisesti katsoo miten samat kuviot toistuvat kerrasta toiseen. Tyypit ovat ulkoista olemusta myöten toistensa kopioita, ja sisältä löytyy usein arka käärmeenpoikanen.
Haista home.
Mitä olet tehnyt muuttaaksesi asioita?
Tuttu tunne. Olen vasta 19-vuotias, mutta niin yksinäinen ja moneen kertaan yksin jätetty, etten enää luota kehenkään. Ainoastaan vanhempiini ja siskooni voin luottaa, he eivät jätä minua. Mutta muihin ihmisiin? Ei. Olen hylännyt ajatuksen seurustelustakin, poika lähtisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Niin on kaikki ystävätkin tehny matkan varrella, joko lopettaneet yhteydenpidon yks kaks, tai hiljalleen hivuttaneet minut pois elämästään.
Ei sitten. Olen jo niin tottunut yksinäisyyteen, etten osaa edes kuvitella olevani luontevasti ja täysillä oma itseni jonkun kanssa. En aio enää päästää vierasta ihmistä lähelleni. Saan kuitenkin vain itse siipeeni. Tätä se loppuelämä kai sitten on...
ihan kun omasta suusta, kaikki ystävät pettäny luottamuksen ja lähteny vaik elämää takana vasta 20 vuotta.. mulla tosin on se poikaystävä, mut pelkään koko ajan et seki lähtee ja mietin et pitäiskö vaan jättää se et ei tarvis pelätä koko ajan ja sit myöhemmin pettyä.. muihin en luota kun vanhempiini..
samat suunnitelmat, en varmaan enää ikinä pysty luottamaan kenenkään..
Kurjia kohtaloita täällä. Siis tuo, että olette täysin yksin jääneet, ihmiset ovat teidät "hylänneet". Siihen saattaa olla joku syy. Se ei todellakaan johdu siitä, että teissä olisi joku vika, vaan teidän kanssa olevissa ihmisissä on se vika, kollektiivinen vika, väärät asenteet. En keksi parempaakaan esimerkkiä mutta jos jollakin on vaikka joku pieni, mutta paha pakkoliike, jota ei itse enää noteeraa. Muut saattavat tuota ihmetellä ja siksi vetäytyvät pois kun eivät kehtaa ottaa asiaa puheeksi. Pitäisi nähdä teidät ja tutustua ja sitten ehkä voisin antaa analyysin, että onko teissä jotain sellaisia ominaisuuksia, jota keskimäärin ihmiset välttelevät.
Taas vaan pahasti näyttää, että keksittyjä tarinoita. Eikö niitä teistä koskaan hävetä, ihan oikeasti, jotka kirjoittelette täysin realismille ja reaalimaailmalle vieraita tarinoita tällaisessa julkisessa, mutta nimettömässä Suomi24- netissä? Minä en kuulu siihen "koulukuntaan", jonka mielestä suvaitsemattomuutta tai moraalitonta käytöstä koskaan pitäisi suvaita, ja olkootkin, että olen varmaan tässä kommentissani jonkun mielestä omahyväinen kun sanon näin, niin pidän omaa mielipidettäni arvokkaampana, kuin kenenkään teidän, jotka pilkkaatte jopa yksinäisyys- aiheen nettipalstalla. Usein vaan taitaa olla niin, että ne ihmiset tai "ihmistyypit" joita tässä Suomi24:a eniten pilkataan, eivät ole ollenkaan niin yksinäisiä, kuin kirjoittajat, joilla on tarve vihata kaikkea ja kaikkea hyvää. Tai joilla on tarve mustamaalata, tai vainota netissä.
Ja sinä hörhö, joka tossa yläpuolella joriset vihajuttua "pakkoliikkeistä", eli joka puppujorinoitsija olisit siis jopa vammaisia ihmisiä valmis pilkkaamaan, niin hyvin huomaa, että sun todellisuudentajus skragaa: sekoitat puolitutut ystäviin, puheissasi että " ihmiset vetäytyvät pois", ja jorinatijorinati...
H*tto te ette taida tajuta, että miten paha mieli tämän Suomi24:n lukemisesta mulle aina tulee? Ette käsitä sitä, koska teistä on ihan normaalia pilkata erinäisiä ihmisryhmiä kuten vammaisia, sairaita, yksinäisiä, köyhiä, kaikkia jotka eivät ajattele kuten te asioista ja niin edelleen. H*tto jos sinut tietäisin, niin kattoisin sua suoraan silmiin ja pyytäisin sinua erittelemään, että millaisia pakkoliikkeita minulla sinun mielestäsi on...Punastuisit! Mutta ette te uskalla noita juttuja jauhaa, kuin tällaisessa nimettömässä netissä. Reaalielämässä olette luultavasti pinnallisia pellejä, sangen vähän meritoituneita millään elämän osa-alueella ja sangen älyllisesti yksioikoisia viihdetelkkarin roska-arvomaailman syövyttämiä hölmöläisiä, jutuista päätellen.
Ainoastaan yksi kirjoittaja on tälläkin palstalla mulle kirjoittanut asiallisesti, tai sanoisinko normaalia tekstiä. Kertooko se minun epänormaaliudestani, vaiko sittenkin enemmän tän Suomi24:n kirjoittajatyypeistä ihmisinä tai siitä, että se kuka ei kuulu joukkoon ja ole omanlaisessa kirjoittajaseurassa, olen sittenkin minä? Minäkään en kirjoita aina kovin kauniisti, mutta ei mulla ikinä pokka riittäisi kirjoittaa tällaisille nettipalstalle aloituksia keksityistä aiheista, missä ilmeinen tarkoitus on vaan harjoittaa häriköintiä, eikä keskustella mistään, tai olen ehkä liian älykäs, jotta ikinä voisin toimia niin tyhmällä tavalla, edes tällaisessa nimettömässä netissä.
Kuka toivoo ja ketä "välteltävän"? Psykiatri kyllä kehoittaisi ottamaan mielenterveyslääkkeet... Minä muuten toivon Suomi24- kirjoittajien välttelevän minua, kiitos!;) Että vainoamaan ei kenenkään tartte alkaa, jos kirjoitan nettipalstalle.:) Koskaan ei ole herännyt halu tutustua niihin ihmisiin, jotka tässä Suomi24: a kirjoittavat. Surullista, että palsta joka voisi toimia yksinäisille keskinäisen tuen välineenä, onkin nettihäiriköiden mielestä röyhkeästi häiriköiden itselleen omima kiusaamispalsta. Niin tosin ovat kaikki muutkin palstat häiriköiden omimia.
Minä taas "keskimäärin" välttelisin Suomi24- kirjoittajia. Ikinä en ole, tai ehkä ainoastaan pari- kolme kertaa, nähnyt yhtäkään edes kirjoituskykyistä, vaikka nää palstat ovat pullollaan kirjoittelijoita...Älykkäiden kirjoittajien vähäisyys tässä Suomi24:a näkyy siinä, että kritiikki asiattomuuksia kohtaan ei koskaan pääse näkyviin, vaan jos sanot, ettet suvaitse vihakirjoittelua, ne onkin sinun kimpussasi herjaamassa; on kokemukseni, erittäin nega kokemukseni tästä Suomi24:a.
Pinnallisuus on sairautta. Ja sairautta on pitää nettiä ihmissuhteiden kuvana.
Missäpäin Suomea asut?
Koska sulle täällä on joku vastannut asiallisesti?
Ei kuulu sulle, missä asun. Ja jos on väärinymmärrys, en voi sellaisille mitään: kun mä kommentoin ja vastaan näihin muiden kirjoittamiin aloitusteksteihin, näkyy aina viestin vasemmassa yläkulmassa mulle näkyvästi sininen nuoli,että viesti olisi vastaus minun keskustelupalstalle keskusteluketjuun kirjoittamaani viestiin, mutta muuta ei näy, eli jos tässäkin keskustelussa jotkut käyttävät vaikkapa naamoja, ei niitä ole näytetty minulle. Tekstejäluen ja niihin vastaan, julkisestinja vain juökisella palstalla ja ainoastaan henkilöttömästi. E
n ole saitin rekisteröitynyt jäsen, mutta otan kyllä vastuun kaikesta mitä minä olen kirjoittanut: ja minä en ole koskaan kirjoittanut mitään sairasta tai vihamielistä, enkä vastaa siitä, miten muut muokkailevat minun keskustelupalstaviestintääni. Toki vihamielisyydeksi voi lukea sen, että sanoin esim. eilen Pirkko Jalovaaraa hulluksi, mutta minkäs minä sille voin,että hän on minun mielestäni hullu, ja taloudellista hyötyä tavoitteleva opportunisti. Timo Soinista - mistään rasisti- Jussi Halla-ahoista kolmikymppisistä daijuista puhumattakaan - en myöskään pidä, mutta siinä on ensisijaisin vastuu niiden fanaattisilla kannattajilla, jotka tulee kirjoittemaan mule täyttä provosoivaa vihasoopaa tässä Sumi24:a, tyyliin että muka vasemmistoa äänestävät olisi kommunisteja valtionlakkauttajia tai että kaikki kokoomuslaiset olisi lahtareita, että jos sitten sanon rumasti. Moraalini on estänyt kiusaamisen ja estäisi aina. En haluais minnekään käräjätupaan väärällä identiteellillä netissä esiintymisestä, joten siksi esimerkiksi mikään sen tyyppinen kiusanteko ketään tai mitään kohtaan internetissä, ei kävisi sivistykselläni edes laatuun, koskaan.
Voi v*ttu, minkä irvikuvan nettihäiriköt tekee yksinäisyys- aiheenkin keskustelupalstoista. Huh. Tää on täysin moraaliton palsta. Lopettakaa idiootit tää palsta kokonaan, jos kerran ette valvo tätä yhtään!
on roskaihmisiä jotka ovat täysin itsekkäitä! He pitävät yllä ihmissuhteita vain hyötyäkseen niistä jotenkin. Sisältä ne ovat onttoja. Sellaiset "ihmiset" ei ikinä löydä aitoa rakkautta!
Niin, moni on kutsuttu mutta harvat valittu! Ei siis kannata seurata lammaslaumaa ja hypätä sokeiden mukana rotkoon.
Kyllä monella ystävyys on yksipuolista ja vain omaa minäänsä helleviää. Eräskin kun oli sinkku, tosin ei silloinkaan mikään yksinäinen sukua ja porukkaa pilvin pimein. Tekstaili kaiket päivää ja illat ajatuksiaan, runojaan ja itsesääliään. Toisinaan ei ollut jopa sauna- ja ruuanlaittorauhaa kun piti saada vastaus oivalluksiinsa. Ei se mitään mutta kun valitti, että ihmiset ovat niin itsekkäitä etteivät välitä yksinäisistä ystävistään vaan antavat kaiken ajan perheilleen ja sille ukolleen. Nyt itse löysi sen ukon, niin eipä ole takstaillut eikä kiirehtinyt vastaamaan jos hänelle viestin laitan.
Minua ei tosin haittaa, kun ihmisuhtetia on. On jopa helpotuskin kun ei aina roiku itsesääliviesteineen ukontuskissaan.
Sanompa vain että kyllä se meillä itsekullakin on niin että se pyyteetön lähimmäisen rakkaus ja ystävyys jää aina omien menojen ja suhteiden alle. Niin kai se itsellänikin on. Kunpa muistaisi tämän ainakin kun tulee mieleen vaatia ystävyyttä ja huomiota toisilta.
Oma suu on aina lähempänä kuin kontinsuu. iIse en kaipaa edes seurustelusuhdetta, mutta jos sellainen joskus sitten kohdalle tupasahtaa, niin minustakin menettää joku yksinäinen ystävän. On se jo elämän realiteettikin. kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
Et ole ainut. Minullakin ovat kaikki ''kaverit'' lopettaneet yhteydenpidon, mutta toisaalta se on myös omakin vika, koska olen ollut liian ujo soittamaan yms.
Ihminen pettää aina