Tällä palstalla pyörii asiat pinnallisissa teemoissa, esim. ulkonäkö, ja väärin yksinäisyyttä ja ongelmia pohditaan vain parisuhteen puuttumisena ja tulkitaan johtuvan ulkonäöstä ym.
Tässä itsemurhan tehneen pojan isän kirjoitus:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10849269
Ei tuonkaan pojan (kuva löytyy facebookista) ongelmien takana näytä olleen ulkonäkö vaan mielenterveydelliset ongelmat.
Kun palstalla on paljon ihan vääriä ja pinnallisia teemoja, turhaa itsesääliä ym. niin kannattaa pohtia ensinnäkin sitä, onko omat ongelmat niin suuria kuin millaisia niistä mielessään tekee ja laittaa omat ongelmansa oikeisiin mittasuhteisiin. Ja toisaalta jos joukossa on joku oikeasti itsemurhaa harkitseva, niin kannattaa miettiä pitkään, haluaako aiheuttaa läheisilleen tuollaista tuskaa, mitä tuokin isä on joutunut kokemaan.
Tässä itsemurhan tehneen pojan isän kirjoitus:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10849269
Ei tuonkaan pojan (kuva löytyy facebookista) ongelmien takana näytä olleen ulkonäkö vaan mielenterveydelliset ongelmat.
Kun palstalla on paljon ihan vääriä ja pinnallisia teemoja, turhaa itsesääliä ym. niin kannattaa pohtia ensinnäkin sitä, onko omat ongelmat niin suuria kuin millaisia niistä mielessään tekee ja laittaa omat ongelmansa oikeisiin mittasuhteisiin. Ja toisaalta jos joukossa on joku oikeasti itsemurhaa harkitseva, niin kannattaa miettiä pitkään, haluaako aiheuttaa läheisilleen tuollaista tuskaa, mitä tuokin isä on joutunut kokemaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Totuus on et naiset ei halua miestä jos mies ei ole hyvännäköinen. Naiset ei ole suvaitsevaisia. Ei naiset halua edes tutustua jos miehen ulkonäkö ei miellytä. Hulluksi sitä tulee jos on vuosia yksin ilman kavereita tai muuta elämää. Jotkut kestää paremmin ja toiset sekoo heti.
Miksi on väärin tulkita yksinäisyyden johtuvan ulkonäöstä? Kun kaikki muut selitykset on eliminoitu, on jäljelle jäänyt selitys loogisesti päätellen se varsinainen syy, eikö totta?
Ongelmiensa suuruutta on toki vaikea arvioida objektiivisesti, mutta niin, mihin ongelmiaan pitäisi verrata ja miksi? Onhan niinkin, että materiaalisista rajoista kärsivässämme maailmassa on aina joku, kenellä asiat on "vielä huonommin", mutta onko tuollaisesta vertailusta hyötyä varsinaisesti kummankaan kannalta?
Itsesäälin turhuudesta olen samaa mieltä, samoi kuin itsemurhan ehdottomasta kiellosta. Meistä jokainen pelaa niillä korteilla mitkä on saanut, ja korteista huolimatta pitää pyrkiä pelaamaan mahdollisimman hyvin. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, siten omilla toimillaan ei tule elämänsä pituutta säädellä.
Itsesäälissäkin on turha rypeä, mutta rehellisesti täytyy todeta sen koskevan silti monia meistä. Itsesäälikin on inhimillinen piirre. Siinä rypemisen sijaan kannattaakin pyrkiä parantamaan elämäänsä, ensin miettimään keinoja tehdä siitä paremman, ja sitten lähteä toteuttamaan niitä. Meillä on vain tämä yksi elämä, joten se kannattaa käyttää niin hyvin kuin mahdollista.
"Kun kaikki muut selitykset on eliminoitu, on jäljelle jäänyt selitys loogisesti päätellen se varsinainen syy, eikö totta?"
Kuka tämän eliminoinnin tekee? Sinäkö? Ei liene silloin maailman objektiivisinta eliminointia. Ihan näin btw.
Ympäristö tekee eliminoinnin, itse kokeilen eri vaihtoehtoja ja maailma päättää mikä niistä toimii. Jäljelle jäänyt on oikea.
Jokainen mies tietää ettei yksinäisyys koskaan johdu suoranaisesti ulkonäöstä.
Mutta samalla jokainen mies tietää että nykyisin saattaa yksinäisyys johtua monistakin tekijöistä ja kyllä se ulkonäkö on tietysti tärkeimpiä tekijöitä ensivaikutelman luomisessa.
En olisi niinkään varma, omat kokemukseni viittaavat siihen, että vika on nimenomaan ulkonäössäni. Ehkä jonain päivänä lisään kuvani profiilini, niin pääsevät halukkaat tekemään omat johtopäätöksensä.
Ei ulkonäkö vaan selitä sitä.
Vai miten selität sen, etteivät todellakaan kaikki rumat ole yksinäisiä?
Puhuinkin lähinnä omasta yksinäisyydestäni, yleistä ratkaisua en pysty antamaan.
Täh? Muutama päivä sitten kirjoitit tänne tekstejä missä kerroit hautautuneesi nettimaailmaan, koska tuolla ulkomaailmassa olet saanut paskaa niskaan, etkä uskalla enää yrittää. Eiköhän vikana sittenkin ole surkea itsetunto?
Ei kenenkään yksinäisyys voi yksinomaan johtua ulkonäöstä. Kyllä siinä on oltava jotain muuta taustalla.
Miksei voisi? Ulkonäön perusteellahan ihmiset toisiaan kiusaavat ja ahdistelevat. Miksei siis yksinäisyyskin voisi johtua siitä, että kanssaihmiset pitävät yksinäistä niin kertakaikkisen rumana?
Niin, mistäs se surkea itsetunto sitten mahtaisi tulla? Siihen ei varmaan toisten ihmisten kohtelu mitenkään vaikuta ...
Miksei kaikkia ns. rumia sitten kiusata tai ahdistella?
Ja onkohan sinuakaan konkreettisesti kiusattu ulkonäkösi takia?
Ongelmasi taitaa olla ennemmin huonosta itsetunnosta johtuva epävarmuus.
Sulla on ollut huonoja kokemuksia. Onko sua ehkä koulukiusattu? Siinä sitten lähtee huonoitsetuntoisena helposti kuvittelemaan kaikenlaista. Myös huonoa kohtelua, vaikkei sitä todellisuudessa ehkä saakkaan.
EDIT: Niin se muokkaus-toiminto olisi tosiaan kiva ...
En minä mitään yleistä ratkaisua olekaan tarjoamassa, väitteeni sisältö on, että _minun_ yksinäisyyteni johtuu ulkonäöstäni.
Ainakin pilkkahuudot ovat aina liittyneet ulkonäkööni, tiettyihin seikkoihin jotka ovat kropassani ja naamassani vialla. Yläaste osoittautui varsin rikkaaksi paikaksi yhä uusien vikojeni paljastamiseen.
Huono itsetunto minulla kieltämättä on, mutta miten sitä hyvää itsetuntoa voi rakentaa, kun oman lajinsa yksilöiltä saa pilkkaa ja kiusaamista? Ei hyvä itsetunto valmiina lahjana tipahda, vaan itsetunto rakentuu siitä, miten muut ihmiset meitä kohtelevat.
Siksi minä varmaan pidänkin niin paljon koirista. Nekin haukkuvat, mutta eivät pilkkaa, vaan rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet, eivät sen takia, miltä näytät.
Niin, sinua siis on koulukiusattu. Ihmistä taas voidaan kiusata ihan sellaisistakin asioista, mitkä eivät pidä paikkaansa. Koulukiusaaminen on riippumaton kiusatun ominaisuuksista, paitsi että yleensä uhriksi valikoituu joku hiljainen ja ujompi tapaus.
Oletko muka saanut samanlaisia pilkkahuutoja aikuisiällä?
Minun on vaikea kuvitella, että aikuiset ihmiset käyttäytyivät niin julmasti ja typerästi, että eristäisivät jonkun ihmisen ulkonäön takia, oli se sitten hyvä tai huono.
Harvoin edes näkee poikkeuksellisen rumaa ihmistä.
En edes huomannut, mitä kohtaa muokkasit. Mutta vastasin ylemmäs.
Ei nyt esim. tuonkaan pojan ongelma ollut ulkonäkö. Tavallisen näköinen, kuvissa joissa hymyilee, jopa ihan söpökin hymykuoppineen, korkeine poskipäineen ja lempeän/kiltin näköiset silmät.
Eikö hänen olisi ollut parempi elää ja yrittää vaikka yksinkin kuin surmata itsensä ja jättää perheensä ja ystävänsä/tuttavansa kärsimään? Kai elämä itsemurhan sijaan on parempi vaihtoehto, vaikka kuinka olisikin yksinäinen? Yksinäisestä elämästäkin kai voi yrittää tehdä mielekkään, jos vaihtoehtona on tuo.
Kyllä mun mielestä ulkonäkövalituksissa on pientä totuuspohjaa, jos omaisi komeat kasvot niin palaute ihmisiltä elämän aikana olisi ollut aika erilaista. Jos olisi elämän aikana saanut kehuja ja naiset olisivat olleet kiinnostuneita niin olisi paljon parempi itsetunto ja itsevarmuus verrattuna siihen että ei ole juuri koskaan saanut kiinnostusta.
Tietenkin jos olisi joku supersanavalmis naistennaurattaja niin naisia voisi saada, mutta kun on huonon ulkonäön lisäksi siunaantunut ujo ja hiljainen luonne.
Tuossa itsetunnossa se varmaankin vaikuttaa eniten. Jokainen varmasti tietää sen tunteen jos ihmiset katsovat tylysti ja pelkästään ulkonäön takia.
On itselläkin tuosta kahdenlaisia kokemuksia mutta on epäilemättä sellaisiakin miehiä joilla on vain yhdenlaisia kokemuksia.
Palstan mieskirjoittajien elämä pyörii oman navan (tai navanalusen) ympärillä. Heitä kohtaan pitäisi olla empaattinen ja heille pitäisi tarjota mitä he tarvitsevat, mutta heitä ei liikuta tippaakaan muiden kärsimys.
Ulkonäöstä jankuttavien kannattaisi katsoa kaupungilla liikkuessaan siellä näkyviä pariskuntia. Ihan satavarmasti enemmistö niistä koostuu ihan tavallisen näköisistä ihmisistä.
Sen oman tyttöystävän löytäminen on aika pahuksen mahdotonta, jos viettää koko vapaa-aikansa kotona koneen äärellä. Nyt on taas viikonloppu, taas on mahdollisuus mennä "viihteelle" tai muihin tapahtumiin. Tai ihan vain pyöriä kaupungilla ja käydä kahvilla, kierrellä kaupoissa, käydä lukemassa lehdet kirjastossa... Edelleenkään kotoa ei taatusti tule kukaan hakemaan!
Ei kukaan tule hakemaan tapahtumista, "viihteeltä", kahvilasta, kaupasta tai kirjastostakaan. Mikään edellä mainituista ei edes kiinnosta minua. Joten miksi vaivautua?
Ei toki kannatakaan, jos yksinäisyys on oma valinta. Oletan, että ainakin osa kirjoittajista kokee sen kuitenkin ongelmaksi ja hakee ratkaisua.
Tulikohan nyt vähän yleistettyä tuossa navanalus kommentissa...
ja kaikilla miehillä se naisen kipeys ei TODELLA ole ongelma vaan aito halu ystävyydelle.
Mutta tuosta että kotona ei yksinäisyys helpotu olen samaa mieltä kanssasi.
On totta, että enemmistö pariutuneista on nk. tavallisen näköisiä ihmisiä, mutta niin, olemmeko me tällä palstalla tavallisia?
Samoin on totta, että miehelle parisuhteen puuttuminen aiheuttaa henkisen kärsimyksen lisäksi fyysisiä oireita - yksinäiset miehet keskimäärin sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin pariutuneet miehet. Yksinäisyys kirjaimellisesti tappaa meitä. Ymmärrän kyllä, että tätä on naisen vaikea käsittää, mutta ei se siitä silti vähemmän faktaa tee. Mutta ei tämä fakta tarkoita, että naisilla olisi velvollisuutta miehiä kohtaan, sukupuolen perusteella ei vapaassa yhteiskunnassa voida vaatia mitään (tarkkaavainen lukija toteaa tässä kohtaa 'hetkinen, Suomessa vain miehillä on velvollisuus kuolla maansa puolesta - missä se kuuluisa tasa-arvo?')
Kumppanin löytäminen ei ole mahdotonta, kenellekään, mutta elämässä noin ylipäätäänkin on kyse todennäköisyyksistä. Meille yksinäisille miehille, mistä yksinäisyytemme sitten johtuukin, on melko epätodennäköistä löytää kumppania. Miehet eivät halua meistä ystäviä, naiset eivät halua meistä puolisoita. Silti kannattaa toki yrittää, ja meidän miesten on hyvä muistaa se, että tutkimusten mukaan miehen "osakkeen" arvo parisuhdemarkkinoilla on huipussaan noin 36-vuotiaana - minulla on siis vielä pari vuotta armonaikaa x)
Miesten kohdalla pitäisi oppia jonkinlainen alkoholin käyttö tai sitten muuten sulautuminen ns. yöelämiseen ja olemiseen. Ainoa ongelma vain on siinä että niissäkin paikoissa katsotaan yksin olevaa usein kieroon. Eikä absolutisti kovin helposti viihdy juomispaikoissa.
Yksinäisyyden ongelma onkin siinä että se luo yksinäisyyttä.
Kirjastoissa pyöriminen ja kahviloissa käyminen olisi valtaosalle miehistä pelkkää ajanhukkaa. Mahdollisuudet jonkun löytymiseen ovat luokkaa 1%:a.
Tapahtumien ongelma on siinä ettei niihin mennä yleensä tutustumaan muihin (paitsi jos kaveriporukat eivät tutustu toisiin kaveriporukoihin jne.).
Kyllä se netti (useimmille aika vaikea keino tutustua ihmisiin) sekä jotkut baarit ovat ainoat todelliset kohtaamispaikat.
Miehen kohdalla yksinäisyys on tuhoisaa, koska mies tietää ettei saa seuraa halutessaan vaikka kuinka paljon sitä haluaisi.
Pelkkä tietoisuus siitä että seuran saamisen mahdollisuudet ovat heikot on itsessään musertava. Tämän takia ainoa keino olisikin keskittyä muihin asioihin, joka sekään ei usein onnistu koska puuttuu se ns. turvallisuus taustalta eli seura ja läheiset sosiaaliset kontaktit.
"Palstan mieskirjoittajien elämä pyörii oman navan (tai navanalusen) ympärillä. Heitä kohtaan pitäisi olla empaattinen ja heille pitäisi tarjota mitä he tarvitsevat, mutta heitä ei liikuta tippaakaan muiden kärsimys."
Itse soitat poskeasi ihmisille, joiden tuntemuksista et tiedä paskaakaan ja sinulla on vielä pokkaa väittää, että olet yhtä pahassa jamassa kavereinesi. Oma ongelmasi on se, että joudut olemaan pari tuntia iltaisin yksin ja sekin ottaa koville. Joka aamu alkaa kumminkin uusi päivä, jolloin oma "yksinäisyytesi" katkeaa ja pääset taas seurustelemaan niiden ihmisten kanssa, joilta tiedät aina saavasi seuraa. Sinä käyt reissussa kamujesi kanssa ja pukkikin tuo lahjoja. Olet onnistunut hankkiutumaan paksuksikin. Sinulla on sosiaalista elämää, mutta se pari yksinäistä tuntia saa sinut aukomaan täällä päätäsi ihmisille, jotka ovat (todellisten)ongelmiensa kanssa umpikujassa. Sinulta ei todellakaan riitä empatiaa näille ihmisille, mutta sen sijaan sinä itse olet omasta mielestäsi oikeutettu saamaan sitä, jos joku mainitsee "ongelmasi" laadusta. Sinun kaltaisesi ihmisen "kärsimys" ei kiinnostakaan tippaakaan, koska olet vain selkärangaton, kun et pysty käsittelemään hetken normaalia yksinoloa valittamatta. Olet kumminkin päässyt pulahtamaan veteen asti, kun taas moni tällä palstalla ei ole onnistunut rikkomaan jäätäkään, ja jos sen jään rikkominenkin tuntuu ylivoimaiselta, niin sinne veteen pääsy tuntuu mahdottomalta. Se jo itsessään muuttaa mielialaa suuresti, mikä saa jään rikkomisenkin tuntumaan mahdottomalta.
Olen samaa mieltä että tämän palstan aiheet eivät ole kovin mielenkiintoisia. Joukkoon mahtuu trollaajia ja valittajia..
Ulkonäkö ei varmaan kovin usein ole syy yksinäisyyteen - sanoisin että enemmänkin passiivisuus tai herkkänahkaisuus.
Ei yksinäisyys johdu yleensä pelkästään ulkonäöstä vaan useiden ongelmien summasta mm. huonommasta sosiaalisuudesta, muista terveysongelmista tai sitten siitä ettei ole samalla tavalla mukana yhteiskunnassa kuin jotkut muut ovat.
Syy miksi miehet luulevat ongelmien johtuvan ulkonäöstä on siinä että naisten suorat reaktiot kohdistuvat usein miehen ulkonäköön. Eivät kaikki naiset välttämättä katsoisi huonolla, mutta useimmilla miehillä vain ei niitä mahdollisuuksia tule kuin liukuhihnalta heikon sosiaalisuuden takia.
Ihmisen on vaikeaa löytää merkitystä olemiselleen pelkästään itsekseen. Kyllä se merkitys useimmiten löytyy muista ihmisistä tai siitä jos on joissakin yhteisöissä tms. mukana. Jos tälläistä "turvaverkkoa" ei ole niin silloin tilanne on vaikeampi.
Terveyden merkitys on toki myös iso. Jos ihmisellä on terveys niin silloin on paljon helpompaa ottaa sellaisiakin riskejä mitä ei muuten pystyisikään ottaa.
Jotkut etenee elämässään pitkälle, jos verrataan elämää vaikka lentoon
lähtevään lentokoneeseen.
Alkuvaiheissa pyöritään kentällä jalat maassa, sitten kone lähtee nousukiitoon,
lentelee yläilmoissa aikansa kunnes koittaa maahanlaskun aika.
Joskus sieltä tullaan alas ennenaikojaan kun jotain sattuu, useimmiten
liidellään siellä yläilmoissa kauan ja joskus pitkällekin.
Mutta, sitten on niitä jotka ei koskaan pääse edes sieltä kentältä minnekään.
Ei tapahdu yläilmoihin nousua ja siellä liitelyä, maahan jää räpiköimään
niin kuin siipirikkoinen.
Milläs lennät kun ei ole niitä siipiä.
Toiset lähtee elämän nousukiitoon ja lentoon, toiset jää lentokyvyttöminä
maahan polkemaan paikoilleen.