Tänään TV1 ohjelmasarjassa Inhimillinen tekijä puhetta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Inhimillinen tekijä klo 22
Katsoja_
48942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Täytyy katsoa kyseinen ohjelma.
Toivottavasti asiaa käsitellään oikein ja rehellisesti vailla kaunistelua sillä tämä sairaus on pahin mielenterveysongelama ja vaikeasti tunnistettavissa
Voi mennä jopa 30 vuotta että ei ole oikeaa diakgnoosia vaan ihminen sekoittaa sairaudellaan omansa ja läheistensä elämän vailla asianmukavaa hoitoa.
Tosiaankin, toivottavasti käsitellään oikein ja rehellisesti. Itse tosin bipona olen sitä mieltä, ettei tämä todellakaan ole pahin mielenterveysongelma, vaikka olenkin joutunut käymään läpi useammankin psykoosin ja vaikean sairaalahoitojakson. En oireile normaaliarjessani lainkaan, mutta minulla on herkkyys sairastua psykoosiin. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä tuntuu olevan moneen lähtöön.
Oikeesti, mitä se on? Onko sairaus vai oikeasti vain elämää täysillä haluava ihminen, joka ei saa sitä mitä haluaa, joutuu vain olemaan kiinni elämän vaikeudessa. Sitä se on. Ei mikään sairaus.
Että sä Taika jaksat taas. Koska sä mahdat ymmärtää, ettei kaikilla meillä ole sitä maniaa koskaan? On sitä lievää hypomaniaa monilla, jotka voi kestää vaan sen pari viikkoa. Osalla meillä on masennuspainotteinen sairaus. Niin ku esim. minulla. Parin viikon hypo taisi olla kolme vuotta sitten. Joten kyllä se masennus voi olla kaksisuuntaisen pahin ongelma. Satuitko kuulemaan, että tossa ohjelmassa niillä molemmilla oli II-tyypin kaksisuuntainen? Ei se I-tyypin jossa on maniaa. Kaikki meistä ei ole sun eksäsi. Kaikki meistä ei riko toisia ihmisiä. Mä tunnen ehkä hippasen verran enemmän kaksisuuntaisia joten ehkä asiasta jotain tiedänkin. Toki on paljon näitä maanikkoja jotka tosiaan tekevät kaikkea kamalaa eivätkä muka ole sairaita, mutta lopeta hyvä ihminen jo tuo yleistäminen. Eikä muuten kaikki maanikot todellakaan jätät kumppaneitaan. Mutta sehän sua ottaa päähän. Vuodesta toiseen pitää täällä viattomia ihmisiä satuttaa ja yleistää minkä kerkiät. Mut mäkin oon varmaan sun mielestä maniassa, kun uskallan sanoa jotain sulle vastaan. Niinhän sä aina sanot, kun joku uskaltaa sanoa eriävän mielipiteen. Bipoillahan ei saa olla omia mielipiteitä. Jos bipo sanoo mielipiteensä niin hän on maniassa tai aggressiivinen. Uskomatonta.
Siinä olet oikeassa, että ohjelma ei ollut erikoisen hyvin suunniteltu ja toteutettu. Ohjelmassa olisi pitänyt tuoda paremmin esille mitä tämä sairaus voi olla lievimmillään ja pahimmillaan. Tässä nyt tuli bipojen osalta esille vaan II-tyypin kaksisuuntainen. Tollasiin ohjelmiin pitäis saada niitä kunnon maanikoita kertomaan rehellisesti asioista. Aina vaan puhutaan masennuksesta, joita ei aina edes välttämättä kaikilla maanikoilla ole. Tai jos on niin muutamia tunteja tai päiviä. Joku kunnon dokumentti pitäisi saada aikaan, missä nämä molemmat tyypit tulisivat esille kunnolla ja rehellisesti. Ja myös sitä painotettaisiin, että kaikki meistä ei ole samanlaisia. Kaikilla meillä ei ole sairaus niin vakavana. Pitäisi saada sellaiseen dokkariin monta erilaista bipoa kuvattavaksi, mutta mistä sellaiseen saisi halukkaita?
Mä voin itse sanoa suoraan bipona, että inhoon ja välttelen sellasia maanisia bipoja, jotka on maniassa hirviöitä koska en kestä sitä ylimielisyyttä ja kaikkea muuta. Mutta oon monelta maanikolta saanut myös paljon tukea. Sen takia mua ottaa päähän kun sä aina täällä yleistät näitä asioita. Mä oon pahoillani siitä mitä jouduit kärsimään miehesi kanssa mutta älä viitsi purkaa sitä meihin.
Minusta ohjelma oli ihan hyvä. Ohjelman konsptihan ei ole olla mikään dokumentti, jossa esitellään asia tyhjentävästi kaikilta puolilta, vaan nimenomaan ihmislähtöinen haastattelutilaisuus, jossa 1-3 henkilöä kertoo kokemuksistaan.
Minulle jäi sellainen vaikutelma, että tautia sairastavat voivat saavuttaa tasapainon joillakin elämän osa-alueilla, toisilla taas eivät niinkään. Kyllä näissäkin esimerkkitapaukissa molemmilla oli takanaan itsemurhayrityksiä, tuhoutuneet parisuhteet ja toisella myös työkyvyttömyys ja velkaantuminen. Aika rankkaa siis! Toisaalta molemmat olivat löytäneet vertaistuesta sisältöä elämäänsä ja iän kanssa jotenkin oppineet elämään sairauden kanssa. Ei työura ja parisuhde ole kaikki kaikessa. Elämän muilla osa-alueilla voi toimia jos edellisisiin sairaudella on liian iso vaikutus.
Oli kyllä ihan hyvä ohjelma. Itselläni sairaus on tasaantunut varsikin kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Jaksoin tehdä töitä 30 vuotta. Väilillä oli vaikeita aikoja jolloin olin sairaslomalla. Bipo tietty hautaan saakka mut ta nykyään mielialojen vaihtelu ei enää ole niin rajua mitä se oli nuorempana, hyvä näinkin. Lääkärin mukaan iän myötä mieliala tasaantuu jonkin verran .. Sairaushistoria on 25 vuotinen . Tosin 40 vuotta sitten silloinen kansakoulun opettaja sanoi minun olevan mahdollisesti maanis-depressiivinen.. Ja kaikki bipothan eivät ole samanlaisia! Toiset kykenee työelämään ja toiset ei. Eivätkä kaikki valehtele, juonittele ja manipuloi toisia ihmisä.
Sairastan bipoa ja mielestäni ohjelma oli huono. Itse tiedän mitä sairaus on, mutta sairaudesta tietämätön ihminen ei saanut ohjelmasta irti mitään kuin itsemurhat ja masennus. Odotin parempaa ohjelmaa, tumma nainen ei ainakaan ollut mistään kotoisin, puhui ihan omituisia, ei varsinaisesti sairaudesta.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalta useasti puuttuu tuo sairauden tuntemuksensa maanisessa vaiheessa. Siitähän ohjelmassa kertoi myös eläkkeellä oleva lääkäri Ulla-Maija kenen aviomies oli sairastunut aikoinaan.
Ulla-Maijan mies teki lopulta itsemurhan hukuttautumalla. Ulla-Maija osasi kertoa kattavasti läheisenä kuinka vaikea sairaus voi olla sairaalle ja myös sairaan omaisen vaikeasta osasta.
Ohjelma oli mielestäni hyvä koska siihen antoi näkemyksensä kolme ihmistä eri asteisesta samasta sairaudesta.
Ihan hyvä ohjelma joltainosin ja pääasia että puhutaan avoimesti asiasta. Jotenkin jäi kuitenkin vähättelyn maku sairaudesta ja sen vakutuksesta omaisiin ja sairastavaan. Melkein olankohautksella mainittiin itsemurhayritykset ym.
Nämä sairaat olivat liian optimistisessa vaiheessa ja melkein vähättelivät sairauttaan joka on kuitenkin erittäin raskas niin itselle kuin omaisillekkin.
Huomasi sen miten raskasta oli omaisella vieläkin vaikka hän on lääkäri koulutukseltaan ja kaiken kokenut.
Sitäkin ihmettelin miten aina omaisilta kysytään syyllisyydesta kun bibo tappaa itsensä. Ihan kuin se olisi sen jyränalle jääneen omaisen vika!!??
Kyllä biboilla on välillä maniassa eufroninen olo jota ei kuulemanmukaan edes millään huumeilla saa aikaiseksi kunnes taas läheiset riutuvat sillä vuoristoradalla.
Olisin toivonut enemmän ymmärrystä myös omaiselle ja puheenvuoroja nyt mentiin bibojen ehdoilla.
Ehkä olisi parasta ollut oma ohjelma sairaille ja omaisille.
Ei sitä syyllisyyttä varmaan sen vuoksi kysytä, että päästäisiin syyllistämään omaisia. Vaan ihmisellä voi tulla sellainen olo, että ei yrittänyt tarpeeksi auttaa yms. Minäki tunsin syyllisyyttä, kun kaveri teki itsemurhan kaksi vuotta sitten, vaikka siihen ei mitään syytä ollut. Ei me pystytä pelastamaan toisia ihmisiä aina. Muutenkin täällä palstalla ihmetyttää se asia että ihanku bipojen omaiset olis kaikki jotenki yli-ihmisiä. Monilla bipoilla on aika helkutin karmeita omaisia ja kamalia parisuhteita, joissa se muka terve osapuoli on narsisti tai muu vastaava hirviö. Ei kaikkea voi aina laittaa bipojen niskaan. Jaa, sitä maniaa on nimenomaan verrattu siihen kuin olisi huumeiden vaikutuksen alaisena. Asiasta en sen enempää tiedä, kun en ole maniaa kokenut enkä huumeitakaan. Enkä halua koskaan kokea. Näin vaan jostain olen lukenut ja kuullut, että vastaa aivoissa huumeiden vaikutusta. Niin ja monet bipot ovat vielä aika erakkoja, joten miten siinä voisi läheiset edes kärsiä?
Eihän tossa ohjelmassa se itsemurhan tehneen bipon lääkäri-vaimokaan puhunut asioista ihan suoraan. Kyllähän hänkin hieman kierteli ja kaarteli. Mutta tuskan näki kyllä silmistä. :/ Tuli kyllä kyyneleet silmiin hänen vuokseen. Onneksi vaikutti olevan vahva ihminen. Mun täytyy kyllä itse sanoa, etten ymmärrä miksi jotkut bipon kumppanit jaksavat katsella kaikkia sekoiluja ja kuitata ne vielä sairaudella. Jotkut voi käyttää sitä asiaa hyväkseen ja vedota aina siihen. Vähän niinku alkoholismi Suomessa. Sillä saa kaiken anteeksi. "Ajoin tossa lapsen yli kännissä." "Ai sä olit kännissä. Voi voi, vahinkoja sattuu." Voi v*ittu sanon minä. Vastuu pitää kantaa asioista. Itse bipona olin vuosia suhteessa maaniseen bipoon. Vaikka mut jätettiin toisen takia ni oon hyvin onnellinen ettei mun tartte katsella niitä itsemurhayrityksiä, päihdesekoiluja, pettämistä, henkistä väkivaltaa ja kaikkea muuta kamalaa enää koskaan.
Just näin!
Tottahan se on että bibojakin on hyvin erilaisa ja varmaan se oma luonne sieltä nousee esiin.
Itse olin pitkään yhdessä bibon kanssa jolla oli välillä normaalejakin jaksoja jopa vuosiakin. Hänellä pitkään oli masennusta joka oli ihan hirveetä seurattavaa ja me läheiset autoimme ja valvoimme ja tuimme häntä ihan vimmatusti samoin kuin ammattiauttajatkin. Se olis surkeeta kun mikään ei auttanut. Ja sitten kuin naps! henkilö meni maniaan ja se alkoi aina ihan vuorokaudessa. Ensi hävisi unet ne jäi muutamaan tuntiin ja sitten miestä vietiin. Hän sekoili yliseksuaalisesti. Osti naisia kun ei muuten tarjonta riittänyt. Siihen liittyi myös sellaista seksaalista käytöstä jota ei ns normaali itsekkään hyväksynyt,
Hän teki järjettömiä ostoksia tuhlasi rahaa kiinntyi sellaisiin ihmisryhmiin joita muutoin paheksui. (romanit. moottoripyörävengit ym. OLI väkivaltainen perheelle, valehteli, vihasi jopa lapsiaankin.
Sitten kun tuli masennus palasi kotiin ja katui syvästi tekojaan ja ei voinut itsekkään ymmärtää miten oli niin toiminut. No eihän hän edes kaikkea paljastanut mutta niissäkkin oli kestämistä mitä hän kertoi. Ja se tuska, syyllisyys oli todella raskasta seurattavaa ei siinä voinut enempää kuin tukea kun toinen oli aivan itsemurhan partaalla.
Tätä rumpaa vuosikaudet.
Olen edellenkin sitä mieltä että kyllä omaisetkin tarvitsevat tukea selvitäkseen siitä helvetistä joita pahina bibo saa aikaan.
Joku tuolla ylempänä ketjussa kirjoitti, että bipot ovat yleensä erakkoja. Näin voi hyvin olla, siis normaalimielentilassa ja masentuneina. Mutta maanisina he ovat jokapaikassa yhtäaikaa ja tutustuvat uusiin ihmisiin, mihin ikinä menevät tai vaikka puhelimessa. Sen nopeammin eivät vanhat tutut voi uusiksi vaihtua.
Tuolla ylempänä joku mainitsi, että siinä ohjelmissa mentiin bipojen ehdoilla. Itse kiteyttäisin sen niin, että sairauden ehdoilla tässäkin ohjelmassa mentiin, ja ne sairauden "ehdot" olivat sairaudentunnottomuus ja todellisuudentajun hämärtyminen. Hypo oli hauskaa ja hyvää aikaa jne. Myös toimittajalta antoi manipuloida itsensä välittämään taudista puutteellista ja harhaanjohtavaakin kuvaa julkisuudelle.
Joku tuolla ylempänä kyseli myös, että miksi jotkut bipojen läheiset suostuvat vuodesta toiseen katselemaan sitä maanista menoa ja vieläpä antavat anteeksi. Uskoisin, että juuri siksi, koska he selkeästi näkevät, että se maaninen käytös on sairasta. Siis oikeasti sairasta. Sen takia minä ainakin haluaisin, että maniasta puhutaan julkisesti, että ne oireet tunnistettaisiin ja ymmärrettäisiin manian aiheuttamiksi, eivätkä ne oireet käytöksineen menisi vain luonteen piikkiin. Manian voi pysäyttää lääkkeillä. Ja maniaa voi estää monin tavoin. Mutta jos maniaa ei mielletä ongelmaksi, tai sitä ei edes tunnisteta, niin ne maaniset hirveydet vain jatkuvat.
No mutta mitä jos sitä maniaa ei ole? :D Mä en ole tutustunut uusiin ihmisiin moniin vuosiin enkä käy yhtään missään vaikka ois pieni hypo päällä. Eipä oo paljon vanhoja tuttujakaan enää olemassa. Viihdyn aika paljon yksin. Ei ainakaan tartte selitellä sairauttaan.
Toki maanisuus on sairasta, mut mä en silti pystynyt antamaan exän tekoja anteeksi. Enkä aina pystynyt ajattelemaan että kyseessä on vakava sairaus. Miten voi aina edes tietää mikä on sen ihmisen oikeaa luonnetta ja mikä sairautta? Varsinkin jos henkilö ei tiedä itsekään. Kyllä se ihan selkeesti kävi ilmi ettei hän mua rakastanut varmaan koskaan. Sillon varsinkaan ei kannata jäädä katselemaan sellasta toimintaa jos huomaa ettei kumppani rakasta aidosti. Siinä tuhlaa vaan oman elämänsä.
Sen mitä oon maanikoiden kanssa jutellut niin monet ei halua käyttää maniaa estävää lääkitystä, kun lihottavat tai tekevät zombiksi. Jossain tapauksissa lääkkeet ei toimi vaan maanisuus pyrkii kerta toisensa jälkeen esille. Sitten on niitäkin joilla lääkitys tasaa maniaa ja ehkä masennusta, mut elämä on liian tylsää ilman maniaa eli mania on tavoiteltava olotila joillekin. Sillon liikutaan tosi heikoilla jäillä. Moni ihan suoraan sanonut etteivät kestä sitä tasapaksua elämää. Ehkä he ovat koukussa maniaan.
Niin, mutta jos ollenkaan mitään maniaa ei ole, niin sitten on kai kyse masennuksesta eikä kaksisuuntaisesta.
Mun miehen kanssa se meni niin, että selkeästi rakasti normaalina, masentuneena ja pienessä hypossakin. Vain maniassa vihasi. Maniassa oli muutenkin aivan toinen tyyppi kuin muuten. Siis ei voinut miestä tunnistaa. Kaikki arvot ja asiat kääntyi maniassa päälaelleen. Ja vain maniassa. Tässä tapauksessa uskon, että erotin sairauden oireet miehen omasta luonteesta. Muutos oli niin suuri ja äkillinen.
Mutta ei se aina niin selkeää tietty ole. Kerran se minunkin nyt jo exä ei sitten enää palannutkaan omaksi itsekseen. Tai en voi olla varma siitäkään, kun en tiedä hänestä enää mitään uutta. Uskoisin, että ei palannut omaksi entiseksi itsekseen, koska vähät välittää myös lapsistaan - edelleen.
Ei ne pienet hypot minunkaan mielestä silloin niin vaarallisilta vaikuttaneet. Kunpa olisin osannut arvata mihin se johti. Jos olisin tiennyt, olisin suojannut itseni hänen manialtaan ja sen tuhoilta. Olisin ehkä myös saanut hänet hoidon pariin, jos olisin ymmärtänyt oireet ajoissa. En nyt tässä kuitenkaan väitä, että hypo aina ja kaikilla muuttuisi joskus kunnon maniaksi, mutta niinkin voi käydä. Bipo 2 voikin tulla bipo 1. Minun ex-miehelle kävi niin.
Juurihan sanoin, etten edes hypiksessä tutustu uusiin ihmisiin. Voi toki muuttua II-tyypistä ykköseksi, mutta toivon todellakin ettei muutu. Mitään maniaa halua riesaksi. Pelkkä ajatus pelottaa. Voihan olla että miehesi on välillä palautunut normaaliksi, mutta tajuaa tekonsa ja häpeää. Jotkut eivät kykene koskaan myöntämään tekojaan. Toiset taas ajattelevat, että parempi kun pysyvät poissa lasten ja entisen kumppanin elämästä. Kukapa tietää mitä hän ajattelee. Ikäviä asioita.
Kaverini sairastaa bipolaarihäiriötä. Kun hän sai diagnoosin niin ensiksi oltiin sairaslomalla n. puoli vuotta ja sitten takaisin töihin.
Työt ym. sujuivat hyvin n. 6 vuotta ilman sairaslomia.
Lääkkeillä oli ilmeisesti sivuvaikutuksia joten hän lopetti lääkkeiden käytön.
Sitten tuli kunnon kaaos eli puhkesi akuutti maniapsykoosi.
Hänet jouduttiin laittamaan tahdosta riippumattomaan hoitoon psykiatriseen sairaalaan. Hän vietti siellä parisen kuukautta ja sairaslomalla n. puoli vuotta.
Nyt hän on ollut töissä reilu vuosi ilman sairaslomia ja olo on hyvä.
Hän käy terapiassa ja oikea lääkitys on löydetty.
Valitettavasti lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Lisäksi hän käy verikokeissa säännöllisesti koska lääkkeet saattavat vaurioittaa
maksaa, munuaisia ja kilpirauhasta.
Bipolaarihäiriö on vakava sairaus mutta jos löydetään hyvä lääkitys ja terapia
niin sairauden kanssa voi elää normaalia elämää.
Mä katsoin inhimillisen tekijän.Tiedän mitä on bipolaarihäiriö,koska minulla todettiin 2000 vuonna tuo kyseinen sairaus.Tiedän myös sen miltä tuntuu kun oikeaa lääkitystä yritetään löytää.Maanisuus on sitä että vauhtia riittää,ei hallitse tekemisiään.Omaisten oli aluksi vaikea ymmärtää minun toilailujani,puuhastelua.Sairaalajaksot olivat kuitenkin tarpeen,vaikka ahdistus oliki syvää,ja epätodellinen olo hirvittävä tuska.Olen löytänyt ulkoilusta oivallisen keinon hoitaa itseäni.Ja tärkeintä että suhde lähimmäisiin on kunnossa.Mun lääkitys on seroquel prolong.
Hei Taika, olen ihan samaa mieltä. Ohjelma oli todella huonosti tehty. Toimittaja ei tuntenut koko sairautta ja siksi ohjelma pääsi antamaan näin väärän ja suppean kuvan sairaudesta. Laitoin tekijöille palautetta ohjelman sivuilla. http://yle.fi/inhimillinentekija/
Ala-arvoista tehdä ohjelma sairaudesta , josta ei ymmärrä mitään! Nimenomaan lisää tietoa pitäisi jakaa tästä sairaudesta, jotta diagnosoimattomatkin saisivat apua. Tottakai omaiset olisi pitänyt huomioida ihan eri tavalla myös. Nyt ohjelma oli sitä höttöä, mitä pahimillaan voi edes kuvitella tv-ohjelmasta. Median toivoisi jakavan tietoa niin, että sairaus tulisi koko kansan tietoisuuteen. Se selittäisi monet tragediat ja ihmiskohtalot, jotka ovat jääneet piiloon oikean tiedon puutteen vuoksi.
Tulisi ohjelma bibojen perheenjäsenistä/kummppaneista ja heidän omakohtaisista kokemuksista, voisi avat monen silmät. Se olisi mielenkiintoista katsottavaa. Liian siloittelevan kuvan antoi biboista, liian hyvän kuvan.
Todella hyvä idea!
Ja 100% samaa mieltä taikan kanssa ohjelmasta. Nyyhky mikä pettymys se oli :(
Se tumma nainen oli o m i t u i n e n..
Vieläkin se yx Oprahin ohjelma muutaman vuoden takaa on kaikista totuudenmukaisin ja raadollisen paljastavin tekele bipolaarisuudesta mitä olen nähnyt.
Oma 1 biponi piti ohjelmasta just kun siinä masennus oli pääasiana. Hän itsekään ei ole koko 20v aikana vielä kertaakaan omaehtoisesti tunnustanut maniaansa. Pakon edessä tiuskaisee( jo kun mania aiheuttanut ties mitä inhottavuuksia) `tiedetään!` `kyllä mä sen tiedän` `kyllä mä tiedän ku se on päällä` :) juuei juupetti näin se ei tod mene ikinä.
Ja mikä on psykoosin raja? Onko se se että ei tunne olevansa sairas vaikka on täys sekomania päällä? Jos `vain hypoilee` tiedostaako sen? Läheinen ykkös bipo ei mielestäni tunnista edes hypoa itsessään, maniassa kokee olevansa oikeasti totaalisen `terve`, ja minä (+muut) täys hullu.
Mutta mitäs jos tehtäisiin ohjelma jossa kerrottaisiin kuinka paha sairaus on pahimmillaan? Sitten kaikki idiootit kuvittelevat että me kaikki bipot ollaan samanlaisia psykopaatteja. Monet kun eivät ymmärrä että kaikki eivät ole samanlaisia. Ajatellaan tunteilla eikä järjellä asioita. Sekös on sitten kivaa, että me toiset saadaan paskaa niskaan maanikoiden vuoksi. Tämä palsta on yksi esimerkki siitä, miten monet eivät tajua että kaikki bipot eivät ole hirviöitä. Edes kaikki maanikot eivät ole samanlaisia. Kaikki maanikot eivät tuhoa toisia ihmisiä. Sitäkään täällä ei tunnu moni tajuavan millään vaikka rautalangasta asian vääntäisi.
Oon monen bipon kanssa puhunut manioista ja hypoista. Jotkut tunnistavat kun mania on päällä ja toiset eivät. Kieltävät kaiken. Jotkut tajuavat asian vasta jälkeenpäin. Se on sitten eri asia että tunnustaako nää ihmiset sitä kumppaneilleen tai muille läheisille. Helppoa se kai on toiselle bipolle asiasta sanoa. Ehkä kaikki maanikot eivät pysty tunnustamaan manian olemassa oloa, koska se satuttaa. Tossa ohjelmassakin bipot sanoivat että sairaudessa raskainta on se kun on satuttanut rakkaimpiaan. Niiden asioiden kanssa on monen todella vaikea elää. Monet eivät edes pysty puhumaan niistä asioista. Mutta voin kertoa, että todella monet katuvat tekojaan vaikka eivät niistä kykene puhumaan. Masennuksessa se kaikki helvetti kaatuu niskaan.
Ehottomasti pitää tulla julki ja julkisuuteen karmaiseva totuus maanisdepressiivisen perheen arjesta pahimmillaan koska se on normi arkea niin monille ja siitä ei missään puhuta, kerrota, e i missään. Nimeomaa perheistä ketkä joutuvat/ ovat joutuneet elämään maanikon kanssa. Se on aina tuhoisaa, ihan sama jos joku väittää että `ei kaikki maanikot tuhoa..` , on ihan tiluliludiipadaapaseliseli juttua. Tää sairaus koskooja tuhoo niin monia perheitä lapsineen että on jonku aika tehdä jottai!
Kyllä oli, huhuhhuhh, itsekäs ja inhottava lause tuo edellisen -`Sitten kaikki idiootit kuvittelevat että me kaikki bipot ollaan samanlaisia psykopaatteja. Monet kun eivät ymmärrä että kaikki eivät ole samanlaisia. Ajatellaan tunteilla eikä järjellä asioita. Sekös on sitten kivaa, että me toiset saadaan ****** niskaan maanikoiden vuoksi.`- ??!!!Salata todellisuus? Ketä hyödyttää? No itsekästä maaniisdepressikköä..Voitehan sitte pittää oman julkisen esityksen `melkonormi, en ooniihullu, ikinä en oomaniassa jne`aiheella. Just semmottii mitä on joka paikka jo pullollaa, lehet, nää palstat ja ohjelmat..
Mikähän sairaus sulla mahtaa olla, kun oot melko sekava? Opettele nyt edes kirjoittamaan niin, että toiset saa siitä selvää. Se vaan on totuus, ettei kaikki maanikot tuhoa toisia ihmisiä. Kaikilla ei ole edes perhettä tai kumppania. Kaikille ei tule sitä maniaa, kun on hypomaniaa. Sinä tuskin tunnet kaikkia kaksisuuntaisia, joten kannattaisi hetken miettiä puheitaan. Jessus mitä tekstiä. Rauhotu hiukan. Ja tietenkin pitää puhua julkisesti sellaisista, joilla sairaus on todella paha. Mutta siinä vaan tahtoo käydä niin, että ihmiset kun kuulee sanan bipo, niin he kuvittelevat sen jälkeen kaikkien olevan samanlaisia. Tajuatko pointtiani ollenkaan? Niillä kaksisuuntaisten kumppaneilla on mahdollisuus lähteä lapsien kanssa pois. Miksei he tee sitä? Jokaisella on vastuu itsestään ja lapsistaan. Ei kannata jäädä sellaiseen suhteeseen, jossa maanikko tuhoaa perheen. Helvetti tätä tyhmyyden määrää tällä palstalla.
Kiva on tietää että meitä bibojen omaisia on täällä verkossa paljon. Siis eihän se tietenkään kiva ole että tälläinen sairaus runtelee ihmistä ja tuhoaa perheitä ja lapsia niissä.
Tiedän sukuja joissa sairas henkilö on sekoittanut koko suvun välit sairaudentunnottomuudessaan ja todellisuudentajuttomuudessaan. Toivotaan että joku tekisi asiallisen ohjelman kaksisuuntaisuudesta ja sen vaikutuksesta omaisiin ja ihmissuhteisiin. Miten paljon tapauksia onkaan joissa taustalla on kyseinen sairaus.
Maniassahan henkilö on ylisosiaalinen, hauska ja sanotaan, että ULKOPUOLISTEN SILMISSÄ kadehdittavan hyväkuntoinen. Perhe näkee totuuden ja saa kärsiä SEURAUKSISTA.
Totuus rehellisesti esiin niin se on kaikkien etu.
Kyseissä ohjelmassa tämä naishaastateltalva vei kuin pässi narussa muita.
Mitä jos menisitte itse tollaseen ohjelmaan? Helppo se täällä on haukkua toisia ihmisiä. En usko että teistä kenestäkään olisi menemään johonki ohjelmaan ja kertomaan siinä samalla kipeistä asioista. Kannattaa joskus katsoa peiliin. Ihanku oisitte taas jotenki parempia ihmisiä. Voi elämän kevät.
Kiva kun purkaudiut mutta eikös ole l¨kaikkien etu että sairaat saa apua samoin kuin omaisetkin.
Bibothan eivät maniassa ole yhtään sairaita vaan elämänsä kunnossa!!kääk!
Siinähän se dilemma onkin.
Kaikilla bipoilla ei ole maniaa, vaan lievempää hypomaniaa. Julkisella puolella tuskin hoito sen paremmaksi muuttuu. Lääkärit on suurimmaksi osaksi ammattitaidottomia. Hoitajat puhuu itsestään ja omista ongelmistaa. Tälläsiä kokemuksia mulla. Ei saa tarvittavia lääkkeitä. Ei oteta mitään asioita vakavasti yms.
puuuuuuuuuuuh ; mikä ero mielestäsi on hypomanialla ja manialla? mistä tiedät että suurimmalla osalla on hypomaniaa eikä maniaa? Onkelmahan täälläkin lähes kaikilla omaisilla / läheisillä nimenomaan maaninen mania ja sen tuomat raskaat seuraukset. Miten voi niin erota mielipiteet täällä sairailla ja läheisillä! Bipot sitä mieltä lähes poikkeuksetta että `ei kaikilla ole maniaa`, `minulla ei k o s k a a n ole ollut maniaa`.. , ja läheiset kertoo taas aivan toista 8O
Tämä on todellla iso ihmetys, ja olisi kaikkien kannalta äärimielenkiintoista ja avartavaa saada julkiseen keskusteluun rohkeita ja aitoja kertomuksia rehellisesti ja kaunistelematta puolelta ja toiselta.
Ja tääkin haluaa tietää mikä on lääketieteellinen ero hypoilulla ja manialla.
Hypomania on lievempi versio maniasta. Hypomania voi olla niin lievää ettei edes läheiset huomaa toisessa mitään eroa. Tai sitten se voi olla sellaista niinku minulla eli olen sillon normaali jaksavainen ihminen joka jaksaa iloita elämästä. Ne kestää joku parisen viikkoa. Jaksan liikkua, laittaa ruokaa normaalin ihmisen tavoin. Eli energia on lisääntynyt ja jaksan uskoa tulevaisuuteen. Saatan myös olla hieman sosiaalisempi vaikka ujo olenkin. Itse nukun hypossa ihan hyvin mutta sen normaalit 8 tuntia. Muuten sitten masiksessa nukun 10-12 tuntia. Itsetunto tuntuu myös normaalilta hypossa. Joillakin toki on enemmän toimeliaisuutta ja muuta. Tämä on nyt kertomus siitä minkälaista mulla on.
Mania taas on jotain paljon pahempaa. Mania voi johtaa pahaan psykoosiin. Maniassa voi tuhota itsensä tai läheisensä. Maaninen ihminen voi olla verrattavissa psykopaattiin. Maaninen ihminen ei ole useinkaan mielestään sairas. Jotkut valvovat monta vuorokautta tai nukkuvat vain muutaman tunnin. Seksuaalisuus on usein ylikorostunut jolloin voi niitä pettämisiä tulla. Maanikko voi olla täysin tunnekylmä läheisiään kohtaan ja toisaalta taas rakastua päättömästi uuteen ihmiseen. Maniatila vastaa kuulemma sitä kuin olisi huumeiden vaikutuksen alaisena. Euforinen olotila. Siksi sitä kai maanikot niin paljon kaipaavat. Tuo vertaus psykopaattiin tuli siksi että maanikko saattaa tosiaan olla tunnekylmä, ylimielinen, itserakas, pätee joka asialla, aggressiivinen henkisesti tai fyysisesti, hyvin ärtynyt, eivät ole vastuullisia ja ottavat turhia riskejä. Ajatukset lentävät joka suuntaan. Pitää jatkuvasti touhuta jotain tai puhua. Voivat laittaa vaikka firmoja pystyyn ja tuhlata omat ja muiden rahat tosta vaan. Jokaisella on omat oireensa. Tunnen myös maanikkoja jotka eivät ole seksuaalisia ihmisiä, eivät tuhlaa rahojaan tai petä yms. Eli eivät kaikki maanikot ole hirviöitä ja tuhoa ihmisiä.
En mä sanonut että suurimmalla osalla on hypomaniaa eikä maniaa. Mä sanoin että osalla meistä on hypomaniaa eli II-tyypin bipo. II-tyypin bipoja on ilmeisesti hieman enemmän kuin I-tyypin bipoja. Ongelma suurimmaksi osaksi onkin se kunnon mania ja sen tuomat seuraukset. Ei tällä palstalla varmaan käy kaikki bipojen läheiset. Täällä käyvät suurimmaksi osaksi he joiden puolisot kärsivät siitä pahasta maniasta. Just sen takia ne jotkut maanikko bipot sanovat varmaan ettei heillä ole ollu maniaa kun eivät pidä itseään sillon sairaana. Paha sitä on myöntää jos eivät tajua olevansa sairaita. Tai sit haluavat kieltää sen itseltään ettei totuus ole liian rankkaa.
Pitää myös huomioida se että monilla bipoilla on muitakin sairauksia. Persoonallisuushäiriöt kulkee vähän käsi kädessä kaksisuuntaisuuden kanssa. Epävakaa varmaan yksi yleisimmistä. ADHD/ADD on myös yleistä. Ne saattavat aiheutta oireita jotka kuvitellaan bipon aiheuttamiksi.
Täällä sairastuneet itse vähättelevät sairautensa tuomia seurauksia toisille. He eivät ole mielestään edes sairaita (verrataan jopa ettei terveitä ole olemassakaan), ja jokainen läheisen kirjoittama kirjoitus ammutaan alas yleistämisenä.
Vaikka niitä läheisten kertomuksia on paljon, ja ne ovat niin samankaltaisia, raaadollisia ja surullisia.
Tällaisen palstan tyyli on puhua yleisluontoisesti ja jokainen kirjoittaja ja lukija sen mielestäni ymmärtää, joten jokaikiseen kirjoitukseen ei kannata tuoda sit ""ei pidä yleistää, ei kaikki ole samanlaisia""-virttä. Kaikki ei ole samanlaisia biboja, mutta hirvittävän samankaltaisia tarinoita tulee läheisiltä, ja aina bibot itse heidän kokemukset täällä kiistää.
Eli sairaat komppaavat toisiaan ja kieltävät oman sairautensa.
Tarpeen olisi ohjelma jossa saisivat omaiset/läheiset kertoa miten kumppanin sairaus on heidän elämäänsä vienyt, siinä tarvitaan sitten iso kasa nenäliinoja.
Minäkin haluan tietää oikeasti mikä on hypomania/mania.
Itse sain kesällä bipo II dg masennuksen syyksi. Minun hypotteluni oli siivoaminen kotona ja työnteko.
En ole toiminnoillani ajanut ketään vaikeuksiin, ainoastaan työnteolla uuvutin itseni.
Nyt olenkin ongelmissa, kun neuroleptit ja tasaajat ovat saaneet minusta saamattoman, muistinsa menettäneen erakon.
Mietin usein, että miten näin lääkittynä kukaan pystyy töitä tekemään tai edes elämään? Mä nukun 20-22h/vrk. Olen zombi =(
`olen sillon normaali jaksavainen ihminen joka jaksaa iloita elämästä. Ne kestää joku parisen viikkoa. Jaksan liikkua, laittaa ruokaa normaalin ihmisen tavoin. Eli energia on lisääntynyt ja jaksan uskoa tulevaisuuteen. Saatan myös olla hieman sosiaalisempi vaikka ujo olenkin. Itse nukun hypossa ihan hyvin mutta sen normaalit 8 tuntia. Muuten sitten masiksessa nukun 10-12 tuntia. Itsetunto tuntuu myös normaalilta hypossa. Joillakin toki on enemmän toimeliaisuutta ja muuta.`
-Lainaus puuuuuuuuuuuuuh nimimerkin kuvausesta millainen on hypomania. huooohh.. Olisi kivahko tietää millainen psykiatri tällaisen kuvauksen saatuaan laittaa diagnoosiksi bipo2... voikoollatoottaa.. ootko tosissas?
Tää on ongelma jos mikä bipon läheisille, j u s t i i n s a tämä.
Eli kun sä tunnet olosi normaaliksi se on sun mielestä hypoa? Kun jaksat olla normaalin ihmisen oloinen se on mielestäsi sairautta?
En usko.. että kukaan voisi olla niin tyhmä, että luokittelee itsensä kaksisuuntaiseksi sen vuoksi, että elää normaalia elämää.
Näin on psykiatrit luokitelleet. Minkäs minä sille mahdan? Ehkä mä sitten oon vaan masentunut jolle tulee normaaleja jaksoja joita luullaan hypomaanisiksi jaksoiksi. Kyllähän minä ja mun sairaanhoitaja ollaan toista mieltä diagnoosista, mut me ei voida siihen vaikuttaa kun ei olla lääkäreitä. Ihmeellistä syyllistämistä. Syyttäkää niitä psykiatreja, ei kai se mun vikani ole. Kai se heidän diagnoosi perustuu siihen että ensin olen "hypomaaninen" tai hypomaaninen, sitten yhtäkkiä masennun taas, sitten tuollainen hypomaaninen jakso, sitten taas masennus jne. Heidän mielestään se ei ole normaalia tavalliselle masennukselle. Ja kun toi hypomaaninen tila erottuu selvästi mun normaalista persoonasta sillonku oon tasapainossa. Mulla ei ole hyvä itsetunto, mut hypossa se on. Sillon mä pidän itsestäni.
Mut kertokaa te toki et mitä se hypomania on jos kerran olen niin väärässä teidän mielestänne? Ja jos psykiatrit ovat väärässä suhteeni. Miten psykiatrien voi olla vaikeaa diagnosoida II-tyypin bipo? Juuri sen vuoksi kun ne oireet saattaa olla niin laimeat. Ettekö ole lukeneet ollenkaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Pitäisi teidän tietää kun kerran niin tietäväisiä väitätte olevanne.
Kuka tässä nyt vähätteli sairauden aiheuttamia ongelmia? Juurihan kerroin minkälainen maaninen ihminen voi pahimmillaan olla. Olen itse ollut suhteessa toiseen bipoon joka oli maaninen suurimmaksi osaksi. Tiedän kyllä minkälainen helvetti se voi olla. Ihan turha teidän on sitä kruunuanne kiillottaa. Muillakin ihmisillä on vaikea elämä ollut.
Julma sairaus kaksisuuntainen on ja miten paljon tuhoa se saakaan ihmisessä aikaan ja lähinnähän se maanikon kanssa on se läheisin henkilö joka kärsii kun toinen sairaudessaan oirehtii.
Puolisollani oli ensin hypomania ja sitten se meni kunnon manian puolelle kun jeppe oppi lääkkeiden kanssa pelaamaan. Masikset oli enää muutman päivän mittaasia kun tasaavat jäi kaappiin ja lamporgiineja hän napsi kuin pastilleja.
Tuho mitä hän sai aikaiseksi oli hirveetä ja tästä en minä henkisesti toivu enää koskaan.
Hän sekoitti rahaasiamme tekemällä päättömiä ostoksia ja velkoja. Hän muuttui erittäin väkivaltaiseksi jopa alkoi vainota minua ja yritti tuhota työurani. Hän mustamaalasi minut perättömillä puheillaan.
Hänen ansiostaan välit meni osaan sukulaisista joita hän sai puolelleen.
Miten paljon näitä tarinoita onkaan vielä pinnan alla.
Todellakin asiallista ohjelmaa kaipaisn aiheesta mutta kenellä meistä omaisista on enää kaiken tän jälkeen voimavaroja tuoda asioita julkisuuteen. Onko muuten bibojen omaisille tai uhreille perustettu vertaistukea? Jos ei olisi varmaan aiheellista perustaa.
Kyllä aika parantaa haavoja ja helpottaa oloa, usko pois. Luulin itsekin vuosia etten koskaan selviä exäni jäljiltä mutta pienillä askelilla mennään eteenpäin. Yksi iso asia on se ettet pidä itseäsi uhrina. Jos ihminen tekee itsestään uhrin niin paraneminen on vielä vaikeampaa ja tekee ihmisestä katkeran. Älä suostu olemaan uhri! Tsemppiä ja voimia sulle! Vielä se aurinko paistaa sinullekin.
Kiitos tuestasi jospa tästä joskus toipuu. Miten sairas ihminen voikin jättää pahaa jälkeä ja tuskaa.
Minä kyllä luulen selviäväni mutta miten lapseni? Kuka ottaa vastuun tästä tehottomasta avohoidosta joka on maaniselle bibolle aivan liian tehotonta. Hän pystyy luikkelehtimaan siellä terapoiden hoitajiiankin. MT-toimistossa suorastaan vältellään omaisia ja heidän mielipiteitään ei kuunnella lainkaan.
Voimia silti meille kaikille!
Julkisella puolella yleensäkin bipojen hoito on aivan liian tehotonta. Maanista ihmistä ei meinaa millään saada hoitoon, mikä on järkyttävää. Ei edes itsetuhoista saada kunnolla hoitoon. Ei ole paikkoja avoinna tai lääkärit vähättelevät oireita. Jos bipon sairaus on todella paha, niin omaisille pitäisi saada jonkunlaista terapiaa tai kuunteluapua. Ei ihminen kestä sitä kaikkea yksin. Joutuu pelkäämään itsemurhaa tai manian aiheuttamaa helvettiä. Monet maanikot kuulemma puhuvat hoitavat lääkärit ympäri ettei tarttis mennä osastolle. Minkä ikäisiä sun lapset ovat? Oliskohan mahdollista päästä johonki traumaterapiaan missä voisitte lasten kanssa selvittää näitä asioita.
uhriminäkin, tarinasi kuulostaa kipeän tutulta. Minä en usko, että "uhri-asenteesta" täytyisi päästä kokonaan irti. En tiedä menetyksiesi suuruutta, mutta olettaisin tapahtumien perheessänne olleen monelta osalta samanlaisia, kuin se mitä meidän perheelle tapahtui (nyt jo siis kauan ex) mieheni manian myötä.
Puuuuuuuuuuuuuuuuuuhin kanssa olen hieman erimieltä tuosta uhrina olemisesta ja jäin sitä miettimään. Kyllä me uhreja ollaan oltu. Ihan normaaleja ihmisiä ja ilman omaa syytämme ollaan todelliseen helv***iin jouduttu. Uhriksi meidät tekee se tosiasia, että "tuho" tapahtui ilman ennakkovaroitusta ja meillä ei ollut juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa asioiden kulkuun tuhon (manian) ollessa päällä. Siinä ainekset traumalle, josta ei sitten niin vain enää entiselleen toivuta.
Uskon kyllä, että nämä meidän maanikkommekin ovat uhreja - sairautensa uhreja. Manian seurauksista kärsivät ennemmin tai myöhemmin kakki osapuolet. Niitä traumoja syventää juuri tuo, mistä tuola ylempänä mainittiin - kun maanikkoa ei tahdo millään saada hoitoon.
Maanikon perheet jäävät usein sen maanisen hyökyaallon alle, omaisuus pirstoutuu, kaikki hajoaa ja mistään ei saa apua. Trauman jatkuvuutta lisää se, että sen maanisen luonnontuhon jälkeen mikään vakuutus ei korvaa mitään. Siihen jäät haavojasi nuolemaan.
Ihmisiä, jotka jäivät tsunamin alle kutsutaan tsunamin uhreiksi. Heiltä tuhoutui lähes kaikki ja se tuho tuli yllätyksenä - eivätkä he voineet itse vaikuttaa asioihin. Ja juuri niin meille maanisen tuhovimman pyörteisiin joutuneillekin kävi.
Ei meidän toivottavasti jatkossa tarvitse enää joutua uhrin asemaan. Olemma varmasti oppineet varovaisimmiksi ja osaamme jatkossa hakeutua turvaan ajoissa - tai vältämme tiettyjä asioita kokonaan. Nyt kun tiedämme asioista, voimme vaikuttaa niihin. Osaamme varmasti tulevaisuudessa välttää pahimman. Mutta silloin kun kaikki tapahtui ensimmäistä kertaa ja yllättäen, niin uhreiksi jäimme. Ei meillä silloin ollut tietoa eikä taitoja selviytyä - eikä apuakaan saatu. Manian seuraamukset kaatuivat kuitenkin myös meidän ja lapsiemme päälle ja niistä kärsitään ja niistä maksetaan, eikä korvauksia tipu.
Ei elämä enää entiselleen palaa, vaikka kyllä aika tuo helpotusta ja traumaattistenkin muistojen kanssa oppii elämään. Mutta kyllä ainakin minun maailmankuvani sai särön, jota ei voi korjata.
”I can choose either to be a victim of the world or an adventurer in search of treasure. It's all a question of how I view my life.”
Hienot sanat tosiaan :) Takuulla maanikon omia aatoksia. Ehkä kuitenkaan ei oikeassa paikassa.
T: 3 lapsuutensa maanikon `alaisuudessa` elänyttä.
On kyllä Paulo Coelhon ajatuksia. :D Tietääkseni en ole maanikko enkä bipo, vaan bipon ex-avovaimo. Jos en halua itseäni pitää uhrina, niin ei kai se minusta pahaa ihmistä tee. Yritän vain antaa muitakin näkökulmia tähän asiaan. Ei se uhrina oleminen ja eläminen ketään auta missään tapauksessa. Mutta se on vain minun ajatukseni, ei absoluuttinen totuus.
Jaa, miksi ihmeessä sitten näillä palstoilla notkut ja vaivaudut kommentoimaan/ siteeraamaan jos olet jo päässyt ohi sairaudesta!! Et tuskin aarteita täältä löydä :) vai koheneeko itsetuntosi kun luet muiden(surkeita) elämäntarinoita.. Kyllä ne on kaikki vaiheet uhri tuntemuksineen elettävä jotta voi eheämpänä taas jatkaa matkaa. Niitä tunteita ei kukaan, oikeasti saman kokenut väheksy.
Olen edelleen bipon läheinen. En ymmärrä, mitä täällä "notkumiseni" häiritsee sinua. Sanoinko, että olen päässyt yli sen kaiken tuskan, mitä tuo avoliitto aiheutti? Silti se ei tarkoita sitä, että haluaisin pitää itseäni uhrina. Itsetuntoni ei kohene toisten ihmisten tuskallisista tarinoista. Miksi ihmeessä kohenisi? Sairasta. En ole väheksynyt kenenkään tunteita. Erilaisten näkökulmien tuominen keskusteluun ei ole toisten tunteiden väheksymistä. UGH! Olen puhunut. ;)
Tämän palstan jotkut bipojen läheiset on kyllä niin ihmeellistä sakkia, ettei mitään määrää. Mikään ei heille kelpaa. Jos joku kirjoittaa totuuden siitä, minkälainen maaninen ihminen voi pahimmillaan olla, niin se ei kelpaa. Ei kelpaa sekään, jos kertoo omasta sairaudestaan, joka todellakin voi olla huomattavasti lievempää kuin todellinen mania. Heti se on vähättelyä tai sitten henkilö ei bipo olekaan. Onkohan nämä henkilöt itse psykiatreja, kun niin kovasti muka sairaudesta jotain tietää? Vaikka todellisuudessa he ei näytä mitään tietävän. Muutenkin omituista syyllistämistä. Onhan tälläkin palstalla jotkut maanikot myöntäneet tekojaan. Ehkä monet eivät edes tajua, miten pahasti ovat jonkun ihmisen rikkoneet. Ehkä tajuavat, en tiedä. Bipojen tukiryhmässä ainakin monet ovat ihan suoraan kertoneet teoistaan. Ovat myöntäneet, että elämä bipon kanssa voi olla helvettiä. Monet on jopa sanoneet, etteivät toivoisi bipoa kumppaniksi edes pahimmalle vihamiehelleen.
Kuitenkin täällä vähän väliä joku bipon eksä tai nykyinen jaksaa valittaa, ettei asioista kerrota totuutta. Eihän se totuus teille näytä kelpaavan. Näette vaan vikoja joka asiassa ja joka kertomuksessa. Tietenkin monille bipoille tulee tarve puolustautua, jos täällä yleistetään kaikkien bipojen olevan hirviöitä, jotka tuhoavat vain toisia ihmisiä. Joskus täältä saa sen käsityksen, että jotkut terveet luulevat olevansa jotenkin bipojen yläpuolella. Haluaisin, että asioista voitaisiin keskustella ilman kummankaan osapuolen syyllistämistä.
Siinä ohjelmassa, mistä tässä ketjussa alunperin oli kyse, ei mielestäni annettu totuudenmukaista kuvaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. En minä ainakaan ole väittänyt, että kaikki bipot vähättelisivät maniaa. Tässäkin ketjussa muutama bipo on valottanut maanista puolta todella hyvin. Ja yhdestä bipon kirjoituksesta olin aistivinani saman tuskan, mitä itse olen joutunut kokemaan. Siis joutuvathan bipot itse myös kohtaamaan manioidensa seuraukset, mutta he eivät koe sitä helve**iä reaaliajassa, silloin kun mania on päällä. Silloin hellä on usein hauskaa ja läheisten elämä hajoaa.
Näyttäisi kuitenkin olevan niin, että useimmat bipon läheiset ymmärtävät toisiaan.
Hei ja kiitos!
Voiko olla parempaa kuin saada tukea kiitos edellisille. kiitos, kiitos!
Samassa veneessä ollaan niin sairaat kuin omaisetkin, mutta me omaiset olemme kokoajan varuillamme, peloissamme, kun sairas "voi hyvin" omasta mielestään.
Silti vieläkin toivoisin puolueetonta jopa psykiatrin kommenttia tai ohjelmaa asiasta.
He tietävät asiakasryhmänsä ja sen tuhon mitä sairaus saa aikaan.
Ei maanikko ole pahimmassa vaiheessa muualla parempi olla kuin ohjatussa hoidossa.
Ihminen jolla todellisuudentaju puuttuu ei voi olla vapaana tuhoamassa omaa ja läheisten elämää. Kaikki katuvat masennuksessa tekojaan ja itsemurhariski on suuri.
Toivoisin että asiasta puhuttaisiin TOTTA vihdoinkin!