Mistä tietää, että onko uskomassa vielä?

Se että haluat muuttua paremmaksi on suloista musiikkia Jumalan korville ja muista että Jeesus on meille sioille se armon ja anteeksiantamuksen lähde ja on tuleva päivät jolloin vihollisuus
jättää meidät ja me menemme Karitsan juhliin.
Taivaassa ei ole syntejä ei myöskään sikoja.
Jeesuksessa me siat puhdistumme joka päivä ja muuta pesua(kaste,rippi, ehtoollinen)ei ole kuin
ne jotka sielujemme vuoksi on annettu.
Ei Jumala ole hyljännyt meitä.
Terveisin toinen sika.

Olen itse pohtinut paljon aivan samalla tavalla, kun on ollut huonoja päiviä.

Me ihmiset emme tule paremmiksi, vaikka olisimme kuinka kauan uskomassa. Jatkuvasti me joudumme syntiin.

Jos joku tekee Pyhän Hengen pilkan, niin hän joko paatuu niin, että ei yhtään epäile omaa uskovaisuuttaan(tällaiset ovat ihmisistä viheliäisimmät, ja he ovat yleensä niitä, jotka tuhoutuvat "eläinten tavoin")

Tai sitten hän saa varmuuden siitä, että hän on tehnyt Pyhän Hengen pilkan, jolloin on vain pelkkä kauhea tuomion odotus(Tällaiset ovat toisiksi viheliäisimmät).

Kun sinä rakas ystävä, et ole saanut täyttä varmuuden tuntoa siitä, että olisit tehnyt Pyhän Hengen pilkan, ja olet epävarma uskostasi, niin sinä et ole ainakaan voinut tehdä Pyhän Hengen pilkkaa.

Pyhän Hengen pilkka on ainoa, mitä ei voi saada anteeksi Jeesuksen sovintoveressä. Siispä sinulla on vielä oikeus ja velvollisuus käydä armoistuimen tykö.

Sillä kyllähän Daavidkin kuoleman syntiin lankesi ja sai anteeksi, vaikka oli Hengestä syntynyt ja maistanut evankeliumin voimaa.

Ihminen ei tule paremmaksi, muutakuin vasta ylösnousemuksessa, jolloin Jeesus kirkastaa uskovaisten ruumiit ja me tulemme Hänen kaltaisekseen.

Syntiin me lankeamme täällä ajassa niin kauan, kuin me täällä olemme. Meidän vain täytyy nousta aina vaan yhä uudelleen ja uudelleen evankeliumin voimalla. Pesettää jalkojamme sisarilla ja veljillä ja jos me kokonaan saastumme taas(kuoleman synti/epäusko), niin pyydämme kokovartalopesua(parannuksen armo eli uudestisyntyminen), ettei Jeesuksen tarvitsisi meidän vuoksemme sanoa, etteivät kuitenkaan kaikki ole puhtaat.

Armoa siis me vain kerjätä voimme. Me olemme armon kerjääjiä. Itsestämme me emme löydä mitään elävää.

Mutta Jeesus on elävä. Hänestä me löydääme elämää.

Ja hänestä vuotaa elämä meihin, kun me armoa kerjäämme.

Oma kunnia meidän täytyy tosin unohtaa, jos me oman saastaisen sydämen mahdollisista häpeällisistä tahroista annamme veljien puhdistettavaksi ripissä. Mutta rippi on kallis asia, sillä tunkion päältä on vaikea uskoa. Ja se tunkio voi meidät viimein upottaa sisäänsä, ellei sitä jakseta kaivaa pois.

Jaksa siis vielä kaivaa ja kehtaa vielä kerjätä armoa. Mutta ei omin voimin, vaan rukoile Herralta apua.

Äläkä väärällä tavalla tarkkaa omia Hengen hedelmiäsi. Sillä itse sinä et niitä varmaan näe. Hengen hedelmät kyllä seuraavat itsestään, kun peset sitä matkavaatetta Jeesuksen verellä. Mutta paremmaksi sinä et tule. Vieläkin voit langetakin.

Mutta muista, että armo ei lopu, ennenkuin elämä loppuu.

JR

ovat jumalanlapsen tuntomerkki. Tosin on hyvä silloin hakea vastauksia ja käydä seuroissa kun on epäilyksiä. Usko on sellainen, että sitä täytyy aina vahvistaa, sillä kenelläkään sitä ei ole liiaksi.