käsitykseni mukaan pieni mustasukkaisuus on tervettä. toisinsanoen se osoittaa välittämistä kumppaniaan kohtaan, ja tokihan omista pitää kiinni pitää. kertokaahan, missä teidän mielestänne menee raja terveen- ja "väärän" mustasukkaisuuden välillä ?
terve mustasukkaisuus
oraakkeli
71846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
OIkeaa tai väärää mustasukkaisuutta, vain mustasukkaisuutta.
Kaikki koemme jossakin vaiheessa elämää liittyen johonkin tiettyyn ihmisee mustasukkaisuutta, mutta minun mielestäni kyse on siitä miten asia ilmaistaan ja otetaan vastaan.
Eli on ihmisiä, jotka hyväksyvät mustasukkaisuuden itsessään, ja luottamuksen ja rakkauden lujituttua tunne häviää, mutta valitettavasti on myös niitä, jotka eivät osaa päästää irti ja todella rakastaa toista ihmistä, vaan he alkavat mustasukkaisuuden nimissä rajoittaa toisen elämää ja ryhtyvät omistushaluisiksi.
OIkein kohdattuna mustasukkaisuus muuttuu rakkaudeksi, ja suhde luontevaksi, tasavertaiseksi luottamusta huokuvaksi suhteeksi.
siis mie en jaksa enää ainakaa tätä koko palstaa seurata, ku on nii alkanu vituttaa tää koko mustasukkasuus aihe. miusta terveessä suhteessa ei oo mustasukkasuutta ja piste. mie en oo yhtään mustasukkanen, koska luotan täysin mieheeni, ja tiedän, että olen hänelle 'parempi kuin kukaan muu'. Turhaa kuluttaa energiaa johonkiin niin helvetin typerään kun mustasukkasuuteen, se on samaa kun toisten kadehtiminen; ei oo vaan oma itsetunto kunnossa.
Onneksi on ihmisiä, jotka tunnistaa oman mustasukkasuutensa ja pystyy sitä hillitsemään ja siinä kehittymään. Voimia heille.
Kyllä terveeseen suhteeseen kuuluu annos mustasukkaisuutta.
Jos on laittanut koko elämänsä ja rakkautensa peliin, niin joskus tulee hetkiä jolloin sen selkeästi tajuaa, kuinka iso investointi on kyseessä.
Silloin ei naurata pätkääkään, jos kumppani yllättäin viihtyy liikaa jonkun vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa.
Terve mustasukkaisuus tuntuu pistona sydämessä, mutta sen voi tunnustaa kumppanille ja asioista voidaan keskustella. Se ei rajoita liiemmälti suhdetta, eikä aiheuta näytöksiä julkisilla paikoilla.
Se on hiljaista kipinää sisuksissa, muttei se ole ajatuksissa koko ajan.
Sairasta mustasukkaisuutta on se, että suljetaan kohde toisten ihmisten ulottuvilta esim. neljän seinän sisään. Ei anneta toisen elää normaalia elämää, vaan estetään kaikki epäseksuaalinenkin kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa.
Ei päästetä serkuille kylään, kavereita moikkaamaan, sisarusten luo, kauppaan, töihin ja roskia viemään. Ei saa jutella kenellekkään mitään, ei katsoa heihin, olla katsottavana, jne. Toi on sairasta. Usein siihen liittyy vielä väkivaltaa.
,,,koskaan joutunut kokemaan hylätyksi tulemisen tunteen, ovatko ystäväsi, sukulaisesi tai parisi koskaan hylännyt sinua.
Joidenkin mukavien ihmisten on vaikea ajatella mustasukkaisuutta sikis koska eivät ole koskaan tunteneet turvatomuutta. joku on aina halunnut heidän seuraansa.
Toinen mikä aiheuttaa totaalisen mustasukkaisuudettomuuden on suoja jonka ihminen rakentaa pelkonsa suojaksi.
No samapa tuo mutta kirjoitksesi viesti hyvin sen että mustasukkaisuus on osa huonoa itsetuntoa, se pitää paikkansa.
...minut on moni ystävä hylännyt tässä vuosien varrella, että kyllä todellakin tiedän hylätyksi tulemisen tunteen! MUTTA, sellaiset eivät minun ystävyyttäni ansaitse, itse olen uskollinen ystävä, joka en toista hylkää.
Mielestäni terveen ja sairaan mustasukkaisuuden raja on suhteellisen selvä kuten olen jo aiemminkin todennut; Sairaalla mustasukkaisuudella ei ole todellisuuspohjaa, vaan toista kytätään sen pelossa, että on "joku" toinen, "se löytää jonkun toisen", "se kuitenkin katselee toisia" jne. vaikkei mitään todisteita ole, eikä syytä epäillä. Tervettä mustasukkaisuutta taas on haluta tuntea itsensä erityiseksi ja ainutlaatuiseksi ja siksi loukkaantua, jos toinen esim. osoittaa liiallista huomiota muille, flirttailee selkeästi tms.
Eli perimmäinen sairaan ja ns. normaalin mustasukkaisuuden välinen ero on siinä, onko mustasukkaisuudelle syytä ts. onko siihen annettu aihetta vai ei.
Onkohan minullakin turhaa mustasukkaisuutta, kun naapurin hehkeä yksin elävä eronnut nainen leikkaa aina nurmikkoa samaan aikaan kuin mieheni, ja kun mieheni menee raja-aidan luokse leikkaamaan, niin hän on välittömästi myös siinä leikkaamassa nurmikkoa. Tämä on toistunut jo useamman kerran. On esitellyt itsensä vain miehelleni mutta ei minulle vaikka olen pihalla touhuillut. Ehkäpä pitäisi sallia tällainen tietynlainen flirtti miehelleni (ja olla kuin en huomaisi mitään). Piristäähän se varmasti hänen päiväänsä.