Olen muuten sitä mieltä, että narsisti voi olla pohjimmiltaan muuten "normaali" ihminen, mutta positiiviset tunteet eivät nouse hänellä esiin ja leviä hänen ympäsitöönsä "normaalilla" tavalla. Ehkä hänet unohdetaan, ellei hän näe jatkuvasti suurta vaivaa itsensä esillä pitämiseksi. Hän on eksynyt meidän "normaalien" tunnehetteikköön, loukkaantunut siellä ja siksi on niin vaikea. Ehkä?
"Normaalien" tunnehetteikkö
Olen muuten
16249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Narsisti on hyvin omituinen ihminen. Narsisti on käyttää koko ajan ihmisiä sairaalla tavalla, joissa tilanteissa käytettävän olo on ahdistavan oloinen. Naisnarsisti esimerkiksi haluaa nähdä ystävä- ja sukulaisnaisia alasti, jotenkin sairaalla mielenkiinnolla. Narsisti esittää ihan arkipäiväisetkin asiat jotenkin normaalista poikkeavasti. Narsistissa on jotakin hyvin omituista, joka selviää pikemmin kuin nopeasti lyöden kaikki ällikällä ja sitten ei ole enää epäilystä, minkälaisesta hyypiöstä on kyse.
Mikä on puistattavaa? Narsistin keinot päästä lähelle, kun hänellä ei ole sellaisia tunteita kuin muilla? Alastomuus on yksi tapa päästä läheiseksi, tai ainakin yrittää päästä, eli kuuluu narsistin keinorepertuaariin.
Miksi totuus sapettaa?Näin nyt vain on, enkä pidä tuosta jutusta yhtään enempää kuin miinustelijakaan.
Kuvaukset raivoavista narsisteista? Mielestäni raivoavat ihmiset eivät ole narsisteja, koska raivoaminen vaatii tunnetta, valtavaa tunnemäärää, tarkemmin sanoen. Mistä narsisti saisi sisäänsä edes kiukkua, raivosta puhumattakaan. Mielestäni narsistit ovat pohjimmiltaan rauhallisia, tosni tunteettomia ihmisiä, jotka elävät omituisia touhuillen omia kuvioitaan tehden meidän muiden keskellä.
Olen huomannut, että tuntemani narsisti tuntee ainakin fyysistä nautintoa ja iloa. Negatiivisia tunteita hänellä on esim. pettymys. Hän ei pysty tuntemaan kuohuvaa rakkautta, eikä kuohuvaa vihaa. Jotenkin hän kompensoi nämä tunteet touhuamalla lähikontakteissa poikkeavalla innolla ja vauhdilla, yleensä hyvää hakien. Ne "kostot" ja "pahuudet", jotka narsisti tekee, muuttuvat yleesä kostoiksi ja pahuuksiksi vasta vastaanottimessa (toisessa ihmisessä), joka ajattelee terveesti ja odottaa tervettä käytöstä toisiltakin. Lähes ilman tunteita elelevä narsisti ei terveiden odotusmaailmaan vastaa.
Narsisti tuntee aitoa hämmästystä terveiden reaktioista. Sen tähden narsisti usein keksii itselleen ja muille selityksen, että esim. oma kumppani onkin narsisti... Hän siis ihan oikeasti luulee niin. Mikä voisi muuten selittää tunneihmisen oikullisuuden, kun juuri oli ihana ja rakastava ja sitten muuttui raivoavakis tulta syökseväksi hirviöksi. Narsistihan ei omast mielestään ole tehnyt mitään pahaa, vaikka nyt olikin muutaman muun kanssa (esim.).
Narsisti ei myöskään tunne mustasukkaisuutta, vaan se, mitä luulemme mustasukkaisuudeksi, onkin sitä, että narsisti taistelee omastaan (ehkä omaisuudestaan).
Tuntemani narsisti rakkaudessa: pitää hyväilyistä ja hyvänä pitämisestä, "paijaamisesta". Puhuu tunteistaan, siis niistä, mitä hänellä on. Narsiti varaa sopivaa kumppania myös tulevaisuuteen, eli haluaa jatkaa itselleen hyvää ja sopivaa suhdetta.
Se, miten narsisti puolustautuu ja varaa itselleen mahdollisuutta hyvään elämään, voi vaikuttaa muista kostolta ja vihalta.
En tietenkään tunne kuin oman suhteeni ja oman tutun narsistin, joten tässä vain yksi näkemys.
Narsistin koko elämä on selviytymistaistelua. Narsisti on kuin hukkuva, joka ottaa tukea muista hukkuvista, eikä välitä vähääkään, jos painaa hädissään jonkun toisen ihmisen veden alle. Ei hukkuvalla ole tilaa positiivisille tunteille.
Ja hän on hukkuva, koska hänellä ei ole tunteita, jotka pitäisivät häntä pinnalla.
Narsistilla ei ole SELLAISIA tunteita, jotka pitäisivät hänet pinnalla. Narsistin tavallisin tunne on pelko, ja pelkoon jos mihin voi hukkua. Pelon vastatunne on rakkaus. Se estäisi hukkumasta, mutta narsisti ei kykene tuntemaan aitoa rakkautta.
Ja häpeä. Ainakin sanotaan, että häpeä on se tunne, joka ajaa narsistia eteenpäin. Näitä pohdiskellessa, mietin ihan oikeasti, minkälainen olotila mahtaa narsistilla olla. Viimeksi, kun olimme yhdessä, katsoin häntä sillä silmällä, että hänellä ei ole tunteita. Tajusin selvästi tilanteemme ja sen, että hänellä ei oikeasti ole tunteita ja myös sen, että minä en sitä ole voinut ymmärtää.
Eikö ole mielenkiintoista, miten se ero muihin ihmisiin on alunperin havaittu. Miten on huomattu, että narsistilla ei ole samalla tavoin tunteita kun muilla? Hyvin mielenkiintoista.
"... että hänellä ei oikeasti ole tunteita ja myös sen, että minä en sitä ole voinut ymmärtää."
Minullakin narsistin tunnekylmyys menee yli hilseen. Negatiivisten tunteiden suhteenhan narsisti on varsinainen tunneihminen (siis tunteittensa armoilla), mutta aitoa lämpöä, rakkautta tai empatiaa ei löydy sitten kaivamallakaan!
Ainut selitys tälle lienee se, että narsistin elämä on jatkuvaa eloonjäämistaistelua, jossa oma henki pyritään säilyttämään toisten kustannuksella. Narsisti on pelkuri eikä sankari. Pelkuri käyttäytyy vaaraan joutuessaan itsekkäästi ja pyrkii pelastamaan vain oman nahkansa, kun taas sankari tekee ensin kaikkensa muiden hyväksi ja hankkiutuu vasta itse suojaan. Pelkuri pakenee pelkoaan, sankari kohtaa sen.
ja pelkuruus:
"Negatiivisia tunteita hänellä on esim. pettymys. Hän ei pysty tuntemaan kuohuvaa rakkautta, eikä kuohuvaa vihaa. Jotenkin hän kompensoi nämä tunteet touhuamalla lähikontakteissa poikkeavalla innolla ja vauhdilla, yleensä hyvää hakien"
Lainasin muutamaa kommenttia ylempää omaa kirjoitustani. Mielestäni narsisti nimenomaan ei ole tunneihminen, ei negatiivistenkään tunteiden kohdalla. Narsisti on nimenomaan lähes tunteeton. Myöskään narsisti ei ole tunteittensa armoilla, vaan ennemminkin TOISTEN TUNTEIDEN armoilla.
Jos narsisti yleensä joku "ihminen" on, hän on "keinoihminen". Hän keinottelee elämässään eteenpäin. Tunneihminen hän ei ole missään lajissa. Ohutnahkainen narsisti on "häpeäihminen", mutta minä puhun varsinaisesta paksunahkaisesta narsistista, jota minun mielestäni tarkoitetaan narsistilla. Ohutnahkaisesta voi puhua läheisriippuvana. Ovat mielestäni aivan erilaisia. Ongelmat ovat ihan erilaisia.
"Myöskään narsisti ei ole tunteittensa armoilla, vaan ennemminkin TOISTEN TUNTEIDEN armoilla."
Minä näen nämä asiat täsmällen toisin päin kuin sinä.
Narsistin uhri, joka saattaa olla itse läheisriippuva (= ohutnahkainen narsisti), voi joutua paksunahkaisemman narsistin rakentamaan "tunnesyöveriin". Siis "toisten tunteiden armoille". Se on jatkuvaa pelon tunnettaja, jonka AIHEUTTAJA ON TIEDOSSA.
Paksunahkainen on puolestaan omien pelkojensa vanki. Kyse on sisäisestä ahdistuksesta, jonka perimmäinen AIHEUTTAJA EI OLE TIEDOSSA. Paksunahkainen narsisti on pahimmillaan niin omien pelontunteidensa vanki, että tulee vainoharhaiseksi ja käyttäytyy ihan rajattomasti, ja typerät teot vaan kasvattavat pelkoa lisää.
"joutua paksunahkaisemman narsistin rakentamaan "tunnesyöveriin". "
En ihan tiedä, hoksaanko oikein, mitä tarkoitat. N rakentaa "tunnesyöverin" nimenomaan keinoksi saada toinen vipuun. Mutta n:n rakennusaineena ei ole hänen tunteensa, vaan keinonsa. Narsisti oppii toisten tunteista, ja narsisti käyttää oppimaansa keinona. Mutta omia tunteita n:lla ei edelleenkään pelissä ole. Uhri kamppailee n:n rakentamassa rysässä omien tunteidensa kanssa, mikä on tietysti ihan luonnollista.
Ehkäpä et ole törmännyt tarpeeksi pahaan tapaukseen, eli vainoharhaiseen narsistiin.
Vainoharhainen narsisti on niin sietämättömien pelontunteiden vallassa että kuvittelee uhrinsa olevan vaikka mikä tiedustelupalvelun agentti tai muu kuvitteellinen uhka, ja ääritapauksessa vainoharhainen narsisti jopa tuhoaa uhrinsa päästäkseen pelontunteestaan.
Mutta "tuhoaminen" ei johdu taitavista pahuuden voimien käsittelystä tai vihan kanavoinnista, vaan tosiaankin tunteettoman n:n peloista.
Siksi toiseksi, vaikka en ole psykologi, tuo kuullostaa psykoosiin joutuneen ihmisen teolta. Psykoosiin voi taas joutua (kauheaa mutta totta) kuka vain, jolla on taipumusta, ei tarvitse olla narsisti.
Tuollainen on nimenomaan psykoosiin joutuneen ihmisen teko. Narsistinen persoonallisuushäiriö ja paranoidinen psykoosi liittyvät vahvasti yhteen.
Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä:
1.Periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
2. Elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
3.Don Juan -tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
4. Kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella
Tässä Wikipediasta lainattu ja mukailtu luokitus. En ole saanut sellaista käsitystä, että kaikki narsistit ollenkaan missään peloissaan värjöttelisivät. Reippain ottein etenee minunkin tuttuni lähteeltä lähteelle, ja pelottomasti käy kohti uusia seikkailuja.