Mihin on kadonnut se iloinen ja hyväntahtoinen nainen, joka joskus olin? Tulin kaikkien kanssa toimeen, olin auttavainen, empaattinen, toisista välittävä ja luottavainen persoona. Tänä päivänä olen katkera, vihamielinen, riitaa haastava, hälläväliä asenteella liikkuva äkkipikainen hirviö.
Uskoisin kyllä tietäväni mistä kaikki johtuu...hyväksikäytöstä...Auttamishaluani ja välittämistäni käytettiin kylmästi hyväksi, mutta ikinä en saanut mitään takaisin. Annoin ja annoin itsestäni muille, mutta en edes kiitosta saanut palkaksi, en ikinä. Kun olisin itse kaivannut apua, sitä ei minulle annettu. Yritin silti loppuun asti luottaa tiettyihin ihmisiin, etenkin siihen yhteen jonka luottamus oli minulle kaikista tärkeintä. Epäilin kauan, mutta välillä luotin 150 % vaikka useimmiten luottamus oli aivan pohjilla. Lopulta tuli sitten se todellinen isku ja ymmärsin että
ihminen johon yritin epätoivoisesti luottaa olikin vedättänyt mua aivan täysillä parisen vuotta. Koko tuon ajan halusin uskoa että se ääni joka sisälläni sanoo "varo", olisi väärässä, intuitioni olisi väärässä. Ei se kuitenkaan ollut.
Nyt sitten jengi ihmettelee nykyistä "minää", eivätkä tajua tai halua tajuta että ovat sen itse aiheuttaneet, vai onko niin että osa porukasta on halunnut sen aiheuttaa omaa katkeruuttaan ja saaneet muut puhuttua mukaan?
Miten löydän vanhan itseni uudelleen ja voitan vielä tämän taistelun ja näytän näille kusipäille? Mistä saan sen voiman?
Uskoisin kyllä tietäväni mistä kaikki johtuu...hyväksikäytöstä...Auttamishaluani ja välittämistäni käytettiin kylmästi hyväksi, mutta ikinä en saanut mitään takaisin. Annoin ja annoin itsestäni muille, mutta en edes kiitosta saanut palkaksi, en ikinä. Kun olisin itse kaivannut apua, sitä ei minulle annettu. Yritin silti loppuun asti luottaa tiettyihin ihmisiin, etenkin siihen yhteen jonka luottamus oli minulle kaikista tärkeintä. Epäilin kauan, mutta välillä luotin 150 % vaikka useimmiten luottamus oli aivan pohjilla. Lopulta tuli sitten se todellinen isku ja ymmärsin että
ihminen johon yritin epätoivoisesti luottaa olikin vedättänyt mua aivan täysillä parisen vuotta. Koko tuon ajan halusin uskoa että se ääni joka sisälläni sanoo "varo", olisi väärässä, intuitioni olisi väärässä. Ei se kuitenkaan ollut.
Nyt sitten jengi ihmettelee nykyistä "minää", eivätkä tajua tai halua tajuta että ovat sen itse aiheuttaneet, vai onko niin että osa porukasta on halunnut sen aiheuttaa omaa katkeruuttaan ja saaneet muut puhuttua mukaan?
Miten löydän vanhan itseni uudelleen ja voitan vielä tämän taistelun ja näytän näille kusipäille? Mistä saan sen voiman?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä en ainakaan lannistu :) Tipautan vaan epäluotettavan henkilön ajatuksista, vaikka olisi ollut kuinka tärkeä.
Terapian avulla. Työ- ja asuinympäristön vaihdoskin saattaisi auttaa.
Harkitsin kaikkia noita, terapiaan en halua heidän takiaan mennä. Se jos mikä olisi häviämistä. Olen harkinnut myös sitä että vaihdan maisemaa, muutan jonnekin muualle ja riittävän kauaksi, aloitan täysin alusta ja puhtaalta pöydältä, mutta silloinkin he voittaisivat.
Mikä "jengi" ?
se ryhmä joka on muutoksen minussa saanut aikaan.
unohda paska ja kulje arvokkaasti eteenpäin :) Yksikään ihminen ei tee sinua onnelliseksi tai onnettomaksi, sä teet sen kaiken itse tai olet tekemättä. Eteenpäin kulkeminen, ei se helppoa ole, mutta se kannattaa.
Pysy paikalla, ja voitat! Ihminen on kuolevainen! Elämä on lyhyt, aika ei lopu. He vain sen unohtuivat. Kyllä sinä vielä voitat sisäisellä vahvuudella! Pysy sankarina.
Kiitos! Jo pelkkä omien ajatuksien julkituominen auttoi hivenen ja teidän "eteenpäin" ja "Olet vahva!" sanat vielä lisää. Mun pitää unohtaa ja antaa näiden kusipäiden olla, keskittyä hyviin ihmisiin ja siihen mitä osaan, tiedän ja ymmärrän. Ensimmäisenä mun pitää todistaa itselleni jotain ja sitä kautta löytää se vanha "minä" ja jatkossa pitää siitä tiukasti kiinni! Tiedän kuitenkin sisimmässäni mitä olen ja mitä haluan olla. En saa antaa näiden ihmisten tuhota sitä!