Tervehdys lajitoverit.
Pienoinen ongelma on tiedossa, perheenjäsenet ovat sitä mieltä että jokin lemmikki olisi ihana olla olemassa. Koiraa ovat suunnittelemassa otettavaksi. Tiedossa olisi sekarotuinen, ilmainen pentu, jokin rotukoirien vahingonlaukaus kuitenkin. Tämä nyt kuulemma otetaan meille. Vaimo ja tyttö lupasivat hoitaa ja huolehtia siitä. Pieni kuuluu olevan, pörröinen, suurilla ruskeilla, kosteilla silmillä niin ihanasti katsoo.
Pahoin kuitenkin pelkään että hoitaminen jää minun tehtäväksi. Riskinä on tietääkseni että tämä olento voi ottaa isännän paikan. On varmaan herttainen otus. Entä sitten kun kasvaessaan alkaa järsimään huonekalujen jalkoja. Repii tyynyistä pumpulit näkyviin tuhoaa sohvan pehmusteet. Saattaa olla luonnevikainen, puree ruokkivaa kättä. Mistä sen ottaessaan tietää. Asunto haisee kohta pissalle, aamulla herätessään ei tiedä mihin astuu. Saattaa koirankakka litskahtaa varpaiden välistä, tai hurtta on nilkassa kiinni. Vaimo ja tyttö siinä vaiheessa varmaankin sanovat että se kuuluu tämän luontoon tuollainen, eikö olekin ihana olento.
Ei tuommoista pitäisi kellään olla saati tietoisesti sitä ottaa kotiinsa. Jotenkin olen jo alistunut siihen että tämä olento alkaa määrätä minun elämääni aivan liikaa, vaikka en sitä ole kotiini halunnut tai kutsunut. Herkkänä ihmisenä en ole miettinyt eikä mieleeni ole tullut että saunapuita pilkkoessa lipsauttaisi vähän kirveellä jos tulee siihen pyörimään. Siinä leikissä kun saattaisi henki irtaantua lihoista pois.
Vaikeaa tämä nyt on. On kai katsottava mitä tuleman pitää. Tarvinneeko lähteä kotoaan pois, antaa tilaa.
Pienoinen ongelma on tiedossa, perheenjäsenet ovat sitä mieltä että jokin lemmikki olisi ihana olla olemassa. Koiraa ovat suunnittelemassa otettavaksi. Tiedossa olisi sekarotuinen, ilmainen pentu, jokin rotukoirien vahingonlaukaus kuitenkin. Tämä nyt kuulemma otetaan meille. Vaimo ja tyttö lupasivat hoitaa ja huolehtia siitä. Pieni kuuluu olevan, pörröinen, suurilla ruskeilla, kosteilla silmillä niin ihanasti katsoo.
Pahoin kuitenkin pelkään että hoitaminen jää minun tehtäväksi. Riskinä on tietääkseni että tämä olento voi ottaa isännän paikan. On varmaan herttainen otus. Entä sitten kun kasvaessaan alkaa järsimään huonekalujen jalkoja. Repii tyynyistä pumpulit näkyviin tuhoaa sohvan pehmusteet. Saattaa olla luonnevikainen, puree ruokkivaa kättä. Mistä sen ottaessaan tietää. Asunto haisee kohta pissalle, aamulla herätessään ei tiedä mihin astuu. Saattaa koirankakka litskahtaa varpaiden välistä, tai hurtta on nilkassa kiinni. Vaimo ja tyttö siinä vaiheessa varmaankin sanovat että se kuuluu tämän luontoon tuollainen, eikö olekin ihana olento.
Ei tuommoista pitäisi kellään olla saati tietoisesti sitä ottaa kotiinsa. Jotenkin olen jo alistunut siihen että tämä olento alkaa määrätä minun elämääni aivan liikaa, vaikka en sitä ole kotiini halunnut tai kutsunut. Herkkänä ihmisenä en ole miettinyt eikä mieleeni ole tullut että saunapuita pilkkoessa lipsauttaisi vähän kirveellä jos tulee siihen pyörimään. Siinä leikissä kun saattaisi henki irtaantua lihoista pois.
Vaikeaa tämä nyt on. On kai katsottava mitä tuleman pitää. Tarvinneeko lähteä kotoaan pois, antaa tilaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.