Olen toisen ihmisen pyynnöstä käynyt tutkimassa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä erilaisia artikkeleita. Sitten muistin että minulle on noin kuusi vuotta itselle diagnosoitu tämä kysyinen sairaus.
Olen aina miettinyt että se oli jotain huu haa juttua, mutta nyt kun olen tutkinut en olekkaan ihan varma. Mietin kohdallani tätä huu haa teoriaa en siis yleisesti, olen aina ollut ailahtelevainen, nuorena hyvin vastuuton, toisinaan jaksan vaikka mitä leivon, lenkkeilen ja seuraavana aamuna en jaksa edes nousta ylös, olen jopa agresiivinen puolisolle verbaalisesti jos yrittää herättää tai saada jotain tekemään. Sitten kun on jo pakko nousta ja tehdä päivän askareet olen hyvin marttyyri aina minä joudun tekemään, kukaan ei välitä jne.
Olen miettinyt että olen vain tälläinen. Kaikki sanoo että olen kuin äitini jos jotain haluan sen otan sen suurempia miettimättä(muille en sitä myönnä mutta itseöni kaduttaa monikin päätös.) Minun on vaikea ajaa asioita loppuun, innostun ja annan kaikkeni mutta sitten alan valehtelemaan ja keksimään tekosyitä miksei minun ole pakko.
Olenko luonteeltani vain hieman vastuuton tapaus. Sanon aina että minulla on järkevä puoli ja sitten se toinen puoli..
Olen aina miettinyt että se oli jotain huu haa juttua, mutta nyt kun olen tutkinut en olekkaan ihan varma. Mietin kohdallani tätä huu haa teoriaa en siis yleisesti, olen aina ollut ailahtelevainen, nuorena hyvin vastuuton, toisinaan jaksan vaikka mitä leivon, lenkkeilen ja seuraavana aamuna en jaksa edes nousta ylös, olen jopa agresiivinen puolisolle verbaalisesti jos yrittää herättää tai saada jotain tekemään. Sitten kun on jo pakko nousta ja tehdä päivän askareet olen hyvin marttyyri aina minä joudun tekemään, kukaan ei välitä jne.
Olen miettinyt että olen vain tälläinen. Kaikki sanoo että olen kuin äitini jos jotain haluan sen otan sen suurempia miettimättä(muille en sitä myönnä mutta itseöni kaduttaa monikin päätös.) Minun on vaikea ajaa asioita loppuun, innostun ja annan kaikkeni mutta sitten alan valehtelemaan ja keksimään tekosyitä miksei minun ole pakko.
Olenko luonteeltani vain hieman vastuuton tapaus. Sanon aina että minulla on järkevä puoli ja sitten se toinen puoli..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos sulla on joskus diagnosoitu, ni kyllä sulla varmaan on.
Mulla on myös diagnosoitu jo aikaa sitten ja itse ainakin tiedän että on, koska en osaa tehä minkäännäkösiä päätöksiä ja sitte mun mielialat on ihan ylös, alas koko ajan.
Harvoin oon ilonen ja sit äkkii se siitä vaihtuu, et itken ja sit taas nauran ja sit en taas tiiä ja hermostun nopeesti ja menee hermot ja sit oonki väsyny, vaik vähä aikaa sitte olin energinen.
Ja alotan kans asioita ja jätän ne sit puolitiehen, koska en jaksa.
Tän kanssa on mulla niin monta muutakin psyykkist ongelmaa, että tekee elämästä vaikeaa.
Mutta kyllä toi kuulostaa siltä, että sullakin on.
Se on kaikilla vähä erityyppine ja erilainen.
Kiitos vastauksestasi, jotenkin on niin helpottunut olo koska jos en olekkaan perusluonteeltani tälläinen :)
Välillä olen kuitenkin ihan ok kunnollinen perheen jäsen, aina teen osuuteni joskus se on vaan hankalaa, kun ei saa itsestään mitään irti.
On ollut jonkin verran myös holtitonta rahan käyttöä.
Mutta nyt mietinkin joudunko vaikeuksiin perheellisenä jos haen apua?
Sitä kun koskaan ei tiedä. Ikinä en ole lapsiani jättänyt hoitamatta tai ollut heille agresiivinen, väkivaltainen en koskaan ole ketään kohtaan ollut.