Tuleeko anoasta lapsesta narsisti aina vaiko vain usein?

Enpä ole elämässäni itsessäni narsistia löytänyt, niin ainoa lapsi kuin olenkin.
Päin vastoin, uskon vaikkapa omista vanhemmistani loppuun asti huolehtineeni paremmin, kuin vaikkapa tusina jonkun perheen jälkikasvua.
Kun on ollut omatunto ja tinkimätön periaate.

Itse on pitänyt tehdä kaikki, ei ole ollut mahdollisuutta sälyttää mitään omistaan muiden kontolle.
Hyvä näin, mitä muuta haikailemaan asiassa, joka on nyt näin eikä muuksi muutu.
Kukin hakekoon omia heikkouksiaan, minussa niitäkin löytyy ihan omiksi tarpeiksi.
"Muitahan ei voi muuttaa, vain itseään".

siis sinun kohdallesi ei arpa langennut. Muunkinlaisia esimerkkejä kyllä löytyy.

vaihtuvat poikaystävät ja aviomiehet huoa särmiä hiukan pyöreämmiksi myöhemmässä vaiheessa.

Ja onhan perheen nuorinkin usein kuin ainut lapsi, aivan
erityiskohtelun saavana.

......

Kyllä narsisti luonteisia voi tulla kehestä tahansa, itse olen onnistunu kasvattamaan monta narsisti luonnetta,
( olivat ja ovat kaikkeni rakstin ja rakastan heitä )
ovat niin tieteäväisiä, aina oikeassa,
syy on aina minussa,
jopa niitten puolisot haukkuu meikän alimpaan, sanonko minne,
vaikka suutani en ehdi aukasta, vaikka kymmeneen vuoteen en niitä ole käyny tapaamassa,
mutta riittä ku puhelimella yrittää ottaa yhteyttä ja kysellä mitä kuuluu,
harvoin edes puhelimella on yhteyttä,
on mukava olla kaikkeen syyllinen,
tänään päätin, antaapa niitten olla, mä elän omaa elämääni niinkuin parhaaksi näen,
vaikka löytäisin uuden sydänystävän voisin muuttaa yhteen heille ilmoittamatta,
se on loppu nyt, rakkauden kerjääminen omaisilta,,,

Kyllä varsinkin "entisaikaan" ainoan lapsen oli oltava kuin aikuinen, jo pienestä asti. Ainakin tavallisessa työläisperheessä.
Isä ja äiti olivat töissä, ei ollut kotiapulaisia, vaan kouluun oli mentävä aikanaan ja loppupäivästä pärjättävä omillaan.
Onneksi silloin elämä vuokrakasarmissa oli yhteisöllistä ja oltiin kavereita ja saatiin käydä toistemme kotona.

Narsisti voi tulla vaikka tusinalapsisen perheen monestakin lapsesta. Se on luonnekysymys ja geeneissä.

Onko ainoan lapsen vika, jos on jäänyt ainoaksi? Kyllä ainokaisuus aiheuttaa ihan tarpeeksi taakkaa ja vastuuta, ilman, että aletaan meitä narsisteiksi kuvittelemaan.
Toisaalta taas , ei narsismi ole pelkän pienen ihmisen itsekkyyden synonyymi.

Jokin lapsuuden trauma siinä aina on takana, jos äiti on ollut liian kovilla elämässään, mies on suuntautunut vain poispäin, kun lapsen hoito on ottanut äidiltä 24 tuntia / vrk, niin on ehkä vain lähtenyt, ja äiti on venyttänyt itsensä äärimmilleen, ja lapsi on jollain tavalla aistinut onnettoman olon, lapsen tunteet ovat samat kuin äidillä on.
Pitäisi lailla määrätä miehet hoitamaan jälkikasvuaan. Tuo "maan tapa" on mennyt liian pitkälle.