Olen tässä pitemmän aikaa miettinyt, että voisin uskaltautua mennä puhumaan pahasta olostani yms. terveydenhoitajalle. Minulla on jatkuvasti paha olla, en pysty keskittymään kunnolla kouluun, mikään ei huvittaisi, en saa unta öisin ja viiltelen.
Mutta en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Mitä luultavammin, kun yrittäisin selittää asioitani purskahtaisin vain itkuun enkä saisi enää sanaa suustani.
Pelkään myös, että terveydenhoitaja kertoo asioistani vanhemmille. ja sitä en halua.
Mitä siis pitäisi tehdä..?
Mutta en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa. Mitä luultavammin, kun yrittäisin selittää asioitani purskahtaisin vain itkuun enkä saisi enää sanaa suustani.
Pelkään myös, että terveydenhoitaja kertoo asioistani vanhemmille. ja sitä en halua.
Mitä siis pitäisi tehdä..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän sama juttu minulla masennusta kun poden, tosin aion varata lääkärille ajan ja siellä kertoa sitten, jotenkin luontevampaa varsinkin kun terveydenhoitaja on tässä pienessä koulussa vain osan päivästä tiettyinä päivinä paikalla.
Varmaan vanhemmille kerrotaan kyllä minunkin tapauksessani kun olen 17 mutta samapa tuo, ei kannata todellakaan kyllä jäädä turhaa kärsimään vain siksi että tieto saattaa mennä vanhemmillekin, muuten ongelmat todennäköisesti vain pahenevat ja joudut lopulta kuitenkin terveydenhoitajalle/lääkärille kertomaan jossain vaiheessa.
Terbeydenhoitajalla ei ole mitään oikeutta kertoa ellei lapsi / nuori itse sitä halua tai ole vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Näin ollen voit olla huoleti, mutta kannattaa vielä erikseen kieltää kertominen että tulee selväksi. Niin ja mitään tietoa ei saa luovuttaa ennen kuin potilaalle itselleen on asiasta kerrottu. Toisin sanoen tiedon ei pitäisi liikkua sinun tietämättäsi.
Omalla kohdallani terveydenhoitaja oli vähän turhan puhelias ja asia pääsi häneltä lipsahtamaan ja voi sitä anelua sen jälkeen. Tiesi tietenkin, että nostamalla haloon saisin häneltä työpaikan ja luvat vietyä. En tehnyt asialle mitään, tiesin itsekin olevani lapsellinen kaikkine kieltoineni. Vanhemmat ovat suhtautuneet masennukseen hyvin, vaikkeivät sitä ymmärräkään. Ensimmäinen koulupsykologi olikin sitten eri juttu, hän osoittautui täydeksi mulkuksi. Harkitsin rikosilmoitusta, mutta en vain saanut kerättyä kylliksi rohkeutta siihen.
Kannattaa mennä hoitoon, itse olisin hypännyt junan alle ilman koulupsykologin apua! Kunnallisella puolella psykologit ovat olleet erittäin ammattitaitoisia ja lääkäreistäkin useimmat. Kaiken kaikkiaan olen törmännyt vain muutamaan täyteen idioottiin elämäni aikana ja olen kuitenkin kiertänyt kymmenillä lääkäreillä.
Kannattaa mennä. Voit vaikka varalta kitjoittaa jotain paperille joitain pahasta olostasi, jos pelkäät että et saa itkulta kerrtottua.
Kiitos neuvosta.
Yritän rohkaistua meneen mahdollisimman pian sinne. ^^