Ruotsalaisen puolueen synty
Freudenthal ei ollut koskaan varsinainen poliitikko vaan vaikutti lähinnä kulttuurin ja tieteen aloilla. Hänen edustamaansa suuntausta, joka haki yhteyttä Suomen ruotsinkieliseen maalaisväestöön on kutsuttu maalaisruotsalaisuudeksi erotuksena elitistisemmästä kulttuuriruotsalaisuudesta.[5] Varsinainen Ruotsalainen puolue perustettiin 1880-luvun alussa pohjalle, jonka Freudenthal oli kirjoituksissaan luonut. Puolueen synty oli tietenkin monimutkainen prosessi, eivätkä Freudenthalin aatteet sellaisinaan tulleet määrittelemään ruotsalaisen puolueen ideologista kantaa.[3]
Usein kansallisuusaate jäi puoluepolitiikassa vähemmälle huomiolle, mikä merkitsi myös sitä, että johtavan ruotsinkielisen luokan demokraattinen liittyminen yhteen ruotsinkielisen rahvaan kanssa ei ollut ruotsalaisen puolueen näkyvimpiä tunnusmerkkejä. Freudenthal ei itse ottanut osaa valtiolliseen elämään, ja jätettyään uusmaalaisen osakunnan inspehtorin tehtävät 1886 hän siirtyi kokonaan syrjään myös ylioppilasmaailmasta, jonka välityksellä hän oli suurimman työnsä tehnyt.
Eduskuntauudistuksen yhteydessä vuonna 1906 Suomen porvarilliset puolueet loivat itselleen kenttäorganisaatiot. Tällöin ruotsalaisen puolueen seuraajaksi tuli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP). RKP pitää nykyään Freudenthalia "puolueen perustamiseen johtaneen kansallisen yhtenäisyysliikkeen isänä".[16] Tätä osoittaa myös se, että hänen elämäntyönsä kunnioittamiseksi puolue on vuodesta 1936 lähtien jakanut vuosittain pidettävien puoluepäiviensä yhteydessä Freudenthal-mitaleja. Saajan tulee olla ansioitunut ruotsin kielen aseman edistämisessä erityisesti Suomessa. Mitalia jaetaan pronssisena, hopeisena ja kultaisena. Elisabeth Rehn on toistaiseksi ainoa kultaisella mitalilla palkittu.
Åbo Akademin aloitteesta Freudenthalin syntymän satavuotisvuonna 1936 perustettiin myös hänen mukaansa nimetty muistorahasto. Samana vuonna ilmestyi Arvid Mörnen kirjoittama lyhyt elämäkerta Axel Olof Freudenthal: liv och gärning.[5]
Freudenthal ei ollut koskaan varsinainen poliitikko vaan vaikutti lähinnä kulttuurin ja tieteen aloilla. Hänen edustamaansa suuntausta, joka haki yhteyttä Suomen ruotsinkieliseen maalaisväestöön on kutsuttu maalaisruotsalaisuudeksi erotuksena elitistisemmästä kulttuuriruotsalaisuudesta.[5] Varsinainen Ruotsalainen puolue perustettiin 1880-luvun alussa pohjalle, jonka Freudenthal oli kirjoituksissaan luonut. Puolueen synty oli tietenkin monimutkainen prosessi, eivätkä Freudenthalin aatteet sellaisinaan tulleet määrittelemään ruotsalaisen puolueen ideologista kantaa.[3]
Usein kansallisuusaate jäi puoluepolitiikassa vähemmälle huomiolle, mikä merkitsi myös sitä, että johtavan ruotsinkielisen luokan demokraattinen liittyminen yhteen ruotsinkielisen rahvaan kanssa ei ollut ruotsalaisen puolueen näkyvimpiä tunnusmerkkejä. Freudenthal ei itse ottanut osaa valtiolliseen elämään, ja jätettyään uusmaalaisen osakunnan inspehtorin tehtävät 1886 hän siirtyi kokonaan syrjään myös ylioppilasmaailmasta, jonka välityksellä hän oli suurimman työnsä tehnyt.
Eduskuntauudistuksen yhteydessä vuonna 1906 Suomen porvarilliset puolueet loivat itselleen kenttäorganisaatiot. Tällöin ruotsalaisen puolueen seuraajaksi tuli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP). RKP pitää nykyään Freudenthalia "puolueen perustamiseen johtaneen kansallisen yhtenäisyysliikkeen isänä".[16] Tätä osoittaa myös se, että hänen elämäntyönsä kunnioittamiseksi puolue on vuodesta 1936 lähtien jakanut vuosittain pidettävien puoluepäiviensä yhteydessä Freudenthal-mitaleja. Saajan tulee olla ansioitunut ruotsin kielen aseman edistämisessä erityisesti Suomessa. Mitalia jaetaan pronssisena, hopeisena ja kultaisena. Elisabeth Rehn on toistaiseksi ainoa kultaisella mitalilla palkittu.
Åbo Akademin aloitteesta Freudenthalin syntymän satavuotisvuonna 1936 perustettiin myös hänen mukaansa nimetty muistorahasto. Samana vuonna ilmestyi Arvid Mörnen kirjoittama lyhyt elämäkerta Axel Olof Freudenthal: liv och gärning.[5]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Axel Olof (A. O.) Freudenthal (12. joulukuuta 1836 Siuntio – 2. kesäkuuta 1911 Helsinki)[1] oli suomenruotsalainen kielentutkija ja 1800-luvun svekomaanien johtohahmoja ja sitä kautta merkittävimpiä suomenruotsalaisen kansallistunteen herättäjiä. Freudenthal edisti erityisesti Suomen ja Viron ruotsalaismurteiden tutkimusta. Hän oli Helsingin yliopiston muinaispohjoismaisen kielen ja antikviteettien dosentti vuodesta 1866 alkaen sekä ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori vuosina 1878–1904.[2][3] Freudenthal harrasti ajalleen tyypillisiä rotuoppeja ja oli nykynäkökulmasta katsottuna suomenkielisten alempiarvoisuuteen uskonut rasisti.[4]
Sisällysluettelo [piilota]
1 Elämänvaiheet
1.1 Nuoruus
1.2 Professori
2 Tieteellinen työ
2.1 Tutkimuskritiikkiä
2.2 Näkemykset ruotsinkielisten alkuperästä
3 Kansallismielisyys
3.1 Etninen ruotsalaisuus
3.2 Toiminta ruotsin kielen puolesta
4 Rotuopit
5 Ruotsalaisen puolueen synty
6 Julkaisuja
7 Huomautukset
8 Lähteet
8.1 Viitteet
9 Aiheesta muualla
Hitlerin rotuopit pohjautuivat Freudenthalin oppeihin. Seurauksethan tiedämme.
RKP:n ideologia perustuu samoihin rasistisiin oppeihin.
Jokainen voi miettiä tätä . Mikä puolue on rasistipuolue Suomessa?