Oon vähän huono kirjoittamaan näistä aiheista. Vaikea pukea ajatuksia sanoiksi.
Lähdetään vaikka siitä että olen elämässäni ollut lennossa kokoajan pienestä asti pitänyt muuttaa aina ollut rahavaikeuksia tähän päivään saakka. Päällisin puolin voin näyttää että elän suht onnellista elämää mutta pinnan alla kuitenkin totuus on aivan eri. Täytän ensikuussa 22 vuotta ja tulevaisuus tuntuu jotenkin niin toivottomalta. Sairastuin viime keväänä vakavaan paniikkihäiriöön ja masennukseen kaiken tämän stressin keskellä. Siitä saakka olen lääkkeitä syönyt, Muutaman kuukauden olen ollut nyt sairaslomalla, normaalisti olen vielä koulussa joka on vain venynyt tämän ahdistuksen pahetessa. Ensimmäinen ''kunnollinen parisuhteeni'' jossa minua kohdeltiin melko välinpitämättömästi ja törkeästi päättyi juuri, en ymmärrä miten jaksoin näinkin kauan mutta kai vaan kun on niin rakastunut yrittää löytää hyvän kaikista huonoistakin puolista. Sitä vaan rupeaa itse miettimään mitä olen tehnyt väärin vaikka kaikkeni yritin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt yrittää enemmän. On jotenkin niin toivoton olo välillä, toki niitä parempiakin päiviä. Kaksi kertaa olen yrittänyt itsemurhaa onnistumatta siinä, toisaalta olen kiitollinen että olen saanut uuden mahdollisuuden mutta silti se pyörii aina mielessä miten olisi vaan helpompi lähteä ja olla tuntematta mitään tätä pahaa oloa mitä on jatkunut jo vuosia. Haluaisin vain kuulla muidenkin tarinoita liittyen paniikkihäiriö/masennus yms sairauksiin ja onko niistä selvitty, miten? mikä on auttanut jaksamaan päivästä toiseen?
Lähdetään vaikka siitä että olen elämässäni ollut lennossa kokoajan pienestä asti pitänyt muuttaa aina ollut rahavaikeuksia tähän päivään saakka. Päällisin puolin voin näyttää että elän suht onnellista elämää mutta pinnan alla kuitenkin totuus on aivan eri. Täytän ensikuussa 22 vuotta ja tulevaisuus tuntuu jotenkin niin toivottomalta. Sairastuin viime keväänä vakavaan paniikkihäiriöön ja masennukseen kaiken tämän stressin keskellä. Siitä saakka olen lääkkeitä syönyt, Muutaman kuukauden olen ollut nyt sairaslomalla, normaalisti olen vielä koulussa joka on vain venynyt tämän ahdistuksen pahetessa. Ensimmäinen ''kunnollinen parisuhteeni'' jossa minua kohdeltiin melko välinpitämättömästi ja törkeästi päättyi juuri, en ymmärrä miten jaksoin näinkin kauan mutta kai vaan kun on niin rakastunut yrittää löytää hyvän kaikista huonoistakin puolista. Sitä vaan rupeaa itse miettimään mitä olen tehnyt väärin vaikka kaikkeni yritin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt yrittää enemmän. On jotenkin niin toivoton olo välillä, toki niitä parempiakin päiviä. Kaksi kertaa olen yrittänyt itsemurhaa onnistumatta siinä, toisaalta olen kiitollinen että olen saanut uuden mahdollisuuden mutta silti se pyörii aina mielessä miten olisi vaan helpompi lähteä ja olla tuntematta mitään tätä pahaa oloa mitä on jatkunut jo vuosia. Haluaisin vain kuulla muidenkin tarinoita liittyen paniikkihäiriö/masennus yms sairauksiin ja onko niistä selvitty, miten? mikä on auttanut jaksamaan päivästä toiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei
Hyvin kirjoitettu tarina Itselläni on lukivaikeus minkä takia vaikea kirjoittaa tarinoita mutta yritetään.
Minulla oli melko onnellinen lapsuus viellä ala asteen lopussa mutta sitten kaikki alkoi menemään alamäkeen kaverit jätti ja purin masennuksen riippuvuuteen mistä kärsin viellä tänäkin päivänä lievästi.
Suurin käännekohta elämässäni tuli tuossa noin vuosi sitten kun tajusin että en halua elää loppuelämääni yksin joten aloin käydä psykologilla mistä ei loppujen lopuksi paljoa hyötyö ollut lähinnä minulle sanottiin että pitää häätää kaikki negatiiviset ajatukset päästä ja näin olen tehnytkin mutta olen silti noidankehässä koska kavereita ei ole eikä yksin pysty paljoa tekemään se alkaa taas masentaa toisaalta olen löytänyt tämän suomi24n missä voi yrittää auttaa ihmisiä mikä tuo jo jonkun verran iloa omaan elämään mitä nyt ehkä ei kiitosta saa.
Mutta palataanpa sinun tarinaasi
paniikkihäiriö menee ajan kanssa ohi ja masenukseen auttaa ainakin se kun teet asioita joista pidät mueluiten ulkona harrastettuna esim kävely. ja rakkaudesta sen verran että suhteessa molimpien pitää olla onnellisia muuten se ei toimi sen joutuu valitettavasti usein huomaamaan rankimman kautta.
Asia mikä auttaa jaksamaan on toivo ja kiinnostus siitä miltä tulevaisuus näyttään
Ei ole ehkä oikein sanoa että ''mukava'' huomata että on niin monia ihmisiä samassa tilanteessa itseni kanssa, mutta auttaa se jaksamaan kuunnella muiden samankaltaisia tarinoita ja omia kokemuksia sairastumisistaan ja kuinka itse on yrittänyt päästä yli. Niin olen huomannut sen kyllä että suhteessa täytyy olla molemminpuoleista rakkautta samalla tavalla tai se ei toimi, ärsyttää vain tuhlattu aika ja paha olo millaisen on sen suhteen aikana saanut kun on itse antanut kaiken mutta toinen vain olettanut toiselle että rakastaa. mutta kaikesta oppii..
Sitä minullekkin sanottiin kyllä että toivoa kannattaa aina olla vaikka välillä tuntuisi ettei sitä juurikaan ole.
Ihan lyhyesti vastaan, että sinussa ei ole mitään vikaa.
Masennus ja paniikkihäiriö paranevat kaikilla aikanaan.
Aloittajalle
Sinussa ei todennäköisesti ole mitään sen suurempaa vikana vaan vika on ympäristössäsi, minkä vuoksi olet sairastunut/voit pahoin.
Yritä jatkossa keskittyä vain niihin asioihin ja ihmisiin joiden kautta pystyt saamaan itsellesi hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Olet vielä nuori ja koko elämä on edessäsi joten koeta unohtaa itsetuhoiset ajatukset; niin kauan kuin on elämää on myös toivoa. Tsemppiä!