Olen parikymppinen naisenalku, ja koko ikäni olen ollut ujo/pelännyt sosiaalisia tilanteita/suuria ihmisjoukkoja/huomion kohteena olemista (viisi vuotta sitten kaupassa asiointi oli liian vaikeaa). Mutta meneekö se vaan ujouden piikkiin? Lääkärille/terkalle en uskalla mennä (johtuen...mistä, en tiedä), vanhempani soittivat kerran lääkärille asioiden mennessä huonosti, mutta koska olen täysi-ikäinen, minulla oli oikeus kieltäytyä tarjotusta juttutuokiosta ja sen myös tein (koska ujous, joku, mikä?)
Tilanteet luokan edessä (esitelmä, puhe, mikä vaan) ovat tällä hetkellä vaikeimpia. Joka kerralla olen paniikkikohtauksen/pyörtymisen partaalla, ja minun täytyy painaa kynnet syvälle kämmenpohjiin, jotten menettäisi hallintaa. Onko tämä oire ramppikuumeesta, sosiaalisten tilanteiden kammosta vai mistä? Koen, että netistä on helpompi etsiä jonkinlaista vastausta näihin kuin lääkärille meno...(osittain myös siksi koska uskon, etteivät he uskoisi minua vaan pistäisivät kaiken stressin yms yms piikkiin ja käskisivät relata).
Pari vuotta sitten olin opettajien pakottamana psykologin juttusilla, mutta koin sen täysin turhaksi (ja se oli unettomuudesta, ei mistään sosiaalisesta kanssakäymisestä).
Tilanteet luokan edessä (esitelmä, puhe, mikä vaan) ovat tällä hetkellä vaikeimpia. Joka kerralla olen paniikkikohtauksen/pyörtymisen partaalla, ja minun täytyy painaa kynnet syvälle kämmenpohjiin, jotten menettäisi hallintaa. Onko tämä oire ramppikuumeesta, sosiaalisten tilanteiden kammosta vai mistä? Koen, että netistä on helpompi etsiä jonkinlaista vastausta näihin kuin lääkärille meno...(osittain myös siksi koska uskon, etteivät he uskoisi minua vaan pistäisivät kaiken stressin yms yms piikkiin ja käskisivät relata).
Pari vuotta sitten olin opettajien pakottamana psykologin juttusilla, mutta koin sen täysin turhaksi (ja se oli unettomuudesta, ei mistään sosiaalisesta kanssakäymisestä).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisiko sinulla olla paniikkihäiriö? Käyppä lukaisemassa kyseisestä sairaudesta :)
Myös tämä?
Eristäytyvästä persoonallisuushäiriöstä kärsivälle on ominaista laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittunut tunteiden ilmaiseminen
No ei varmasti ole eristäytyvä (skitsoidinen) persoonallisuushäiriö. Siihen ei kuulu pelkoja vaan haluttomuus olla tekemisissä muiden kanssa. Skitsoidinen ei välitä muiden ihmisten seurasta eikä halua seurustelusuhdetta. Ts. yksinäinen joka ei kärsi yksinäisyydestä. Estyneeseen persoonallisuushäiriöön kuuluu pelot, muttei täällä kannata diagnosoida mitään häiriötä vaan kannustaa aloittajaakin hakeutumaan lääkäriin, netissä kun ei diagnooseja jaeta.
no nyt kun tää puoli tuli puheeksi niin... mua ei haittaa olla yksin. mä en itse hae sosiaalisia yhteyksiä paitsi pakon edestä (esim kun pitää tehdä ryhmätyö, niin silloin on vähän pakko olla edes juttelutasolla että asia edistyy). Olen pisimmilläni ollut kuukauden ilman minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä (ei edes facebook, ei puhelin, ei niin mikään). En käynyt edes kaupassa tuolloin.
Mutta sitten on juuri nuo pelotkin... ää. Ja kun en uskalla mennä lääkärille, tuntuu että ne vaan ajattelisi siellä että olen joku huijari tai jotain. Kai tääki liittyy siihen epävarmuuteen ja muihin. En tiedä. yh.
"Ja kun en uskalla mennä lääkärille, tuntuu että ne vaan ajattelisi siellä että olen joku huijari tai jotain."
Kyllä ainakin mun kotikaupungissa saa ajan ilman lääkäriäkin aikuisten vastaanottoon tai nuorten vastaanottoon iästä riippuen. Soittaa vaan sinne ja selittää tilanteensa, niin sieltä saa ajan, voi tosin kestää muutama viikkokin, että sinne pääsee, mutta lähete siis annetaan suoraan sieltä, jos ei halua mennä lääkäriin. Eikä sillä ole väliä, mitä lääkäri ajattelee, sinulla on oikeus päästä johonkin paikkaan tutkimuksiin ja tarvittaessa jatkohoitoon ja terapiaan. Ensin pitäisi kuitenkin kartoittaa tilanne. Lääkärin tehtävä on vaan ohjata sut sopivaan paikkaan, jossa sun tilanne voidaan kartoittaa, ei arvioida tilannettasi, yleislääkärit kun eivät psykiatreja ole.
Kannattaa hakea apua ajoissa, ongelmilla on tapana pahentua.
Ei ole mielenterveydellinen ongelma. Olet vain hyvin erilainen persoona muiden persoonoiden joukossa.
Muut eivät ehkä aina ymmärrä sinua jos tykkäät olla yksin tai et ehkä halua jutella, se vain on osa sinua, kuten sanoit että koko elämäsi olet tällainen ollut.
Se että psykologi ei osannut sinua auttaa viittaa siihen että sulla on kuitenkin selkeät arvot elämällesi, et halua muiden apua.
On vaikeaa olla erilainen kuin useimmat, mutta kun sitä oppii arvostamaan ja oppii elämään oman persoonallisuutensa kanssa, sitä rupeaa löytämään aivan uusia mahdollisuuksia elämästä.
Tokihan joku lääkäri voi sanoa oireidesi perusteella, että juu nyt sitten näitä kolmea eri lääkettä naamariin niin rupee tunteet turtumaan, mutta onneksi en ole lääkäri.
T. Epäsosiaalinen samaistuja