Mun ei pitäisi olla ikävä-palstalla, sillä tiedän että ikävöintini on turhaa ja sen pitää loppua. En koskaan tule saamaan sitä miestä, se mies on onnellinen elämässään ja tuskin edes huomaa poissaoloani.
Täytyy itsekin keskittyä oman elämän ihaniin asioihin ja nauttia. Vaikka elämässäni onkin yksi sellainen ihminen vähemmän, jonka seurassa nautin, hymyilin ja nauroin posket kipeiksi ja unohdin kaiken pahan. Ikävä, miten sen saa pyyhittyä pois mielestä?
Täytyy itsekin keskittyä oman elämän ihaniin asioihin ja nauttia. Vaikka elämässäni onkin yksi sellainen ihminen vähemmän, jonka seurassa nautin, hymyilin ja nauroin posket kipeiksi ja unohdin kaiken pahan. Ikävä, miten sen saa pyyhittyä pois mielestä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
samat fiilikset tälläkin naisella...
En käy täällä normaalisti, mutta nyt satuin eksymään ja saman tien vanhat haavat repesivät auki. Vielä eilen luulin, että kaikki on hyvin ja olen päässyt eteen päin, mutta olenkin tainnut uskotella itselleni ihan mahdottomuuksia.
Kyllä täältä vielä noustaan, voimia sulle edellinen kirjoittaja!
Kiitos samoin ! Ja samat sanat muutenkin...
Siis tarkotin, että samoilla sanoilla voisin kuvailla omaa olotilaani...
Kolmas jonoon...
täältä lisää jonon jatkoksi.
Onpas meitä samassa tilanteessa olevia (valitettavasti) monta, tätä kohtaloa kun ei toivoisi kenellekään.
Ehkä se on se aika, joka auttaa ja parantaa. Siihen auttaisi myös tietysti se, että saisi pyyhittyä muistin tietyiltä ajanjaksoilta; kaikki muistuttaa siitä miehestä.
Elän siinä toivossa, että huomenna herään paremmalla mielellä (vaikkakin väsyneenä tämän valvomisen takia), osaan taas sivuuttaa nämä tunteet ja ajatella muutakin kuin tätä asiaa.
Voimia "kanssasiskot"!