On se merkillistä, miten kaikki järjettömyys uppoaa kansaan kuin veitsi voihin. Nytkin näkyy mediassa kiiteltävän syvien kumarrusten kera niitä "talousviisaita", lähinnä hallintovirkamiehiä, jotka ovat olleet ankarimmin tekemässä hirmuisia leikkauksia kesken syvimmän laman.
Oma lukunsa ovat tietysti kaikki kapitalistisen riiston puolestapuhujat, jotka tietysti olisivat aina leikkaamassa olipa sitten lama tai ei. Lama antaa vain ikään kuin potkua tälle ikiaikaiselle kapitalistiselle halulle hyötymiseen aina kun tilaisuus moiseen avautuu. Eikä tässä vielä kaikki. Kapitalisti tekee kaikkensa keksiäkseen aina uusia ja uusia kauhun ja paniikin aiheita, jotta sitten tästä hädänalaisesta tilanteesta voitaisiin hyötyä maksimaalisesti.
Tämänkin taantuman aikana on iso rumpu pantu pärisemään ja lähes päivittäin tämä taikarumpu julistaa kauhusanomaa kilpailukyvyn menetyksestä, eläkepommista, kestävyysvajeesta ja ties mistä valloilleen riistäytyneen mielikuvituksen esiin nostamasta pöpöstä. Ikään kuin joku kilpailukyky tai eläkepommi olisi jokin ikuisuusasia.
Nythän kaikki porvarilliset vaatimukset perustuvat silkkaan kuvitelmaan, että meille käy nimenomaan tulevaisuudessa kalpaten ellemme tänä päivänä suostu kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita suinkin on osattu keksiä. Sen sijaan siitä, josta olisi edes periaatteessa saatavissa varmaa tietoa, eli nykypäivästä, ei puhuta mitään. Ilmeisesti siksi, ettei mitään todellista ongelmaa ole edes olemassa.
Sen sijaan täytyy sitten ottaa huomion keskipisteeksi kaikki mahdolliset kauhukuvat, joita lähinnä karkuteille päässyt mielikuvitus tuottaa, jotta sitten olisi edes jotakin vaadittavaa, kun nykytilanteessa ei juuri normaalia suurempia vikoja ole olemassa.
Perinteisesti Suomi on ratkaissut talousongelmansa devalvaation avulla eli rahan ulkoista arvoa alentamalla. Menettely toimi hyvin aina siihen saakka kunnes globaali kapitalismi saapui maahamme ja rahoitusmarkkinat vapautettiin säännöstelystä. Tämä oli siksi uusi asia hallinnollemme, että sormi meni suuhun lähes kyynärpäätä myöten ja talous ajautui mittavaan velkakierteeseen, kun jokainen laakso ja kukkula oli täynnä halpaa ulkomaista rahaa.
Velkaantumisesta seurasi sitten ennennäkemätön lama, josta selviämiseen niin ikään hallinnolta olivat keinot hukassa. Kaiken kukkuraksi poliittisiksi päättäjiksikin oli valikoitunut joitakin niin sanotun "visun markan miehiä", jotka virkamiestensä profeetallisella tuella tekivät vuosikymmeniä lähestulkoon väärää politiikkaa.
Sama hulvaton "sormi tököttää suussa" -meno uhkaa jatkua vielä tänäkin päivänä sikäli mikäli vanhoja rohtoja yritetään ottaa jälleen käyttöön. Yhtenä suurena vanhentuneen reseptin kirjoittajana häärii tietenkin Juhana Vartiainen hengenheimolaisineen. He yrittävät näköjään jälleen masinoida aikaiseksi vanhaa yritettyä palkka-alea terästettynä ikuisella työn orjuudella ja eriarvoistamisen tietoisella lisäämisellä.
Jos joku vielä kehuu moista politiikkaa, niin hän ei varmaankaan ole ollut osallisena Helsingin Sanomien tutkimuksessa, joka osoittaa, että kansalaisten enemmistö on pihalla politiikasta kuin lumiukko. Ja koska kansa on pihalla, niin perustuslain mukaan täytyy myös päätöksentekijöiden olla yhtälailla. Siis pihalla.
Oma lukunsa ovat tietysti kaikki kapitalistisen riiston puolestapuhujat, jotka tietysti olisivat aina leikkaamassa olipa sitten lama tai ei. Lama antaa vain ikään kuin potkua tälle ikiaikaiselle kapitalistiselle halulle hyötymiseen aina kun tilaisuus moiseen avautuu. Eikä tässä vielä kaikki. Kapitalisti tekee kaikkensa keksiäkseen aina uusia ja uusia kauhun ja paniikin aiheita, jotta sitten tästä hädänalaisesta tilanteesta voitaisiin hyötyä maksimaalisesti.
Tämänkin taantuman aikana on iso rumpu pantu pärisemään ja lähes päivittäin tämä taikarumpu julistaa kauhusanomaa kilpailukyvyn menetyksestä, eläkepommista, kestävyysvajeesta ja ties mistä valloilleen riistäytyneen mielikuvituksen esiin nostamasta pöpöstä. Ikään kuin joku kilpailukyky tai eläkepommi olisi jokin ikuisuusasia.
Nythän kaikki porvarilliset vaatimukset perustuvat silkkaan kuvitelmaan, että meille käy nimenomaan tulevaisuudessa kalpaten ellemme tänä päivänä suostu kaikkiin niihin vaatimuksiin, joita suinkin on osattu keksiä. Sen sijaan siitä, josta olisi edes periaatteessa saatavissa varmaa tietoa, eli nykypäivästä, ei puhuta mitään. Ilmeisesti siksi, ettei mitään todellista ongelmaa ole edes olemassa.
Sen sijaan täytyy sitten ottaa huomion keskipisteeksi kaikki mahdolliset kauhukuvat, joita lähinnä karkuteille päässyt mielikuvitus tuottaa, jotta sitten olisi edes jotakin vaadittavaa, kun nykytilanteessa ei juuri normaalia suurempia vikoja ole olemassa.
Perinteisesti Suomi on ratkaissut talousongelmansa devalvaation avulla eli rahan ulkoista arvoa alentamalla. Menettely toimi hyvin aina siihen saakka kunnes globaali kapitalismi saapui maahamme ja rahoitusmarkkinat vapautettiin säännöstelystä. Tämä oli siksi uusi asia hallinnollemme, että sormi meni suuhun lähes kyynärpäätä myöten ja talous ajautui mittavaan velkakierteeseen, kun jokainen laakso ja kukkula oli täynnä halpaa ulkomaista rahaa.
Velkaantumisesta seurasi sitten ennennäkemätön lama, josta selviämiseen niin ikään hallinnolta olivat keinot hukassa. Kaiken kukkuraksi poliittisiksi päättäjiksikin oli valikoitunut joitakin niin sanotun "visun markan miehiä", jotka virkamiestensä profeetallisella tuella tekivät vuosikymmeniä lähestulkoon väärää politiikkaa.
Sama hulvaton "sormi tököttää suussa" -meno uhkaa jatkua vielä tänäkin päivänä sikäli mikäli vanhoja rohtoja yritetään ottaa jälleen käyttöön. Yhtenä suurena vanhentuneen reseptin kirjoittajana häärii tietenkin Juhana Vartiainen hengenheimolaisineen. He yrittävät näköjään jälleen masinoida aikaiseksi vanhaa yritettyä palkka-alea terästettynä ikuisella työn orjuudella ja eriarvoistamisen tietoisella lisäämisellä.
Jos joku vielä kehuu moista politiikkaa, niin hän ei varmaankaan ole ollut osallisena Helsingin Sanomien tutkimuksessa, joka osoittaa, että kansalaisten enemmistö on pihalla politiikasta kuin lumiukko. Ja koska kansa on pihalla, niin perustuslain mukaan täytyy myös päätöksentekijöiden olla yhtälailla. Siis pihalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.