Näin kolmekymppiseksi kun on varttunut, niin tuntuu, että kaikki lapsellisuus/viattomuus on paheksuttavaa ja "tärähtänyttä" ikätovereiden keskuudessa. Keskusteluiden pitää olla intellektuelleja ja abstrakteja. Puhutaan vain perheistä, töistä ja kesämökin remontista.
Kaikki konkreettinen uteliaisuus ("mikä tähti tuo on taivaalla?") on yleensä tässä iässä jo poissa, ja ajatusmaailmaa hallitsee vain maksimaalinen tehokkuuden ja tasapainoisen, mutta usein melko värittömän elämän tavoittelu. Mitään ei uskalleta enää kyseenalaistaa, eikä "maailmaa parantaa" kuin silloin 15-vuotiaana. Kaikessa pitää olla realismia, eikä idealismille valitettavasti enää anneta jalansijaa.
Kaikki konkreettinen uteliaisuus ("mikä tähti tuo on taivaalla?") on yleensä tässä iässä jo poissa, ja ajatusmaailmaa hallitsee vain maksimaalinen tehokkuuden ja tasapainoisen, mutta usein melko värittömän elämän tavoittelu. Mitään ei uskalleta enää kyseenalaistaa, eikä "maailmaa parantaa" kuin silloin 15-vuotiaana. Kaikessa pitää olla realismia, eikä idealismille valitettavasti enää anneta jalansijaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kuinka tuttua....................................
Tehkää ja toimikaa ihan juuri niin kuin mielenne tekee, älkää piitatko muusta.
Sulla on vain väärä kaveripiiri. Tiedän n. 35-vuotiaita, jotka ovat vieläkin hyvin lapsekkaita. En tunnista yhtäkään kuvailemasi kaltaista kolmekymppistä. 30-v on vielä nuori, neljäkymppisenä sitten aikuistustaan, jos silloinkaan.