Hyppäsin aamulla bussiin ja olo oli välillä esim. bussin mennessä kovempaa vauhtia liikenneympyrään paniikkinen. Sain kuitenkin hillittyä paniikin.
Töissä kädet olivat omituisen tuntoiset ja oli vähän sairas olo. Stressasin käsiäni, pelkäsin kaikkia verenkierron häiriöitä, jännetupin tulehduksia yms.. Iltapäivällä oli vielä tiedossa palaveri, ja palaverissa suljettujen ovien sisällä usein tulee paniikkioireita.
Palaveri tuli, kesti yli kaksi tuntia ja... Ei oireita! Ainoastaan omituiset kädet.
Palaveri venyi, minkä vuoksi myöhästyin useammasta bussista.. Jännityksellä odotin kuitenkin kotimatkaa bussilla. Hyppäsin bussiin, tuntematon kysyi saisiko istua viereeni. Sanoin automaattisesti "Joo tottakai" mutta samassa ahdistuin, olisinhan ikkunapaikalla ja tuntematon käytävän puolella tien tukkeena enkä pääsisi nopeasti nousemaan paniikin yllättäessä, jos vaikka pitää poistua bussista. Näppäilin puhelintani ja hengittelin rauhallisesti.. Pian huomasin olevani kohta jo omalla pysäkilläni ja jäin pois... Paniikkeja ei tullutkaan.
Menin laittamaan auton lämmitykseen (niin, autolla en ole uskaltanut ajaa ollenkaan hetkeen) sillä minun oli käväistävä eräässä kaupassa jonne ei bussiyhteyksillä pääse helposti. Annoin auton lämmetä tunnun ja sisällä söin jotain pientä.
Sitten piti lähteä ajamaan, pelotti, mutta olin kummallisen päättäväinen. Lähtiessä huomasin, että pitää pysähtyä myös tankkaamaan, minulla oli siis 3 eri paikkaa jossa käydä. Ensin kävin tankkaamassa, tankin luukku oli tietysti jäätynyt kiinni. Onneksi ei ollut ruuhkaa ja en panikoinut, sain sen kuitenkin avattua. Sitten kävin näissä kahdessa muussa paikassa. Kaupassa hieman tuli pelkotilaa, että kun oli kiire ja raskaat ostokset että mitä jos sydän pettää, koska tunsin vähän myös painetta rinnassa. Eipä pettänyt.
Kun pääsin kotiin, olo oli helpottunut. Olin ajanut onnistuneesti moneen eri paikkaan, jotka olivat samalla suunnalla kylläkin ja matkaa yhteensä vain noin 6km (ees taas). Päätin, että lähden rattiin ja ajan pitempiä matkoja vastaisuudessa.
Tästä yhdestä hyvästä päivästä jolloin olin toimintakykyinen päätin, etten anna tämän sairauden, oli se sitten paniikkihäiriötä, muuten vaan paniikkituntemuksia vai jotain fyysistä (mikä kyllä alkaa vaikuttaa epätodennäköiselle) hallita elämääni! Taistelen, että pysyn toimintakykyisenä ja suosittelen myös muille!
Voi hyvin olla, että huomenna on taas erittäin huono päivä mutta sain voimia jatkaa tästä päivästä..
Töissä kädet olivat omituisen tuntoiset ja oli vähän sairas olo. Stressasin käsiäni, pelkäsin kaikkia verenkierron häiriöitä, jännetupin tulehduksia yms.. Iltapäivällä oli vielä tiedossa palaveri, ja palaverissa suljettujen ovien sisällä usein tulee paniikkioireita.
Palaveri tuli, kesti yli kaksi tuntia ja... Ei oireita! Ainoastaan omituiset kädet.
Palaveri venyi, minkä vuoksi myöhästyin useammasta bussista.. Jännityksellä odotin kuitenkin kotimatkaa bussilla. Hyppäsin bussiin, tuntematon kysyi saisiko istua viereeni. Sanoin automaattisesti "Joo tottakai" mutta samassa ahdistuin, olisinhan ikkunapaikalla ja tuntematon käytävän puolella tien tukkeena enkä pääsisi nopeasti nousemaan paniikin yllättäessä, jos vaikka pitää poistua bussista. Näppäilin puhelintani ja hengittelin rauhallisesti.. Pian huomasin olevani kohta jo omalla pysäkilläni ja jäin pois... Paniikkeja ei tullutkaan.
Menin laittamaan auton lämmitykseen (niin, autolla en ole uskaltanut ajaa ollenkaan hetkeen) sillä minun oli käväistävä eräässä kaupassa jonne ei bussiyhteyksillä pääse helposti. Annoin auton lämmetä tunnun ja sisällä söin jotain pientä.
Sitten piti lähteä ajamaan, pelotti, mutta olin kummallisen päättäväinen. Lähtiessä huomasin, että pitää pysähtyä myös tankkaamaan, minulla oli siis 3 eri paikkaa jossa käydä. Ensin kävin tankkaamassa, tankin luukku oli tietysti jäätynyt kiinni. Onneksi ei ollut ruuhkaa ja en panikoinut, sain sen kuitenkin avattua. Sitten kävin näissä kahdessa muussa paikassa. Kaupassa hieman tuli pelkotilaa, että kun oli kiire ja raskaat ostokset että mitä jos sydän pettää, koska tunsin vähän myös painetta rinnassa. Eipä pettänyt.
Kun pääsin kotiin, olo oli helpottunut. Olin ajanut onnistuneesti moneen eri paikkaan, jotka olivat samalla suunnalla kylläkin ja matkaa yhteensä vain noin 6km (ees taas). Päätin, että lähden rattiin ja ajan pitempiä matkoja vastaisuudessa.
Tästä yhdestä hyvästä päivästä jolloin olin toimintakykyinen päätin, etten anna tämän sairauden, oli se sitten paniikkihäiriötä, muuten vaan paniikkituntemuksia vai jotain fyysistä (mikä kyllä alkaa vaikuttaa epätodennäköiselle) hallita elämääni! Taistelen, että pysyn toimintakykyisenä ja suosittelen myös muille!
Voi hyvin olla, että huomenna on taas erittäin huono päivä mutta sain voimia jatkaa tästä päivästä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kovalla sykkeellä vain yrittämään! Ei siinä muu auta!