dissosiaatiohäiriö

mulla on dissosiaatioo vähän miten sattuu, ei kuitenkaa paljoo ja käyn traumaterapias.... ja tuo marhalla on 'vanhentunut'. uusi osoite on http://traumajadissosiaatio.fi/

Dissosiaatiosta puhuttiin minunkin kohdalla ja myös muitakin nimityksiä mainittiin. En kuitenkaan erityisesti kysellyt psykiatrilta diagnoosistani tarkemmin. No diagnoosit harvoin on pelkästään yhtä ja ainutta vaan ongelmakenttä on laajempi. Esim. masennus on monissa mielenterveydenhäiriöissä mukana.

Se minkä ikäisenä traumatisoiva tilanne tapahtuu vaikuttaa ilmeisen paljon. Aikuisiällä tapahtunut trauma voi olla selkeämpi. Traumaa ennen ei ollut mitään mielenterveydenhäiriöitä ja sen jälkeen on ollut jos jonkinlaista. Mutta jos trauma tapahtuu lapsena on tilanne jo vaikeampi. Tai niinkuin itsellä epäiltiin, että olen traumatisoitunut jo pienenä vauvana. Aikana josta ei ole vielä muistikuvia itsellä eikä puhetaito ollut kehittynyt. Tällaisestä traumasta on hankala puhua, koska ei ole konkreettisiä muistoja tältä ajalta. Jäljellä ovat vain voimakkaat tunteet emootiot ja affektit, jotka ovat ilmeisesti usein verhoutuneet voimakkaan ahdistuksen taakse.

No tunnistin itseni tuon nettisivun teksteistä. Olen kokenut ainakin depersonalisaatiota ja derealisaatiota. Kutsun noita oman kokemukseni mukaan todellisuudentajun laskemiseksi. Sain kyseisiin oireisiin suurta helpotusta psykoosilääkkeillä.

Kävin myös aikani psykoterapiassa jonka aikana pikkuhiljaa voimakas ahdistukseni purkautui ja hellitti otteestaan. Koskaan ei varmaksi paljastunut ahdistuksen takana olevien tunteiden aiheuttaja(t), mutta tällä ei ole niin väliäkään. Itse tunteet eli emootiot ja affektit ovat ne johon kannattaa kiinnittää huomionsa. Nykyään elän normaalia elämää vailla dissosiaatio-oireita.

Välinpitämättömyys ja erillään olo muista ihmisistä
Keskittymiskyvyttömyys, päätöksentekovaikeus
Säpsähtely ja säikähtely
Jatkuva valppaus ja varuillaanolo
Häiritsevät unet, muistot ja takaumat tapahtuneesta
Työ- tai kouluvaikeudet

Fyysisiä reaktioita:

Syömisvaikeudet, ruoansulatuskanavan ongelmat,
Univaikeudet, uupumus
Sydämentykytys, hyperventilaatio

Välinpitämättömyys arkisiin asioihin (esim. itsestä huolehtiminen)


Emotionaalisia reaktioita:

Hermostuneisuus, avuttomuus, pelko
Järkytys, turtuneisuus, vaikeus tuntea positiivisia tunteita (ilo, rakkaus)
Traumaan liittyvien ihmisten, paikkojen tai asioiden välttäminen
ärtyneisyys ja kiukunpurkaukset
Itsesyytökset, negatiivinen näkemys itsestä tai ympäröivästä maailmasta
Epäluottamus, konfliktit, kontrollin tarve
Vetäytyminen, hylätyksi tulemisen tunne tai tunne, että on torjuttu
Yksityisyyden häviämisen tai irrallaan olemisen tunne

Lisäksi, mikä varsinkin ennen pelotti ennenkuin sain diagnoosin; välillä "hukkaan" aikaa. Voi olla tunteja, joskus joku päiväkin kadonnut täysin! Esim. kerran muistan kun lähdin kotoa, muistan miten ajoin keskustaan. Se oli kello 11 aikaan aamupäivää kun lähdin, tästä menee noin 15 min autolla keskustaan. Seuraavan kerran kun palasin "tajuihini" olin kirjastossa, ja katsoin kelloa. Se oli kaksi iltapäivällä! Eikä minulla ollut harmaintakaan muistikuvaa mitä olin tehnyt ja missä ollut siinä välissä!
Näïtä "kohtauksia" muistan jo lapsuudesta. Terapeutti rauhoitteli, että näitä voi olla, ja en tee mitään omituista tai puhu sekavia niiden aikana. Toden näköisesti kukaan ei edes huomaa mitään outoa.
Voi olla pitkään, kuukausia, ettei niitä ole. Sitten jos on stressaava tilanne elämässä, ne saattaa palata.
Ei ole kivoja, mutta traumaterapian olen aloittamassa, ja kai ne sitten joskus häviää, tiedä sitten?

Mul kans todettu did. Keho täynnä traumakerroksia ja sivupersoonia jotka panikoivat tosi helposti. Apuakaan ei meinaa saada, traumaterapeutti ei halua luoda luottamuksellista suhdetta ja yritän koko ajan etsiä uutta. Terapian pitäisi olla siis turvallista, mutta hän tekee kaiken päinvastoin..pikemminkin pyrkii lamaamaan j avetämään mattoa jalkojen alta. En tiedä mistä syystä, olen vaan ihmetellyt hänen touhuja. Paniikki tulee helposti ja se väsyttää kuten myös traumat kehossa. Oon ihan uupunut vaikka oon kotosalla. Traumakerrokset väsyttävät kehon, heti jos tekee jotakin ylimääräistä tulee kipeäksi ja ylirasittuneeksi, lämpö nousee. Terapeutilla on ilmeisesti pakkomielle, että pitäisi kuitenkin käydä töissä vaikka on ihan toimintakyvytön. Hän painostaa ja vaatii liikaa, että sekin vielä. Johtuuko se siitä että hän on psykiatri ja heidän metodit saattavat olla jopa sadistisia. Että välttäkää psykiatreja, niistä ei ole kuin harmia, se on minun kokemus.