olen vihainen

Mitä teen?!?!!?
Haluan vahingoittaa tai vähintään rampauttaa niin sanotun isäpuoleni.
Jokainen tätä lukeva varmaan tajuaa kun ajattelee asiaa omalle kohdalleen.
Isäpuoleni on aina ollut rakas ja hän on tukenut minua kaikessa...
Hetki sitten sain tietää että hän on ajanut äitini vararikkoon, huoritellut tätä, pettänyt, käynyt käsiksi.... En kykene edes kirjoittamaan kaikkea.... En tunne kyseistä ihmistä enää....
olen itse 23vuotias enkä aivan kevyimmästä päästä oleva mies.
Ainoa asia joka estää minua toimimasta on äitini pyyntö olla pilaamatta omaa elämääni...enkä haluaisi että siskopuoleni vihaisi minua loppuelämäänsä...
Tähän asti elämä tuntui ruusuiselta ja nyt......kuin kasa paskaa olisi tiputettu niskaani.
Kaikki ketkä jyrkästi vastustavat väkivaltaa kysyn teiltä viisaammiltani....eikö ihminen, joka sietäisi saada ikuiset arvet teoistaan ja on ansainnut sen, ansaitse sitä mitä olen harkinnut?
4116
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Palsta on väärä, kannattaisi laittaa osioon ihmissuhteet tai perheväkivalta.

Jos tuo sattuisi minun kohdalle, niin en tiedä mitä tekisin. Ainakin päässä liikkuisi jotain vastaavaa. Äidille olet ilmeisesti jo puhunut, kokeile puhua isäpuolelle miesten kesken, jos siitä ei tule mitään tai vaikka etenisikin, kannattaa puhua kolmestaan. Jos mikään ei etene ja näet jotain jälkeä väkivallasta, painosta häntä tekemään rikosilmoituksen.

Vahingoittaminen ei ole hyvä vaihtoehto, äitisi saisi vielä boonukseksi pojalle rikosrekisterimerkinnän tai jopa vankilatuomion.

Äänestä

Haeppa kirjastosta kirja : VIHAN LAPSET , kirjoittanut Seppo Jokinen.

Äitisi antoi hyvän neuvon , todella hyvän.

Toivon , että sinä saisit tuosta kirjasta viisautta hallita vihaa ja poistaa se. Jos se pääsee hallitsemaan pitemmän päälle , jälki on kamalaa.

Viha ja katkeruus on pahaksi henkiselle hyvinvoinnillesi .

Yritä antaa anteeksi , niin se vapauttaa sinua. Käännä ajatuksesi niihin hyviin muistoihin tuosta henkilöstä.

Äänestä
  • tässä on järkipuhetta. myöskään, vaikka on aikuinen, ei pidä yrittää tehdä mitään ratkaisuja vanhempiensa väliseen suhteeseen, vaikka toinen osapuoli onkin "vain" isäpuoli. edes aikuisella lapsella ei ole mitään velvollisuutta ottaa mitään vastuuta vanhempiensa suhteeseen. aikuiset ihmiset tekevät ratkaisunsa itse, ei lapset. asioista voi aina keskustella, mutta suhteen osapuolet tekevät omat ratkaisunsa ja kantavat itse niistä vastuun.

    Äänestä

Mielestäni ei ole väärin tuntea ja tunnistaa vihantunteitaan. On ihmsä että he yrittävät olal jopa niin hyviä ja kilttejä, että eivät edes uskalla tietoisesti tunnistaa vihaa ja negatiivisia tuntemuksiaan vaan torjuvat ne käsittelemättöminä alitajuntaansa. Siksi on terveellistä ja hyvä tunnistaa nuo tunteet. Kuitenkin vastuullinen ja järkevä ihminen osaa hallita ja työstää tunteitaan oikein. Itsekkin ymmärrät, ettei olisi omaakaan etu vahingoittaa isäpuoltasi. Joutuisit iah varmasti telkien taakse ja korvaamaan mahtavat summat. Kun ajattelt asioita järkevästi niin varmaan tulet itsekkin ajan myötä siihen tulokseen että väkivaltainen kosto ei mitään enää hyödytä. Asiat jotka ovat tapahtuuneet vuosien saatossa, eivät enää väkivallalla muuksi muutu. Ja sinua auttaa varmaan ymmärtämään, jos myönnät että isäpuolesi ei ole ollut psyykeeltään tasapainoinen.
Sinulle on tullut tuo ikävä tieto yllätyksenä ja sitä on äkkiä mahdoton sulattaa. Ei kosto koskaan mitään auta. Se ei myöskään helpota sinun vihaasi, lisää vain pahaa oloa.
Teet nyt oikein jos jaksat hillitä itsesi ja kätöksesi. Meissä jokaiessa on myös on paljon pahaa ,yönsimmepä sitä tai ei.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ikuisesti vihainen kirjoitti:

Mitä teen?!?!!?
Haluan vahingoittaa tai vähintään rampauttaa niin sanotun isäpuoleni.
Jokainen tätä lukeva varmaan tajuaa kun ajattelee asiaa omalle kohdalleen.
Isäpuoleni on aina ollut rakas ja hän on tukenut minua kaikessa...
Hetki sitten sain tietää että hän on ajanut äitini vararikkoon, huoritellut tätä, pettänyt, käynyt käsiksi.... En kykene edes kirjoittamaan kaikkea.... En tunne kyseistä ihmistä enää....
olen itse 23vuotias enkä aivan kevyimmästä päästä oleva mies.
Ainoa asia joka estää minua toimimasta on äitini pyyntö olla pilaamatta omaa elämääni...enkä haluaisi että siskopuoleni vihaisi minua loppuelämäänsä...
Tähän asti elämä tuntui ruusuiselta ja nyt......kuin kasa paskaa olisi tiputettu niskaani.
Kaikki ketkä jyrkästi vastustavat väkivaltaa kysyn teiltä viisaammiltani....eikö ihminen, joka sietäisi saada ikuiset arvet teoistaan ja on ansainnut sen, ansaitse sitä mitä olen harkinnut?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu