Mikäkö vaiva mahtaa olla minulla. Jäin sairaseläkkeelle 2v sitten. Nykyään on vaikea käydä kaupassa kun kaikki katselevat. Olen monesti lähtenyt kaupan jonosta poiskin. Minä pukeudun kyllä kaikkien (sisarusten ) mielestä ihan hyvin.
Asun omakotitalossa enkä halua mennä kaupunkiin kuin pakollisilla asioilla käydä.Viihdyn kotona vaikka minulla ei ketään vieraitakaan. Luulen että ihmiset nauravat ja puhuvat minusta pahaa.
Asun omakotitalossa enkä halua mennä kaupunkiin kuin pakollisilla asioilla käydä.Viihdyn kotona vaikka minulla ei ketään vieraitakaan. Luulen että ihmiset nauravat ja puhuvat minusta pahaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käytätkö vahvoja psykoosilääkkeitä? Ne näkyy ulospäin katkokävelynä, mustina silmänalusina ja aika usin epäsiistinä olemuksena. Voi olla että ihmiset tuijottavat sinua siksi.
Toisaalta nuo ajatukset voi liittyä masennukseen. Mulla oli noita ihan samoja masentuneena.
Voi ei. Nyt alkoi tuntumaan, että katkokävelenköhän minä. :/ Eihän kukaan kanna kokovartalopeiliä mukanani, kun kävelen enkä viitsi itseäni kaupan ikkunoistakaan alkaa peilailemaan. Jokuhan voisi luulla minua itserakkaaksi.
Tuleekohan minullekin tummat silmän aluset, sillä aloitin juuri neuroleptien syömisen. Kärsin jo muutenkin niistä.
Tuskinpa sua vaivaa mikään sairaus. Pikemminkin kuulostat aralta ja epävarmalta, nuorelta (?) ihmiseltä, joka kuvittelee mielessään olevansa jotenkin niin kiinnostava tai kummallinen, ettäkö kanssaihmiset tuijottaisivat häntä.
Ihmiset tapaavat katsella toisiaan - varsinkin kaupan jonoissa kun ei ole muutakaan tekemistä - eikä niissä katseissa ole mitään viestiä. Tasapainoisena aikuisena minä katson yleensä takaisin, joskus jopa hymyilenkin, ja silloin vastapuoli herää ja kääntää katseensa muualle. Me suomalaiset kun olemme niin arkaa väkeä...
Omat ajatukset voi muuttaa positiivisiksikin, niin että ajatteleekin muiden katsovan, koska olen kaunis, olen kiinnostava, olen hyväryhtinen, jne.
Ei ole pakko käsittää kaikkea vain negatiivisena viestinä itselleen.
Omissa ajatuksissa on paljon voimaa.
sinulla on käsittelemättömiä tunteita koskien sairastumistasi ja eläkkeelle jäämistä niiden syiden vuoksi, useimpia se varmasti jossakin määrin hävettää, vaikkei syy olekaan itsessä ja siinä, että ois voinut itse toimia toisin. Kukaan kun tuskin valitsee sairautta itselleen. Käytkö jossain juttelemassa muistakin asioistasi, ota tämä puheeksi?
Neuroleptit saavat käyttäjänsä näyttämään omituiselta.. ikävä kyllä se on totuus.
Jos noilla lääkkeillä käyttäjä saadaankin rauhalliseksi on sillä hintansa ja se on tuo tyypillinen mt-potilaan ulkonäkö.
Itse mielummin kärvistelen vaikka psykoosissa kuin kosken neurolepteihin.
Luulisi jo jokaisen tajuavan ettei noihin kosketa
miinkkö
Itse myös välttelin yhdessä vaiheessa kaupassa käyntiä ja kaikkia ihmisiä. Jopa ystäviäni. Muut ihmiset ahdistivat ym.
Silloin oli kyllä paha masennusjakso meneillään... Nyt pikkuhiljaa on alkanut helpottaa, mutta kyllä sitä muutama kuukausi kesti.
Itselläni oli siis ohimenevä kausi jolloin kaikki ihmiset pelottivat suorastaan..