kun näit ikävöintisi kohteen ensimmäisen kerran? Mitä silloin ajattelit hänestä ja miten läheiseksi olet päässyt hänen kanssaan ensi kohtaamisen jälkeen?
Muistatko sen hetken
tärkeän
731184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Muistan oikein hyvin. Mutta... hän pilasi aivan kaiken sitten myöhemmin.
Tottakai muistan. En voi unohtaa, koska se kirjaantui syvälle sisimpääni.
Hän "elää" sisimmässäni ja on korvaamaton.
Miksi oman vastaukses tommoseen kohtaan laitoit ?
se on taas sitten tuo vai ? juuri se ?
naisen kimpussa ja jauhamassa samaa paskaa vuodesta toiseen.
" korvaamaton " heh heh juupa juu siltä onkin tuntunut.
mites sä sen korvaamattomuuden hälle osoitat ?
mutta meneeköös joskus överiks ? ei nää kaikki täällä sentään sun naisias voi olla.
Voisko olla vahingosta kyse? Ja sä vyöryt päälle kuin höyryveturi.
samanlainen se viesti oli ku omaski, ei yhtään sen kummempi, tavallinen kyssäri.
joidenki teidän on aina oltava vittuilemassa ja siltiki syytätte aina muita kaikesta.
Tarkoitinkin kaikkia noita yhteensä, viidellä viestillä (eri nimimerkeillä) hyökkäsit kimppuun. Meinasitko että se oli taas se hymynaamamies/palstapelle, jota täällä ikävöit?
paikkaansa , sä siis oot se akka joka kuvittelee tietävänsä mitä kukakin kirjottaa täällä ? voi sinnuu ressuu.
Täällä saa ihan vapaasti laittaa vaikka 100 viestiä peräjälkeen tai sikin sokin tai poikittain, se on ihan luvallista, sun ei tarvii puuttua näihin joka palstalla ja jatkuvasti.
Hei ei se aina se sama mies (tai kirjoittaja) varmaan ole...
Juu juu, sovitaan sitten näin että minä olen se ressu ;) ja sinä et kirjoittanut "Ahaa ,,," "aina naisen kun" "oho." "sä hanlaat tän homma" nimmareilla tulleita viestejä :D
varmaan voisi kiinnostaa sun jutut.
oo muuta elämää kun laskee muiden kirjotuksia ? Ne on luvallisia, ollaan yleisellä nettipalstalla.
Sä pilasit kaiken. Tiedät sen hyvin.
Varma tunnistus?
Vieraina pysyttiin, hänen toiveestaan.
Oli pientä rakkautta ensi silmäyksellä ja kyllä on suudeltu, hyväilty, höpötelty kaikkea hassua.
Ensin luulin jotakin mutta pelkäksi paskaksi osoittautui. pelleileväksi paskaksi jolle millään ei ollut mitään oikeaa merkitystä, asialla kuin asialla saattoi pelleillä mielin määrin ja sen totisesti teki pohjanmaan kautta.
Mulla loppu just 3 vuoden suhde ja nyt selkis et nyt hän haluaakin olla vaan Kaveri ja vapaasielu= ei lapsia koskaan eikä enään suhdetta koskaan! 3 vuotta kelpasin vaan panopuuksi ja murheidenjakajaksi! nyt tunnen itseni hyvästä syystä idiootiksi!
Ja toivottavasti säkin välkky perustat mielipiteesi sille muulle, oikealle, etkä tälle mitä olet täältä paskapalstalta poiminut. Jos et, niin voit olla varma että olet tuominnut ihmisen aivan väärin perustein ja pieleen. Ja vielä tärkeän!? Kuka tekee tärkeälle ihmiselle niin? Kuka antaa tällaisen palstan pilata jotain tärkeää?
aloituksessa kysyttiin milloin n ä i t .... !! täällä ei voi n ä h d ä ketään !! mättää mikä ?
Hyvin moni, hyvin moni.
Kiitos, kommenteistasi, kuinka väärässä olen kun
päivän lehdestä luin taas "kehuja" itsestäni
Never ending story eikö?
eikös se niin mee et jokainen saa ansionsa mukaan, jos saa kehuja on ollut hyvä ja jos saa risuja niin on ollut vähemmän hyvä ! itestähän ne kommentit on kiinni, sitä millanen on, ei kai siinä oo mitään kummallista ?
missä mielessä olet mielestäsi väärässä ?
kommenttien loppu on tietysti itsestäsi kiinni.
Ajattelin että vau miten komea mies! Ja huh kun hän taisi olla kiinnostunut minusta :) Mutta olimme ihan juttelulinjalla ja kyllä-jäin kaipaamaan..
Ensimmäisen kerran ihastuin häneen jo 12-vuotiaana...oli niin ihana jäbä :)
Rakastan aina :) Nyt aikuisena on tapahtunut ihania asioita ja vähemmän kivoja asioita.
Ajattelin, että taitaa olla pelimies. Jury is still out. Jotain hänessä kyllä oli. Jotain suloista ja hellyttävää. Lämmin tunne jäi...
Muista, sitä hetkeä elän yhä.
Muistan toki. Ajattelin, että onpa mukavan oloinen mies ja hyvä tuntuma kätellessä ;). Ja että näyttää nuoremmalta kuin kuvassa. Muutoin en silloin ensimmäisellä tapaamisella jäänyt kauheasti häntä miettimään. Paljon vaikutti sekin, että minua jännitti aika lailla se tilanne, kun en semmoiseen ollut koskaan ennen joutunut. Tapasin hänet siis hänen työnsä merkeissä.
Tuo läheisyys onkin sitten vähän erikoisempi ja oudompi juttu, ja sitä onkin vähän vaikea tähän alkaa kuvailla.
Miten oli toinen tapaaminen, joka kerta jäi enemmän mieleesi.
Joka kerta jäi enemmän mieleeni. Eikä loppua näy ;).
Näin tosiaan oli. Jossain vaiheessa rima ylittyi, ellei jo tapahtunut ensimmäisellä silmäyksellä.
Nyt tästä tunteesta ei ole ulospääsyä. Olen sisällä joka puolelta. Vaikka sitä koitettiin koetella, niin liikaa se ei päästänyt läpi.
Ei sitä kyllä auta yhtään se, että tulee tänne lietsomaan... Mutta on se jo nähty, että olen voimaton. Vaikka yleensä pystyn pysymään päätöksissäni. Apua.
jäänyt pysyvästi mieleen.
Oliko tämä tarina Veikosta?
ei ollut veikkoa tarinassa.
Näin rumalla ei ole oikeutta ikävöidä ketään
Ei vaan noin itsesäälissä rypevällä ei ole oikeutta ikävöidä ketään ennen kuin on sinut itsensä kanssa.
Sanoppa viisaampana miksi sitten toisilla on oikeus sanoa toista rumaksi päin naamaa ja miten rumaks monet kerrat haukuttu voi olla sinut itsensä kanssa. Ei se ole itsesääliä jos itseään rumaksi sanoo vaan muilta kuultua faktaa.
Punastuimme kumpikin ja hymyilimme kuin hangon keksit :) Hetkeksi muu maailma katosi ympäriltä.
Tapaamishetkellä en ajatellut hänestä mitään, vaan aivot löi tyhjää ja sydän löi ylikierroksia. Sittemmin rupesimme seurustelemaan ja rakastuimme. Olimme onnellisia, kunnes sattui jotain... No... nyt kirjoittelen ikäväpalstalle :(
Samanlainen tarina. Muistan kun hänet näin ensimmäistä kertaa. Katsoin häntä ja ihmettelin voiko olla tottakaan. Niin kaunis ja puoleensavetävä. Mukava, kuunteleva, aito, suloinen ja hieman haavoittunutkin. Tiesin silloin, minulla ei ole paluuta tästä. Eikä ollutkaan. Rakastuimme ja seurustelimme. Emme seurustele enää mutta silti... No, paluuta ei minulle ollut siitä. Jos en nyt satu pitämään itseäni kiireisenä ja keksi jotain tekemistä ja annan hänen hiipiä mieleeni, tunnen ne samat tunteet. Silloin illalla kirjoitan jotain ikävä-palstalle.
Missä tuollaisia tapahtuu ? Missä mahdollisesti tapasit ? Et varmasti uskalla kertoa vai uskallatko ?
Muistan vielä kun näimme ensimmäistä kertaa. Oltiin sovitti treffit ravintolan eteen. Satoi lunta ja olin vähän myöhässä kun törmäsi matkalla vanhaan hyvään työkaveriin. Mentiin syömään, juteltiin kaikenlaista. Näytti todella hyvältä ja teit minuun kerralla lähtemättömän vaikutuksen olemalla oma itsesi.
Minä pilasin kaiken ja syy on minun. Olen pahoillani ja surullinen kun olin niin tyhmä.
Nyt sopii vain toivoa että voitaisiin joku päivä olla ystäviä ja sopia nuo menneet.
Ei mukavien ihmisten pitäisi olla huonoissa väleissä.
Enhän sitä voi unohtaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä :)
En pysty varmaan koskaan unohtamaan ensitapaamistamme.
Siitä on jo aikaa, mukavat muistot mielessä kuitenkin.
Oot ihana ja suloinen.
Muistan todella hyvin,sähköä oli ilmassa.
Kemiaa..
Ikävästi päättyi kaikki.
Emme ole yhteydessä mitenkään enää :(
Pahamieli ja kuitenkin ikävä jäi.
Mutt eipä tunteillani hänelle ollut merkitystä.
Erehdyin pahankerran. Oli vaikeaa uskoa todeksi.
Pitäisi pyytää anteeksi ett edes lähestyin häntä.
Ja kuitenkin jos silmiin katsoo nii voi voi huoh!
Kuulostaapa jotenkin tutulta tarinalta...minä pyydän anteeksi!
Ihana lukea näitä viestejä...jotenkin hakee sitä omaansa -en tainnut sitä täältä löytää. Eihän se hänelle tainnut samalta tuntuakaan...ymmärtäähän sen -ei täällä ole ja jos on, ei taida minua kaivata.
Rappusilla tavattiin...
Rappusilla mekin... Voihan hän kaivatakin. Itse ainakin ajattelen häntä koko ajan. Kaikki vaan meni pieleen.
ei ollut auringossa, vaikka rappusilla. Muuten kuulosti samalta :)
Eiköhän kaikki muista ne ensinmäiset ja tärkeät hetket, myös niistäkin joita ei enää kaipaa. Ensi suudelmat, ensi rakastelut... myös ne riidat ja erotkin on varmasti kaikilla jossain muistilokeroissa ja ne palautuvat kirkkaina takaisin heti kun kyseisen henkilön näkee tai kuulee siihen aikaan kuuluneen kappaleen tms.
Kuinka voisin sitä unohtaa..
Niin järisyttävä kokemus.
Huh mikä mies! niin ajattelin.
Eipä oikein olla missään väleissä.
Tuntuu tosi surulliselta..
Minulla oli paljon tunteita häntä kohtaan,
Ehkä olis ollut parempi jos en ois koskaan lähestynyt häntä.
Ikävä silti jatkuu..
Joskus katselen hänen kuvaansa ja ihailen
Toki muistan. Hän minua tuskin muistaa ensimäiseltä kerralta.... Mutta ne yhdessä tilaisuudessa luodut katseet olivat jo jotain, jotain niin i-ha-naa. Mutta; ei siitä sitten sen enempää. Edellä mainittu tilaisuus oli heinäkuussa 2012. Tämän jälkeen olen nähnyt hänet viitisen kertaa vain, ja silti hän on aina vain mielessäni.
Mitäkö ajattelin hänestä? Ihana ääni ja komea mies :)
Näin hänet yhdessä paikassa ensimmäisen kerran ja ajattelin heti että onpa todella komea mies. Hän vilkaisi minua vain nopeasti ja sanoi "huomenta". Mutta sen jälkeen olemme nähneet ja olleet tekemisissä vähän väliä ja katseemme ovat yleensä pitkiä ja täynnä halua ja kaipausta ja olemme päässeet tutustumaan toisiimme jonkin verran. Olemme tainneet molemmat rakastua toisiimme, mutta tilanteessamme on sellaisia esteitä että emme meinaa päästä tuossa asiassa oikein eteenpäin, vaikka halua onkin.
Tuo kyseinen mies ei välttämättä muista tuota ensimmäistä tapaamistamme, koska tosiaankin hän vilkaisi minua vain nopeasti. Mutta seuraava katseemme olikin jo pitempi, mutta jouduin kääntämään katseeni pois koska "eräs henkilö" katsoi siinä hänen vieressään.
muistan ja hyvin. Tuntui heti siltä ettei se ollutkaan ensimmäinen kerta. Siitä on jo aikaa mutta yhä häntä kaipaan lähes taukoamatta.
En ensimmäistä hetkeä. Mutta tuntuu että lähes joka hetken hänen seurassaan siitä lähtien. Hetkeksi pääsin lähemmäksi, sitten tiemme erkanivat.
elävästi nyt ja aina...
hänestä oli vääristynyt.
tapasin tekstarilla ja olipa mukava vaikutelma sai todella iloiseksi hänen viestinsä.
Sitten kun tapasin...hhmm en muista missä tapasin.Muistan vain hänen kasvot silmät ja sen mitä juttelimme.Sitten olenkin hukkunut miettimään ja katselemaan häntä.
Tosin on ollut pakko rajoittaa hänen asemansa takia tätä tuijottelua.
Mulla ei juuri nyt ole (valitettavasti?) ikävöinnin kohdetta, mutta aiemmat ikävöinninkohteeni muista. Ja muistan hyvin myös ensikohtaamisemme. Tilanteet, jolloin havahduin huomaamaan, että tuossa voisi olla mahdollinen tuleva ikävöinninkohteeni. ;)
ei unohdu varmaan ikinä, se ihana syksyinen päivä kun sen miehen eka kerran näin, aivot löi tyhjää ja sydän hakkasi, siinä selitä sitten yhtä juttua kun katsoin niitä suloisia kasvoja, no se loppu päivä menikin sitten ihan unessa ja olo oli kun ois jossain toisessa galaksissa, eipä siitä kehittynyt mitään, harmi, vaikka vieläkin hän on jumittunut mieleeni ja sydämmeeni, tuli silloin mieleen Tuiskun kappale hyökyaalto, vaikka en mikään fani olekkaan, siinä on vaan osuvat sanat ja on miehellä hyvä etunimikin.
Muistan, komea mies, kerrassaan hurmaava. Harmi kun se jäi siihen kevääseen.
Hyviä muistoja vain
hän lumosi minut täysin eikä sen eteen tarvinut edes tehdä mitään. Sittemmin rakkautemme on syventynyt tämän palstan välityksellä.
lumosi sinut tälle palstalle ja täällä rakkautenne syveni, mites jatkuu?
täällä kertoa, liian henkilökohtainen kokemus ja en halua täällä Byllerön omalla sontapalstalla revitellä omaa aarremuistoani. Kerron sen hänelle, heti kun pääsemme juttelemaan henk. kohtaisia asioita. Se tapahtuu kevään aikana.
Sen voin kertoa, että hänet ekan kerran tavattuani sanoin mielessäni monta kertaa että tuon haluaisin omakseni.
että saat omaksesi. Olisi mukavaa nähdä onnistuneitakin rakkaustarinoita.