Koin valaistuksen

Olen aina ollut hieman pullea ja todella perso makealle. Minulla on myös aina ollut todella suuria itsetunto ongelmia ja oma ulkonäköni on minulle jopa pakkomielle... No nyt siis asiaan viimeiset viisi vuotta elin parisuhteessa, jossa koin aina olevani se ruma ja lihava, ja ihmettelin miksi toinen niin treenattu ja timmi olo minun kanssa. Käytin kaiken energiani siihen että näytin hyvältä hänen ja muiden silmissä. Ravasin lenkillä ja jumpassa kuin hullu, ja söin "terveellisesti". Tämä siis silloin kun toinen osapuoli oli kotona.. kun hän oli lähdössä esim. työreissulle, odotin päivää kun kuuta nousevaa, koska tiesin että voin käydä ostamassa herkkuja(sipsejä, karkkia, jäätelöä ym.) ja ottaa rennosti. Kaikki todisteet herkuttelusta piilotin. No viimekesänä vihdoin erosin tästä henkilöstä, ja muutin omilleni. Kesästä lähtein painoni onkin noussut tasaisen tappaavaa tahtia kun kukaan ei ole katsomassa syömisiäni, saatan ahmia ja mässäillä monta kertaa viikossa. Muut ihmiset näkevät minut himoliikkujana, joka syö terveellisesti ja kuitenkin kamppailee painonsa kanssa miettien miksi se ei laske.
No todellisuus on se että useita kertoja viikossa ostan ison kasan herkkuja ja syön ne kaikki kerralla, ja siihen päälle vielä melkin koko jääkaapin tyhjäksi. Tämän jälkeen minulla tulee melkien sietämätön itseinho ja kuvotus, mutta oksentamaan en itseäni ole saanut (ainakaan vielä). Aina välillä yritän ryhdistäytyä ja syödä kunnolla, tätä jaksan ehkä muutaman päivän. Sitten taas repsahdan, ei siis ihme jos paino ei putoa, vaikka kuinka liikkuu... Tänään olen varovaisen optimistisesti tehnyt diagnoosin, minulla on syömishäiriö! ja tästä asiasta aion kyllä käydä jonkun ammattilaisen luona keskustelemassa.Tai sitten minulla vaan on maailman surkein itsekuri, no kuka tietää...