En käsitä erästä miestä jonka kanssa olimme tunne"suhteessa", hyvin polttavasta intohimosta kyse, joka kesti vuoden päivät. Hän alkoi kaveerata kaverini kanssa samalla tai ensin, ennen minua, kaverini oli siis minun miespuolinen kaveri jonka kanssa heillä oli yhteinen harrastus jne. Hän järkkäsi iltamia joihin kutsui kaverini myös. Syntymäpäivilleen sai kutsun jne. Piti yhteyttä soittamalla, tutustutti omiin kavereihin joiden kanssa vietettiin aikaa jne. Heistä tuli ihan oikeet kaverit, tai niin kaverini luuli. Ei tässä iässä enää noita kavereita niin haalita kuin nuorena.
Meillä meni kuitenkin pahasti ristiin kaikki sen miehen kanssa. Joka on todella harmi, meillä oli jotain uskomatonta, suurta tunnetta mutta ... ei varmaan sitten ollut rohkeutta kummallakaan mihinkään kun risteykseen saavuimme...
ensin tuli etäisyyden ottoa kahden keskisiin juttuihin kun minä halusin miettiä ja lopettaakin ehkä koko juttumme (harmitti ettei juttumme etene, tunsin enemmän mielestäni kuin hän ja olin valmis, hän ei) mutta sen laitan humalan piikkiin ja seuraavana päivänä emme voineet jutella koska HÄN taas varmaankin minusta johtuen vetäsi uskomattomat lärvit ja oli ihan pihalla. No me jatkoimme kuitenkin hieman harvemmin nähtynä, tosin aina yhtä iloisia ne kaikki olivat mutta lopulta meni puheyhteyskin erään ison sanaharkan jälkeen. Puhuimmehan me siitä mutta vain yksipuolisesti hänen taholtaan ja aina väärään aikaan väärässä paikassa, olin niin sanaton saamastani kohtelusta etten toipunut siitä koko kesänä ja kaikki kuihtui ikäänkuin kokoon itsestään.
Samaan menoon hän lopetti tämän miespuolisen kaverinikin kanssa yhteydenpidon. Joka on aivan outoa. Ei enää edes vastaa hänen puheluihin, joka on minusta äärettömän loukkaavaa. Kaveri ei ole tehnyt mitään, sattuu nyt olemaan vain minulle hyvin läheinen kaveri, lähes veli. He ovat vähäisesti tekemisissä harrastusten takia, sielläkin kuulema suurinpiirtein nälvii tai *ittuilee lähinnä jos jotakin ylipäänsä puhuu.
Mietin, haluaako tämä mies loukata näin MINUA, kautta rantain? Vai ajattelenko ihan väärin? Heidän välille ei siis ole sattunut mitään, se on varma. Vain minun ja tämän miehen.
Meillä meni kuitenkin pahasti ristiin kaikki sen miehen kanssa. Joka on todella harmi, meillä oli jotain uskomatonta, suurta tunnetta mutta ... ei varmaan sitten ollut rohkeutta kummallakaan mihinkään kun risteykseen saavuimme...
ensin tuli etäisyyden ottoa kahden keskisiin juttuihin kun minä halusin miettiä ja lopettaakin ehkä koko juttumme (harmitti ettei juttumme etene, tunsin enemmän mielestäni kuin hän ja olin valmis, hän ei) mutta sen laitan humalan piikkiin ja seuraavana päivänä emme voineet jutella koska HÄN taas varmaankin minusta johtuen vetäsi uskomattomat lärvit ja oli ihan pihalla. No me jatkoimme kuitenkin hieman harvemmin nähtynä, tosin aina yhtä iloisia ne kaikki olivat mutta lopulta meni puheyhteyskin erään ison sanaharkan jälkeen. Puhuimmehan me siitä mutta vain yksipuolisesti hänen taholtaan ja aina väärään aikaan väärässä paikassa, olin niin sanaton saamastani kohtelusta etten toipunut siitä koko kesänä ja kaikki kuihtui ikäänkuin kokoon itsestään.
Samaan menoon hän lopetti tämän miespuolisen kaverinikin kanssa yhteydenpidon. Joka on aivan outoa. Ei enää edes vastaa hänen puheluihin, joka on minusta äärettömän loukkaavaa. Kaveri ei ole tehnyt mitään, sattuu nyt olemaan vain minulle hyvin läheinen kaveri, lähes veli. He ovat vähäisesti tekemisissä harrastusten takia, sielläkin kuulema suurinpiirtein nälvii tai *ittuilee lähinnä jos jotakin ylipäänsä puhuu.
Mietin, haluaako tämä mies loukata näin MINUA, kautta rantain? Vai ajattelenko ihan väärin? Heidän välille ei siis ole sattunut mitään, se on varma. Vain minun ja tämän miehen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On teillä ongelmat. Eikö niitä tietyt ihmiset pui niitä kuin täällä. Ihme jos menee ristiin.