mä mietin onko mitään järkeä olla suhteessa, minkä huomaa ettei se toimi? Vaikka siitä ihmisestä tykkääkin tosi paljon, mutta sitten kun ei tiedä että tykkääkö se toinen kumminkaan sitten enää yhtä paljon kun se on joskus tykänny?? Sä kysyt että mitä ajattelet yms. niitä vatauksia ei oikein haluu tulla. Sä toivot että yhteyttä pidettäs useammin mutta silti ei tapahdu mitään. Mun mielestä mun ei kuulu kysyä että voitko sä ees joskus sanoa tykkääväs musta, koska mä haluan kuulla sen, vaan se pitäis itte tajuta sanoo...varsinkin jos olen sen ilmaissut että se olisi kiva joskus ees kuulla. Mä ymmärrän että voi olla joillekin vaikeaa ilmaista tunteitaan, koska mäkin kuulun siihen kategoriaan, mutta miks ei voi ees yrittää?
Mitä mä voin kysyä, että mä saisin ees vastauksia vai olisko vaa helpompaa unohtaa tää suhde? Helppoo se ei oo, koska mä todella välitän, mutta miks mä haluaisin olla suhteessakaan mikä ei vaan toimi? Miks se on niin vaikeeta? Oon suhteessa, mutta silti nii yksin. Tässä on kyse kaukosuhteesta jota on jo kulunu kohta 2vuotta, nähään ehkä kaks kertaa kuussa ellei vaan yhtä. Paljoo ei soitella, eikä tekstailla. Mä kyllä haluaisin ja monesti olen yhteyttä ottanu, mutta jotenki tuntuu että se on sellasta joka kerta samaa-juttua. Ja tää välimatkakaan ei ole niin suuri etteikö vois oikeesti vaik joka vkl nähä ees vaikka kahvinmerkeis.
Se ettenkö mä vois mennä sinne ei ole periaattees ongelma, mutta mitä mä siellä teen jos toinen pelaa koneella ja mä istun sohvalla kyttäämäs telkkariii tai sit ei mee kauaa ku sen kaverit on jo soittelemassa. Ku luulis et toinen haluas viettää sitä aikaa sun kanssas muuallakin kun sängyssä. Miksi mä kirjotan tänne ikävään on se että mulla on ikävä, kova sellanen ku mä tiedän että tää vois olla erilaista. Mä kaipaan sitä läheisyyttä muuallakin kun sängyssä, mä kaipaan niitä sanoja ees joskus, mutta turhaako?
Mitä mä voin kysyä, että mä saisin ees vastauksia vai olisko vaa helpompaa unohtaa tää suhde? Helppoo se ei oo, koska mä todella välitän, mutta miks mä haluaisin olla suhteessakaan mikä ei vaan toimi? Miks se on niin vaikeeta? Oon suhteessa, mutta silti nii yksin. Tässä on kyse kaukosuhteesta jota on jo kulunu kohta 2vuotta, nähään ehkä kaks kertaa kuussa ellei vaan yhtä. Paljoo ei soitella, eikä tekstailla. Mä kyllä haluaisin ja monesti olen yhteyttä ottanu, mutta jotenki tuntuu että se on sellasta joka kerta samaa-juttua. Ja tää välimatkakaan ei ole niin suuri etteikö vois oikeesti vaik joka vkl nähä ees vaikka kahvinmerkeis.
Se ettenkö mä vois mennä sinne ei ole periaattees ongelma, mutta mitä mä siellä teen jos toinen pelaa koneella ja mä istun sohvalla kyttäämäs telkkariii tai sit ei mee kauaa ku sen kaverit on jo soittelemassa. Ku luulis et toinen haluas viettää sitä aikaa sun kanssas muuallakin kun sängyssä. Miksi mä kirjotan tänne ikävään on se että mulla on ikävä, kova sellanen ku mä tiedän että tää vois olla erilaista. Mä kaipaan sitä läheisyyttä muuallakin kun sängyssä, mä kaipaan niitä sanoja ees joskus, mutta turhaako?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Iha oikeesti sun kirjotuksesta hehkuu kylmää, mutta kuullostat viisaalta
ja uskon että tuon mörön sydämen saat kyllä lämpeemään uudelleen ja enemmän
kun kauniisti otat asioita esille, alotat vaikka siitä että ens vloppuna sun olis hyvä päästä kylään ku hirvee halipula, ja muistutat kans ukkoo sitte kuinka hyväksi hän saa olosi tuntumaan..
ei en ees kerennyt toteuttaa seuraavaa vkl :( Mies päätti lopettaa suhteen ehkä myös samoista syistä kun minä olisin , harmittaa koska tykkäsin oikeesti tästä kaverista. Mutta tasi siinä sitten olla jotai muutakin syytä, myönsi että jotain oli tapahtunut baari illassa. tää tunne ei ole kiva.