Onko eroa verenpelon ja normaalin pahaa tekemisen välillä? Joku pyörtyy kun tulee pikkuisen nenästä verta tai verikokeessa. Joku ei siitä hätkähdä mitenkään mutta nähtyään auto-onnettomuuden veriset uhrit alkaa tekemään pahaa tai ruumiinavauksen katsominen. Sama asia vaiko eri?
Verenpelko vai normaali "tekee pahaa"?
bloooooood
4106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastatkaa nyt joku jotain.
Miksi kaikki pitäisi nimetä jotenkin? Ihmisten reaktiot riippuvat mm. tilanteista, sen yllätyksellisyydestä tai odotettavuudesta. Toisin sanoen me ollaan kaikki erilaisia ja siitä johtuu meidän erilaiset reaktiot.
Minä käyn luovuttamassa verta säännöllisesti, mutta kun eteen tuli livenä onnettomuuspaikka, jossa verta ja suolenpätkiä näkyi joka paikassa, tuntui, että laatta lentää ihan itsestään.
Todellakaan en miettinyt siinä, että minkähän diagnoosin minä tästä saan.
Enneminkin kannattaa miettiä MIKSI veren näkeminen on muka niin kauheeta.
Liittyykö se ylikorostuneeseen kuolemanpelkoon tai onko se vaan opittu reaktio, koska mutsikin aina kirkuu ja pökertyy nähdessään verta, jne.
N. 10-vuotiaana leikkasin peukalosta palan ja useat auttajtkaan eivät saaneet
vuotoa loppumaan kovinkaan nopeasti. Samoihin aikoihin sattui liikuntatunneilla
parikin haaveria, joista toisessa kaverini vietiin ambulanssilla ensiapuun. Sain
armottoman verikammon. Kaverini äiti oli SPR:llä mukana toiminnassa ja hän
äitini kerrottua ongelmastani ehdotti ensiapukursseille menemistä. Niinpä
kaverini kanssa pääsimme kursseille melko nuorina. Se oli shokkihoitoa
kaikkine keinovamoineen sian veren kanssa. Hieman sairaalloisen luonteeni
vuoksi myöhemmin tein peilin edessä pieniä viiltoja huuleeni ja valutin verta
ruokalusikkaan, josta kaadoin verta silmiin ja kasvoihin...sain tunteen hallita
näkyä, josta olisin aiemmin kauhistunut. Nuorena aikuisena vahingoitin
itseäni (alkoi olla vähän sairaalloista). Joskus näin suurehkoja määriä
omaa vertani. Suhtautumiseni veren näkemiseen oli lähellä normaalia.
Ehkä siedin sitä jopa monia muita paremmin. Jouduin myös onnettomuus-
paikalle, jossa pyöräilijä oli ruhjoutunut pahasti. Yritin antaa jokseenkin
turhaa "ensiapua" ja ambulanssin haettua kuolleen uhrin ohjasin vähän
aikaa liikennettä ja pesin käteni verestä maantieojassa. Näkymä ei tehnyt
pahaa, mutta säälin uhria sekä pelkkiä kirosanoja latelevaa yliajajaa.
Toisia heikottaa ja pyörryttää toisia alkaa oksettaa ja vatsaa vääntämään.