Ajoankkurin käyttöä "survival stromissa":
http://www.morganscloud.com/2013/01/21/real-world-jordan-series-drogue-deployment/?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed: AttainableAdventureCruising (Attainable Adventure Cruising)
http://www.morganscloud.com/2013/01/21/real-world-jordan-series-drogue-deployment/?utm_source=feedburner&utm_medium=email&utm_campaign=Feed: AttainableAdventureCruising (Attainable Adventure Cruising)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuossa on käytössä veneen perästä laskettava jarruankkuri, drogue. Ajoankkurilla tarkoitetaan normaalisti veneen keulasta laskettavaa "laskuvarjoa" Tässä jutussa käytettiin monesta pienestä peräkkäisestä samassa köydessä olevasta "sateenvarjosta" koostuvaa drogueta.
Hyvä ja valaiseva juttu kuitenkin.
Ajoankkuri, köysi, drogue tai monta drogueta. En laskisi mistään hinnasta mitään jarrua keulasta ja ajelehtisi perä edellä. Jostain syystä Suomessa useimmat kuvittelee laskevansa keulasta. Tuskin kukaan on kuitenkaan koskaan tehnyt niin ja jos on niin olisi mielenkintoista kuulla kokemukset.
Enpä ole vielä tarvinnut ajoankkuria se vaikka varusteena on mukana, joten kerrotko miksi se pitää laskea perästä eikä keulasta..
En ole itse kokeillut mutta olen lukenut kokeneempien kokemuksia:
"Jos ajoankkuri lasketaan keulasta, vene asettuu jokseenkin poikittain tuuleen ja aaltoihin nähden."
Olen lukenut lukemattomia pallonkiertäjien kertomuksia, joissa ajoankkuriksi on aina laskettu pitkiä köysiä veneen perästä, ilman erityisempiä "laskuvarjoja".
Ajoankkuria ja useampaa pienempää olen raahannut mukana- onneksi turhaan. Ei omaa kokemusta. Ajattelen näin: Vene kulkee keula edellä aallon mukana paremmin kuin perä edellä eikä peräsin ole vaarassa. Tärkeintä on estää veneen kääntyminen aallossa poikittain ja edelleen kaatuminen ympäri. Todennäköisesti ajelehtimissuuntaa ja asentoa voi myös vähäisssä määrin säädellä. Mitään suuria laskuvarjoja ei tarvita. Pelkässä köydessäkin on myrskyssä uskomaton veto.
Mun mielestä sen on tarkoitus pitää vene paikallaan keula aaltoja vasten. Tottahan se kuitenkin ajelehtii perä edellä. Siinä on kuitenkin hetki aikaa pohtia, miten ajon/purjehduksen keskeyttänyt ongelma kojataan. Kun vene ei keiku niin paljoa, niin pystyy korjailemaan. Ja hei. Luulin aiemmin, että tämä on vain purjehtijoille, mutta tärkein tämä varuste on juurikin moottoriveneille. Laita 8 metrinen kölitön kippo puolentoista metrin sivuaallokkoon konerikkoisena... Siinä tulee kaikille oksennus ennen kuin on saatu apumoottori tankattua ja tulille...
Ei minullakaan omaa kokemusta jarru- tai ajoankkurista, vaikka jonkinmoinen laskuvarjomallinen jarruankkuri on ollut mukana 35t mpk pituisella reisulla pallon ymp ja sen jälkeen muilla isojen merten reissuilla vuosikaudet.
Sain kuitenkin hyvän vinkin purjehtijalta, joka ekan pallonkiertonsa jälkeen oli jäänyt "ikuiseksi cruiseriksi" maailmalle. Olin juuri tehnyt mokan Panaman kanavassa tarvittavat autonrengasfendarit luovuttamalla. Yksi olisi kannattanut säästää, koska pitkään köyteen sidottuna se on yksinkertainen, tehokas ja tukeva jarruankkuri (tietenkin veneen perästä laskettava). Neuvo ei ollut tuon purjehtijan keksimä, vaan vanha ja käytännössä hyväksi koettu jarruankkuri.
Ehkäpä venemessujen aikaan kuullaan jotain, koska Peter Bruce on tulossa esitelmöimään (Heavy Weather Sailing kirjoittajana tuttu kaveri).
Yllä "survival storm" tarkoittaa, että yritetään pitää vene pinnalla ja selvitä hengissä muutamia tunteja. Vähäisemmässä kelissä voi sitten varmaan laskea ajoankkurin mistä vain rajottamaan ajelehtimista rannikolle. Lähinnä moottoriveneongelma. Purressa joko moottori tai takila toimii.
Mulle tuli asiaa veneen alle keskellä Atlantia. Odotimme tyynempää keliä, jota ei kuitenkaan riittävässä määrin tullut. Lopulta kokeilimme laskea Pienehköä ajoankkuria (1,5 m läpimitta) 30 metrisen köyden päähän keulasta. Ei jäänyt vene keula tuuleen vaan juuri tollailla sivuttain aaltoihin. Veneen alle sukeltaminen ei silloin tullut kyseeseen. Myöhemmin keli tyyntyi niin, että sukellus onnistui ilman vauhdin hidastamista.
Minäkin jouduin sukeltamaan Keski-Atlantilla (toukok alussa 2005), kun tuuliperäsimen lavan sokka katkesi merenkäynnissä. Laitoin veneen perinteisesti piihin eli keulapurje luuvarttiin skuutattuna ja iso kireällä. Vene pysyi jokseenkin paikallaan ja korkeahkossa aallokossa sukeltaminen onnistui (ja tuuliperäsin tuli taas kuntoon). Ei tullut mieleenkään kokeilla jotain hankalampia ja huonompia temppuja.
Kun olen laittanut veneen piihin kovan tuulen takia tai esim. odottaakseni aamun valkenemista avomerellä, olen useimmiten rullannut genuan sisään ja skuutannut ison tiukalle. Mun paatti pysyy piissä sillä. Keula jää n 45 astetta tuulen silmästä ja vene ajalehtii n. puolen solmun vauhtia. Se pysyy piissä myös pelkän m-fokan avulla isopurje laskettuna. Kokeilkaa omalla paatilla! Eri veneet käyttäytyvät hiukan eri tavoin.