Rauhanyhdistysten seuroissa kulkee porukkaa, joista vain pieni osa on todella oikeasti uskovaisia eli ovat oikeasti heränneet. Niihin oikeasti uskovaisiin kuuluu ne harvat, jotka ovat tulleet vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen mukaan liikkeen ulkopuolelta eli ovat tehneet parannuksen.
Suurin osa rauhanyhdistysten seuroissa kulkevista on kuitenkin sellaista joukkoa, jotka ovat syntyneet lestadiolaisperheisiin ja tulevat seuroihin totutun tavan vuoksi ja pitävät itseään uskovaisina, vaikka he eivät ole koskaan oikeasti uudestiheränneet.
Näitten vain totutun tavan vuoksi seuroissa käyvien jotka eivät ole uudestiheränneet, tulisi kokea uudestiherääminen, että heistä tulisi oikeita uskovaisia. Se että jotkut (=suurin osa ry:itten seuroissakävijöistä) käyvät ry:itten seuroissa vain totutun tavan vuoksi ilman uudestiheräämisen kokemusta ei ole oikean uskovaisen tunnusmerkki, heidän tulisi uudestiherätä.
Suurin osa rauhanyhdistysten seuroissa kulkevista on kuitenkin sellaista joukkoa, jotka ovat syntyneet lestadiolaisperheisiin ja tulevat seuroihin totutun tavan vuoksi ja pitävät itseään uskovaisina, vaikka he eivät ole koskaan oikeasti uudestiheränneet.
Näitten vain totutun tavan vuoksi seuroissa käyvien jotka eivät ole uudestiheränneet, tulisi kokea uudestiherääminen, että heistä tulisi oikeita uskovaisia. Se että jotkut (=suurin osa ry:itten seuroissakävijöistä) käyvät ry:itten seuroissa vain totutun tavan vuoksi ilman uudestiheräämisen kokemusta ei ole oikean uskovaisen tunnusmerkki, heidän tulisi uudestiherätä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entä upotuskasteen merkitys jatkossa siellä teillä?
Kes
Uudestiherääminen on harhaoppi joka erkaantui eriseuraksi jo vuonna 1897.
Olet uusheräyksen ja viideläisyyden opissa, et luterilaisessa opissa.
Tai vapaakirkon opissa tai ties minkä hengellisyyden opissa.
Lue Raamattua niin se kyllä selviää. Tässä on vähän alkajaiseksi Timoteuksen lapsuuden uskosta ja sen säilymisestä:
2. Tim. 1:5
Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma. [2. Tim. 3:15]
13 Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. [1. Tim. 1:10 ]
Riitää, että säilyttää lapsuuden uskonsa.
Uusheräyksen opissa tutkittiin henkiä 70-luvulla, ja tehtiin henkiparannuksia , lähtikö se oppi johonkin ry:ltä?
Ei se mihinkään lähtenyt, koska ei sen haluttu lähtevän, jos silloinen SRK:n johtokunta olisi Heikki Saaren antaneet lähteä tekemään parannusta niihin seurakuntiin, joissa hän oli henkiparannusoppia opettanut, niin asiat olisivat korjaantuneet.
Mutta SRK:n johto ei halunnut, koska he HÄPESIVÄT sitä, että olivat itse lähteneet mukaan Heikki Saaren henkioppiin.
Sen takia koko vl-liikkeeltä piti salata, että Heikki Saari oli tehnyt parannuksen henkiopista, sillä seurauksella, että vl-kansa jäi suorittamaan Heikki Saaren henkioppia, vaikka oppi-isä oli asian nähnyt vääräksi ja pyytänyt sen anteeksi SRK:n johtomiehiltä.
Heikki Saaren henkioppia ei ole vieläkään virallisesti todettu vääräksi vl-liikkeessä, koska hoitokokouksista vieläkin sanotaan, että ne olivat siunauksellisia, vaikka joitakin ylilyöntejä tapahtuikin.
(tämä on SRK:n virallinen kanta).
Erehdyt, etsivä-XX. Tuo tekstin paikka ei tarkoita sitä, että usko periytyisi tai siihen voisi jonkun kasvattaa. Se on osoitus vain siitä, että tuo koko perhe, isoäiti ja äiti ja lapsi, ovat saaneet kaikki saman uskon Jeesukseen.
Roomalaiskirjeessä sanotaan: Kaikkien ihmisten kaikkialla maailmassa on tehtävä parannus.
Siinä EI sanota: paitsi niiden, jotka ovat syntyneet uskovaiseen perheeseen ja kasvaneet lapsuudenuskossa.
Minäkin olin pitkään samassa käsityksessä kuin sinäkin, olinhan neljännen polven lestadiolainen molempien vanhempien puolelta. Samoin olivat kaikki sisarukseni. Se ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että olisi itse usko(ma)ssa. Se hetki, kun lasken uudestisyntyneeni, oli murrosiässä, vl-rippikoululeirillä, jolloin omakohtaisesti käsitin uskon. Siihen mennessä olin vain kulkenut seuroissa vanhempieni määräyksestä, osin vastahakoisesti ja olin välinpitämätön hengellisistä asioista, vaikkakaan en rikkonut sääntöjä tai muita käsityksiä mitenkään.
Juuri tästä aloittaja yrittää kirjoittaa, mutta monetkaan eivät sitä käsitä. Hän tarjoilee uusheräyksen terminologiaa, ja siksi saa ärähdyksiä. Kyse on siitä, että monet kulkevat perinteen ja tavan vuoksi seuroissa, mutta heillä ei ole omakohtaista uskoa, vaikka käyttävät kaanaankieltä ja lestadiolaisia tervehdyksiä.
Mutta kun lestadioalisuus on jo hajaantunut 19:ään eri ryhmittymään, niin pitäisikö sitten vielä nämä vanhoillislestadiolaisetkin jakaa niihin ainoat oikeat uskovat ja vähemmän oikein uskovat?
Eikö se mene jo liian tarkaksi hommaksi?
Enpä usko, että mitään pitää jakaa. Se jakaja on joku toinen, nimittäin Jeesus viimeisellä tuomiolla. Hän jakaa vain kahteen ryhmään, uskovaisiin, valon lapsiin ja epäuskoisiin. Siksi meidänkin pitäisi lopettaa kaikenlaiset jaot, sillä emme pysty näkemään ihmisen sydämeen. Tosin Jeesus antoi opetusloapsilleen neuvon: "Hedelmistään te tunnette heidät". Niitä uskon hedelmiä me voimme korkeintaan tarkkailla, emme sitä, mihin kuppikuntaan kukin kuuluu, tai on kuulumatta.
Tarkoitatko todella, että meidän pitää ryhtyä "tarkkailemaan toisiamme" että mitä hedelmiä usko on tuttanut?
En todellakaan tarkoita. Ajattelin vain sitä, että kun tapaamme oudon ihmisen, niin keskustelussa ja joskus jopa sitä ennen, saamme käsityksen siitä, onko tuo toinen usko(ma)ssa Jeesukseen. Näemme hänen käytöksessään ja elämässään Hengen hedelmiä, niitä erikseen tarkkailematta.
Paavalin mukaanhan Hengen hedelmiä ovat mm rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, kärsivällisyys, hyvyys, uskollisuus jne. Kun tällaisia merkkejä näemme ihmisen elämässä, niin tiedämme hänen olevan uskovainen riippumatta siihen, mihin uskonnolliseen kuppikuntaan hän kuuluu, vai kuuluuko mihinkään.
Hajaannusta uskovien joukossa on tapahtunut jo siitä lähtien kun puritaanit purjehtivat Mayflower-laivalla Englannista Amerikkaan. Siitä lähtien on uskovat ovat hajonneet aina vain pienempiin ja eristyneempiin, omaa oppia korostaviin ryhmiin. Lestadiolaisetkin ovat jakaantuneet jo 23 erilaiseen kuppikuntaan ja mitä pienempiin osiin sitä tiekempaa ja oikeampaa usko on.
Tästä kaikesta pystyy jo päättelemään ettei tässä ole kyse oikeasta uskosta vaan vallanhalusta ja oikeassa olemisen päähän pinttymästä.
Tutkikaa historiaa, hyvät ihmiset. Sillä tuntematta menneisyyttä ei voi elää nykypäivää.