”Tvångssvenskan” Pyrrhoksen voitto?
Torsdag, 24 Januari 2013 16:00
Olav S Melin
Selvityksessä Vapaaehtoinen ruotsi? jonka dosentti Åsa Palviainen teki vuonna 2011 Magmalle hän totesi, että pakollisen ruotsinopiskelun poistaminen saisi kauaskantoisia seurauksia; rekrytointipolitiikkaan Suomessa, yliopistojen toimintaan, kielivaatimuksiin julkisella sektorilla ja pätevän henkilökunnan saatavuuteen eri aloilla. Mutta hän painotti myöskin, että ruotsin taidot ovat puutteellisia pakollisesta ruotsinopiskelusta huolimatta.
Jatkossa uhataan sitä jonka perustuslain pitää turvata, eli maan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön kulttuurillisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden täyttäminen tasapuolisin perustein.
Keskustelua kouluruotsista on käyty vuodesta 2011 ja eteenpäin vähentymättömällä voimalla ja viimeisen mielipidemittauksen mukaan haluaa enemmistö väestöstä poistaa ”pakkoruotsin”. Keskustelussa ei ruotsinopetus ole enää kansallinen asia vaan tuodaan esiin vähemmistökysymyksenä. Reviiri jota suomenruotsalaiset kouristuksenomaisesti puolustavat. Täten se nähdään anastettuna etuna joka ei anna kokonaisuudelle mitään.
Siltä näyttää keskustelu tänään. Eikä senvuoksi ole ihmettelemistä jos uusia ja pitemmälle meneviä vaatimuksia esitetään. Vapaaehtoinen ruotsi ei riitä. Viimeinen on virkamiesruotsin poistaminen, täysin senvuoksi, että virkamiesten joiden pitäisi osata ruotsia eivät sitä osaa riittävässä määrin.
Vapaampi kielivalinta maan edun nimissä, basunoi vihreitten politiikko Vesa Virri Helsingissä tuoreessa artikkelissa nettilehdessä Uusi Suomi (19.1.). Hän kirjoittaa, että virkamiesruotsi on ollut vuodesta 1994 lähtien ja pakko antaa palvelua ruotsin kielellä ei hyödytä ketään koska taidot kielessä ovat riittämättömiä virastoissa joissa yksittäisiä kyselyitä tehdään ruotsin kielellä. Hänen neuvonsa onkin, että olisi yksi henkilö yksiköissä jotka palvelevat ruotsinkielisiä.
Keskustalaislehti Suomenmaassa sanoo kansanedustaja Anu Vehviläinen (22.1.) suoraan, että suomenkielisten virkamiesten kielikoe ruotsissa ei täytä ehtoja kun on kysymys antaa palvelua ruotsiksi. Rimaa on laskettu vastaamaan virkamiesten todellisia taitoja. Se on jotakin joka on tietoisesti unohdettu pois keskustelussa.
Mitä me tässä voimme nähdä on se mistä Åsa Palviainen varoitti jos ruotsista tulee vapaaehtoinen, on tosiasiassa jo toteutunut. Ruotsin taidot ovat pakosta huolimatta jo nyt riittämättömät.
Huomiota vahvistaa myöskin eräs sadoista kommenteista Virrin artikkeliin.
Kielikeskusten verkosto 17:ssa yliopistossa Suomessa ( FINELC) peräänkuuluttaa eräässä viimesyksyisessä lausunnossaan ”toimivaa ruotsia”. Jotakin johon päästään joko vahvistamalla ruotsia lukiossa tai ylioppilaskokeen mukaisesti tekemällä siitä vapaaehtoisen. Henkilökohtainen oikeus opiskella maan toista kieltä säilyisi, mutta korkeakoulututkinnon suorittaminen ei vaatisi kielikokeella todistettavaa ruotsin osaamista, ehdottaa kielikeskusten verkosto.
Kannanotto on huomiota herättävä ja tulee varmaankin jättämään renkaita jälkeensä vedenpinnalla.
Kommentaarien virrassa Virrin artikkeliin ei perustuslain tarkoitusperiin jotka eritellään kielilaissa ei kiinnitetä huomiota. Sitä pidetään selvänä, että virkamiesruotsi on jotain jonka RKP on itselleen anastanut 35 hallitusvuoden aikana. Enemmistö kommenteista on tyyliltään kiihottavia hyökkäyksiä. Rakentavien argumenttien puuttuminen on täydellistä.
Ilmiselvää on, että vaatimus pakollisen ruotsin ja virkamiesruotsin poistamista seuraa vaatimus tehdä Suomesta yksikielisesti suomenkielinen. Keskustelun tiimellyksessä saa ajatus tukta monissa kommentaareissa.
Se joka aloitti kieliajojahdin Uudessa Suomessa oli kouluviranomaisten ymmärtämättömyys, että osalle kunnista Itä-Suomessa ei annettu mahdollisuutta opettaa venäjää ruotsin sijaan. Johtopäätös oli, että vastustus enempään venäjän opiskeluun Itä-Suomessa on ruotsinkielisellä taholla.
Kiista osoittaa, että venäjänkielenopetusta alueilla joilla sitä käytetään ei nähdä ainoastaan vähemmistökysymyksenä. Sen katsotaan olevan kansallinen asia. Siitä huolimatta, että venäjän asemaa ei voi verrata ruotsin asemaan. Kuitenkin se on suomenruotsalainen asia tukea paremman venäjän opetuksen pyrkimyksiä.
Miettimisen aihetta ruotsinkieliselle mielipiteelle on kysymys, että mitä pitkän päälle voitetaan argumentoimalla jatkossakin pakollisen ruotsinopetuksen puolesta suomenkielisissä kouluissa. Uusia vaatimuksia virkamiesruotsin poistamiseksi ja vaatimus suomenkielisestä Suomesta osoittaa, että aika on juoksemassa pakollisuuden ohi. Siinä tilanteessa on riskinä, että siitä joka on oikeastaan suomalainen ja kansallinen asia on tulossa vähemmistökysymys suomenruotsalaisille. Och sitä myöten Pyrrhoksen voitto.
Torsdag, 24 Januari 2013 16:00
Olav S Melin
Selvityksessä Vapaaehtoinen ruotsi? jonka dosentti Åsa Palviainen teki vuonna 2011 Magmalle hän totesi, että pakollisen ruotsinopiskelun poistaminen saisi kauaskantoisia seurauksia; rekrytointipolitiikkaan Suomessa, yliopistojen toimintaan, kielivaatimuksiin julkisella sektorilla ja pätevän henkilökunnan saatavuuteen eri aloilla. Mutta hän painotti myöskin, että ruotsin taidot ovat puutteellisia pakollisesta ruotsinopiskelusta huolimatta.
Jatkossa uhataan sitä jonka perustuslain pitää turvata, eli maan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön kulttuurillisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden täyttäminen tasapuolisin perustein.
Keskustelua kouluruotsista on käyty vuodesta 2011 ja eteenpäin vähentymättömällä voimalla ja viimeisen mielipidemittauksen mukaan haluaa enemmistö väestöstä poistaa ”pakkoruotsin”. Keskustelussa ei ruotsinopetus ole enää kansallinen asia vaan tuodaan esiin vähemmistökysymyksenä. Reviiri jota suomenruotsalaiset kouristuksenomaisesti puolustavat. Täten se nähdään anastettuna etuna joka ei anna kokonaisuudelle mitään.
Siltä näyttää keskustelu tänään. Eikä senvuoksi ole ihmettelemistä jos uusia ja pitemmälle meneviä vaatimuksia esitetään. Vapaaehtoinen ruotsi ei riitä. Viimeinen on virkamiesruotsin poistaminen, täysin senvuoksi, että virkamiesten joiden pitäisi osata ruotsia eivät sitä osaa riittävässä määrin.
Vapaampi kielivalinta maan edun nimissä, basunoi vihreitten politiikko Vesa Virri Helsingissä tuoreessa artikkelissa nettilehdessä Uusi Suomi (19.1.). Hän kirjoittaa, että virkamiesruotsi on ollut vuodesta 1994 lähtien ja pakko antaa palvelua ruotsin kielellä ei hyödytä ketään koska taidot kielessä ovat riittämättömiä virastoissa joissa yksittäisiä kyselyitä tehdään ruotsin kielellä. Hänen neuvonsa onkin, että olisi yksi henkilö yksiköissä jotka palvelevat ruotsinkielisiä.
Keskustalaislehti Suomenmaassa sanoo kansanedustaja Anu Vehviläinen (22.1.) suoraan, että suomenkielisten virkamiesten kielikoe ruotsissa ei täytä ehtoja kun on kysymys antaa palvelua ruotsiksi. Rimaa on laskettu vastaamaan virkamiesten todellisia taitoja. Se on jotakin joka on tietoisesti unohdettu pois keskustelussa.
Mitä me tässä voimme nähdä on se mistä Åsa Palviainen varoitti jos ruotsista tulee vapaaehtoinen, on tosiasiassa jo toteutunut. Ruotsin taidot ovat pakosta huolimatta jo nyt riittämättömät.
Huomiota vahvistaa myöskin eräs sadoista kommenteista Virrin artikkeliin.
Kielikeskusten verkosto 17:ssa yliopistossa Suomessa ( FINELC) peräänkuuluttaa eräässä viimesyksyisessä lausunnossaan ”toimivaa ruotsia”. Jotakin johon päästään joko vahvistamalla ruotsia lukiossa tai ylioppilaskokeen mukaisesti tekemällä siitä vapaaehtoisen. Henkilökohtainen oikeus opiskella maan toista kieltä säilyisi, mutta korkeakoulututkinnon suorittaminen ei vaatisi kielikokeella todistettavaa ruotsin osaamista, ehdottaa kielikeskusten verkosto.
Kannanotto on huomiota herättävä ja tulee varmaankin jättämään renkaita jälkeensä vedenpinnalla.
Kommentaarien virrassa Virrin artikkeliin ei perustuslain tarkoitusperiin jotka eritellään kielilaissa ei kiinnitetä huomiota. Sitä pidetään selvänä, että virkamiesruotsi on jotain jonka RKP on itselleen anastanut 35 hallitusvuoden aikana. Enemmistö kommenteista on tyyliltään kiihottavia hyökkäyksiä. Rakentavien argumenttien puuttuminen on täydellistä.
Ilmiselvää on, että vaatimus pakollisen ruotsin ja virkamiesruotsin poistamista seuraa vaatimus tehdä Suomesta yksikielisesti suomenkielinen. Keskustelun tiimellyksessä saa ajatus tukta monissa kommentaareissa.
Se joka aloitti kieliajojahdin Uudessa Suomessa oli kouluviranomaisten ymmärtämättömyys, että osalle kunnista Itä-Suomessa ei annettu mahdollisuutta opettaa venäjää ruotsin sijaan. Johtopäätös oli, että vastustus enempään venäjän opiskeluun Itä-Suomessa on ruotsinkielisellä taholla.
Kiista osoittaa, että venäjänkielenopetusta alueilla joilla sitä käytetään ei nähdä ainoastaan vähemmistökysymyksenä. Sen katsotaan olevan kansallinen asia. Siitä huolimatta, että venäjän asemaa ei voi verrata ruotsin asemaan. Kuitenkin se on suomenruotsalainen asia tukea paremman venäjän opetuksen pyrkimyksiä.
Miettimisen aihetta ruotsinkieliselle mielipiteelle on kysymys, että mitä pitkän päälle voitetaan argumentoimalla jatkossakin pakollisen ruotsinopetuksen puolesta suomenkielisissä kouluissa. Uusia vaatimuksia virkamiesruotsin poistamiseksi ja vaatimus suomenkielisestä Suomesta osoittaa, että aika on juoksemassa pakollisuuden ohi. Siinä tilanteessa on riskinä, että siitä joka on oikeastaan suomalainen ja kansallinen asia on tulossa vähemmistökysymys suomenruotsalaisille. Och sitä myöten Pyrrhoksen voitto.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ettei vaan tämä Olav ole päätynyt oikeaan ratkaisuun, että ruotsinkieliset tulevat olemaan yksi vähemmistö vähemmistöjen joukossa ilman sen suurempaa etuilua.
On suomalaisten kansallinen velvollisuus poistaa pakkoruotsi, tehdä maasta virallisesti yksikielinen suomenkielinen valtio, jossa joitain vähemmistökieliä kuten saamen kielet, mustalaiskielet romani ja ruotsi.
Tämä on kansallien kysymys, vapaustaistelu.
Pakkoruotsi on pelkkä rasite ja riesa suomenkielisille.
Pakkoruotsista ei ole mitään hyötyä suomalaisille.
Pakkoruotsi tuhoaa Suomen kilpailukyvyn.
"Jatkossa uhataan sitä jonka perustuslain pitää turvata, eli maan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön kulttuurillisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden täyttäminen tasapuolisin perustein."
Vai että muka tasapuolisin perustein, kun ruotsinkielisten määrään suhteutettuna ruotsia osaavia virkamiehiä on moninkertainen määrä verrattuna suomea osaaviin virkamiehiin. Suruilla ei ole hajuakaan tasapuolisuudesta.
Virkamiesruotsista tulisi luopua – vapaampi kielivalinta maan etu:
http://vesavirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/130384-virkamiesruotsista-tulisi-luopua-vapaampi-kielivalinta-maan-etu
...
Onko linkkiä Melinin juttuun?
http://www.magma.fi/olav-s-melin/tvangssvenskan-en-pyrrhusseger
Melin on ennenkin julkisesti epäillyt pakkoruotsin järkevyyttä.
http://www.magma.fi/olav-s-melin/tvangssvenskan-en-pyrrhusseger
Linkit on aika kova juttu, ei noita voi laittaa käännöskoneella suoraan suomeksi, ruotsi on liian primitiivinen kieli taivutuksellisesti, englanniksi voi kääntää.
Melin on huolissaan,ettei saada päteviä hakijoita,ellei pakkoruotsi ole
vaatimuksena.
Väitän vastaan,pätevyyden kun on tähän asti pystynyt päihittämään sillä,
että joko osaa sujuvasti ruotsia tai vielä parempi jos on äidinkieleltään
ruotsinkielinen.
Vaikka kyseisellä virkapaikalla ei koskaan tarvitsisi ruotsia.
Ruotsi on tähän asti pätevöittänyt vaikka mihin.
Sitten olette huolissanne,että Suomesta tehtäisiin yksikielinen maa.
Tulisiko Suomesta silloin aito pohjoismainen demokratia kuten naapurinsa.
Itämeren ympäristössä kaikki maat ovat yksikielisiä huolimatta siitä,että
niissä on monenlaista valloittajaa huseerannut.
Sopisi joskus ihan rehellisesti tutkia omat asenteenne siellä ruotsalaisten
puolella.
Se,että viimeistään nyt moni suomenkielinen sai tästä aivopesusta tarpeekseen
oli kertakaikkinen hymistely jota meille nyt esitetään näistä auvoisista Ruotsin
ajoista.
Jaakko Ilkan jälkeläinen
"rakentavien argumenttien puuttuminen on täydellistä"???
Miten niin? Kommentit ovat TÄYNNÄ rakentavia argumentteja, MUTTA ne eivät vain svekoille kelpaa. Niinhän on aina ollut kielikeskustelussa.
Vain nykysyteemiä puolustavat ontot argumentit ovat sevekoille "rakentavia".
Läski Olafi se vetelee viimeisiään. Elämä takana ja saavutusten saldo pyöreä nolla. Ihan kuten veljellään. Nyt on paniikissa että suomalaiset aikanaan häpäisisivät jopa tämän haudankin.
RKP rivit alkavat rakoilla kun järkevimmät tunnustavat tosiasiat .
Jäljellä ovat vain kielitalibanit, jotka joko luovuttavat tai pakotetaan luovuttamaan...
Onnetonta on vaan se, että folktingin ja rkp:n johto näyttää olevan kielitalebanien, kielikiihkoilijoiden hallussa. Ne ei helposti luovuta. Ajavat ennen Suomen sisällisotaan - mutta soditaan sitten. Oppivat svekot tietämään paikkansa.
Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen RKP:n rivit taitavat olla täysin sekaisin, sillä ns. pakkoruotsikysymys nousee ilman muuta keskeiseksi vaaliteemaksi.
Suomen kansa kyllä tietää, kuinka siinä kysymyksessä tulee äänestää, sanokoon RKP mitä haluaa.
Ja ruotsia puhuville tiedoksi, että aina voi muuttaa vaikka Ahvenanmaalle, jos yksikielinen suomi ei kelpaa asuinpaikaksi.
Melin viittaa sekä Virrin että Vehviläisen Usa-keskusteluihin, muttei anna linkkiä, Valehtelee, kuten taoansa on, ettei näissä ole asiallisia perusteluita pakkoruotsin poistoon... ja niinkuin svekkulit aina, vetoaa tunteisiin ja sanoo "hetska kommentar" eli että keskustelut menisisvat vihapuhetasolla.
Melin aloittaa kaikki kommenttinsa vetoamalla ensin sääliin, sitten jonkun ajan kuluttua ollaan jo pari okraavia korkeammalla ja kauhistellaan suomalaisten vihaa, sitten mitätöidään koko suomea puhuva kansa ja sitten pyydetään omilta kommentteja.... ja taas ollaan lähtöruudussa.
Tarkennan - USARI-KESKUSTELUIHIN.
Kertoisiko joku Melinille että Suomen hallituksessa istuvat EIVÄT osaa, eikä tarvitse sitä ruotsia.
...
Alltså, om inte ens de som sitter i Finlands regering behöver förstå eller kunna diskutera på svenska, hur kan ni säga att ngn annan skulle behöva det. Svårt motiverat.
Exempel; Katainen sade när man intervjuade honom att ”nyt en kyllä osaa”… Virkkunen sade att hon inte kan svara på svenska så att hon skulle bli ”förstådd”. Gustafsson – oooh nej! Arhinmäki, ja han kan svara jo eller nej, men vad har han sagt? Vapaavuori rullar på ögonen och sätter några svenska ord efter varandra, men - hjälp.
Svenskan i Finland är en minoritets språk. Tittar man på en språkkarta, så kan man bättre förstå att de flesta finnar varken har någon kontakt med finlandssvenskar eller möjlighet att öva språket. Vi talar nu om miljoner finnar som faktiskt inte kan eller ens har lust att flytta till små svenskspråkiga orter bara för att utöva sin svenska. Tänk nu själva om det skulle flytta flere hundratusen finnar (från skogarna) till Lovisa, Borgå, Ekenäs ….. ! Först skulle ju hela byn/staden bli finskt (så som det höll på att gå i Pojo = Fiskars).
Alltså, vi talar nu om flere miljoner finnars språkkunskap utanför det ”svenska”. Titta på kartan http://www.kielipolitiikka.net/kuvat/r-suomi.jpg
Urpilainen käyttää ihan yleisesti sanaa hoppar. Eli hypätä, tarkoittaessaan, että toivoo
Virkkunen ei suostu puhumaan ruotsia ollenkaan, koska ei osaa. Silti hän kannattaa pakkoruotsia, koska Rkp maksaa hänelle siitä.
Mauri Pekkairnen kanantti pakkoruotisa koko ikänsä, kunnes Kokkolanjupakan jälkeen sanoi, että "Enää en kannata".
Nyt ei pysty ruotsiksi.
Virkkunen meni ministeriuransa alussa vauhdilla pakkoruotsin taakse kun Lipponen lähetti hänelle
avoimen kirjeen ruotsinkielen puolesta.
Kirjeen sisältö muistutti kohteliaaseen muotoon puettua uhkausta....
Henna Virkkunen tekee itsensä täysin naurettavaksi tässä pakkoruotsiasiasssa. Kannattaa pakkoruotsia henkeen ja vereen, vaikkei itse osaa puhua ruotsia edes muutaman lauseen vertaa. Sen siitä saa, kun svekot lahjovat......
No, Hennahan on nyt jo lahjakkaasti mokannut monet muutkin jutut, johon hän on sotkeutunut, joten pakkortuosi ei todellakaan ole ainoa "saavutus".
Aivan niin teki ja kirje oli vielä luettavissa Suomen Kuvalehden sivuilta.
Miten ihmeessä nämä nykyiset kellokkaat ovat päässeet asemaansa,jossa toinen
uhkaa laittaa kunnat minimiin ja palvelut alas muualta kuin suurista kaupungeista
ja toinen lahjoittaa ne rahat,jotka on veronmaksajilta kerätty kuntien palveluiden
kattamiseen lahjoittaa mafiakavereilleen Eurooppaan ovat asemansa saavutta-
neet ilman että osaavat ruotsia.
He ovat saavuttaneet asemansa median avulla joka on ruotsalaistahojen
hallussa ja lupaamalla kiltisiti säilyttää kaikki ne kyykytyksen muodot,jotka
pieni kielivähemmistö vaatii.
Tämä tietenkin rahaa vastaan
Melin, Torvalds, Zilliacus, rkp älymystö mylntää tosiasiat !
Ja siksi kiihkosvekojohto pyrkii vaientamaan ja siirtämään heidät sivuraiteelle.
Olav Melin oli jokunen vuosi sitten keskustelemassa kanssani pakkoruotsista aamu-TV:ssa.
http://www.youtube.com/watch?v=t_CokDGoACY
Sen jälkeen hän on pariinkin otteeseen yrittänyt valmistaa suomenruotsalaisia välttämättömyyteen eli pakkoruotsin poistamiseen ja tulevaan viralliseen yksikielisyyteen.
Voi hyvät hyssykät.
Melin: "Suomalaiset nuoret haluavat että poliitikot osaavat ruotsia."
ja muuta paschaa
Melin säästi nahkansa kun vastustaa pakkoruotsia ! Hyvä!
RKP älymyöstä ymmärtää että pakkoruotsi on tiensä päässä..
Oliko Melin jakamassa 15.000 euroa seppäsen tiimille kirkollisveroista?
Melin parka puhui itsensä pussiin niin monta kertaa että oikein oli noloa katsoa. Hän ei osaa kunnioittaa toisen puheenvuoroa vaan on koko ajan keskeyttämässä. Heikko esitys häneltä. HYVÄ HEIKKI!
Päälle puhumisen taktiikka heillä on ollut jokaisessa ohjelmassa jossa
asiaa on käsitelty.
Kun eivät pysty kieltämään tosiasioita aletaan suureen ääneen toisen
puheen päälle huutamaan jotain yksityisasioita,joiden varjolla koko
kansa on pakkoruotsitettava siis jonkinlainen pakkoverotus näitten
päällepäsmäreiden pitää suomenkielisiltä saada.
Kyllä tässä kielivapaustaistelussa on nyt aivan selvästi pantu isompi vaihde päälle.
Kielivapauden kannattajia ei enää voida demonisoida koska asia on hyvin yksinkertainen kysymys kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta. Pakolle ei löydy järkeviä argumentteja. Ei suomalaiset enää sulata yhden pienen vähemmistön harjoittamaa omaetupolitiikkaa joka ei kuulu tälle vuosisadalle.
RKP älymystö tietää tulevan ja alkaa valmistautua. Mätä ydin eli taxell,teir,wallin,wiklund yrittävät pitää kulisseja koossa.
Muut kielitalibanit hoitaa joko tauti tai aika .._)