Olin tässä viikonloppuna kävelemässä joen jäällä. Yöllä oli tullut lunta joten uudet jäljet erottuivat hyvin. Lähinnä oli jäniksen jälkiä sekä muutama helminauhan hiiren jäljiltä. Sitten näin jäljet, joita ensin epäilin koiraeläimen jälkiksi, koska olin näkevinäni kynsien painaumat, mutta nyt jälkikäteen en ole enää ihan varma. Askel-ryppäissä oli isoja välejä joten lujaa oli ilmeisesti menty. Suurimmaksi osaksi askeleet seurasivat toisiaan nauhana, mutta aina välilä askelrytmi muistutti jänistä, eli kaksi vierekkä, kaksi peräkkäin. Ilves kuulemma jättää tällaisia jälkiä, mutta jättävätkö susi tai kettu? Ketun jäljiksi olivat ehkä vähän liian pienet.
Jännintä oli, että jäljet eivät näkyneet mennessä vaan vasta takaisin tullessa, eli ne oli jätetty kävelyreissuni aikana. Ne tulivat metsästä, kirmasivat hetken matkaa jäällä ja kääntyivät takaisin metsään.
Jännintä oli, että jäljet eivät näkyneet mennessä vaan vasta takaisin tullessa, eli ne oli jätetty kävelyreissuni aikana. Ne tulivat metsästä, kirmasivat hetken matkaa jäällä ja kääntyivät takaisin metsään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
melko suoran helmijonon susi ja ilves melko harvinaiset joten voi olla koira
Laitapa joitain mittoja niin voi sulkea 80% vaihtoehdoista pois.
saukko se on.
Jänis jättää myös jälkiä niin, että takajalkojen jäljet eivät ole rinnakkain vaan peräkkäin..
Ilves ei jätä kynsien painaumia... Kenites susi? Tai koira... Oma koira juoksee kuin jänis :)
Jos ovat ketun jäljiksi pienet niin miksi mietit suden jäljiksi : )
Näätäkin voi jättää sopivalla lumella aivan jäniksen jälkien kuvion, tai paremminkin kanin jälkikuvion.
Ilvekselläkin on isommat tassutjäljet kuin ketulla ja kyllä ilvekselläkin joskus näkee kynnenjäljet eli kyllä jättää joskus kynnen painautumia.... Ehkä jänö, se tosiaan tekee myös peräkkäisiä jälkiä kun vauhti on kova.
Vois olla jäniksen pakojaljet. Yllättävän paljon talvisessa luonnossa on eläimiä sopivilla alueilla. Kävin lenkillä metsätraktorin polkemaa jälkeä kuusivaltaisessa metsässä. Näin samalla reissulla jäniksen , ketun, hirven, metsäkauriin, kärpän, oravan, hiirien ja kaiken kruunasi ilveksen komea jälkijono puhtaassa lumessa.
Liekö saanut jänispaistin, lunta oli 60 cm, ei viitsinyt seurata jälkeä. Kaikki jäljet oli tulleet 2 yön aikana..
Viime talvena seurasin isäukkoni mökin lähellä järven jäällä jälkiä, jotka välillä meni helminauhana, kuin kettu, mutta lyhyempi askelväli. Jälki oli samankokoinen kuin ketulla.
Mutta välillä jäljet vaihtui melko lyhyeksi parihypyksi, jossa oli kahdet parijäljet peräkkäin vajaan vaaksan välein ja jälkimmäine parijäki ei ollut aivan rinnakkainen, mutta ei myöskään niin peräkkäin kuin jäniksellä. Parihyppyjen väli oli 40 - 60cm, eli melko lyhyt. Vierekkäiset parijäljet lähes koskivat toisiaan.
Päädyin jälkikuvia tutkittuani supikoiran kanalle. Vaikka toisaalta epäilytti se, että otus oli harvinaisen arka. Se ei esim. ylittänyt moottorikelkan jälkeä vaan sitä haisteltuaan kääntyi takaisin. Supikoirat kun yleensä tulee pihapiiriinkin jos haistavat siellä jotain syötävää, vaikkapa kalanperkeitä ja pieniä pilkkisärkiä, jotka isäni tapaa jättää kuukkeleille ja muille metsän eläville. Niitä kohti tuokin tuli, mutta kääntyi kelkan jäljeltä takaisin jäälle.
Otus kierteli lähiympäristössä useita päiviä, kunnes paikallinen metsästäjä nappasi sen. Jälkeenpäin kuulin, että se oli ollut vanha ja harvinaisen isokokoinen supikoirauros. Se oli liikkeellä jo maaliskuussa, kun oli vielä täysi talvi.