Minun paniikkikohtaukset ovat vuosienvarrella vaihtuneet kohtauksiin, joissa paniikkikohtausta ei tule, mutta sympaattinen hermosto käynnnistyy. En pysty nukahtamaan ja palelen. Juoksen pissalla koko yön ja ei mitään pikkuliruja, vaan oikeesti sympaattinen hermosto on saanut munuaiset toimimaan! Huokailen ja olen ahdistunut. Välillä tärisen ihan kunnolla, koska palelen niin paljon. Hermosto on antanut käskyn siistää pintaverenkiertoa sisäelimille. Eikä tässä auta melatoniini tabletti nukahtamisessa. Pyrin olemaan rauhassa, joskus on mahakin sekaisin. En päästä itseäni panikoimaan, vaan kerron itselleni tosi asioita. "Olen tässä kotonani ja oikeasti ei ole hätää. Tämä on vain elimistön tapa reagoida, koska se hermostui "jostain". Silti yleensä aamuyöstä oksennan.
Juuri tuo jostain kuitenkin häiritsee! Vaikka varsinaisia paniikkikohtauksia ei enää tule, sairastuin 27 vuotta sitten, tuntuu paniikkihäiriö hallitsevan jollaintavalla yhä elämää. Se rajoittaa sitä aika tavalla. Voin kyllä käydä kaupassa, enkä ahdistu jonosta, mutta olen hirveän arka edelleen. Pelkään matkustamista ja kärsin sosiaalisesta jännittämisestä. Pienikin asia voi saada minut poissa tolaltani ja sitten tämä sympaattinen hermosto käynnistyy ja valvon sen kanssa yön. Se yleensä rauhoittuu vasta aamulla. Tämä rajoittaa työpaikanhaussa, opiskelussa ym.
Onko kenelläkään samanlaisia kohtauksia? Minulla on ollut todella pahoja paniikkikohtauksia ja tämä ei tunne tasolla ole läheskään niin paha, vaikka tässä fyysisesti tapahtuukin paljon. Tässä vain joutuu olemaan virran vietävänä, kun tähän sympaattiseen hermostoon ei voi vaikuttaa.
Juuri tuo jostain kuitenkin häiritsee! Vaikka varsinaisia paniikkikohtauksia ei enää tule, sairastuin 27 vuotta sitten, tuntuu paniikkihäiriö hallitsevan jollaintavalla yhä elämää. Se rajoittaa sitä aika tavalla. Voin kyllä käydä kaupassa, enkä ahdistu jonosta, mutta olen hirveän arka edelleen. Pelkään matkustamista ja kärsin sosiaalisesta jännittämisestä. Pienikin asia voi saada minut poissa tolaltani ja sitten tämä sympaattinen hermosto käynnistyy ja valvon sen kanssa yön. Se yleensä rauhoittuu vasta aamulla. Tämä rajoittaa työpaikanhaussa, opiskelussa ym.
Onko kenelläkään samanlaisia kohtauksia? Minulla on ollut todella pahoja paniikkikohtauksia ja tämä ei tunne tasolla ole läheskään niin paha, vaikka tässä fyysisesti tapahtuukin paljon. Tässä vain joutuu olemaan virran vietävänä, kun tähän sympaattiseen hermostoon ei voi vaikuttaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.