Kertokaa millaista on seminaareissa?
Itseäni jännittää seminaarit ihan älyttömästi...en millään tunnu niihin pystyvän sitten kun ne alkavat. Kumpi on vaikeampi proseminaari vai oikea seminaari? Kuinka virallista kaikki on? Saako jokainen olla oma itsensä vai nauretaanko, jos jännittää ja puhe on epäselvää? Millainen on ryhmähenki seminaareissa? Ovatko kaikki tuttuja ja kavereita keskenään, vai löytyykö ryhmästä paljon ylväitä ja ilkeitä ja taas päinvastoin alhaiseksi itsensä tuntevia raukkoja? Professorin ja toisten opiskelijoiden välinen ilmapiirihän on mitä tärkein tällaisissa tilanteissa. Onko mitenkään mahdollista että kaikki tukisivat vahvasti toisiaan vai ei?
Tuntuu, että tulee mahahaava, kun ajattelenkin tätä asiaa. Mitä minun pitäisi tehdä?
Kertokaa seminaareista kaikki mahdollinen. Kuinka monta kertaa proseminaarissa pitää esitelmöidä ja opponoida? Kuinka monta kertaa kahden lukukauden aikana yksi ihminen esiintyy? Kuinka usein seminaareista voi olla pois? Voiko seminaareja korvata mitenkään?
Sietämätön jännitys seminaareissa!
10
2009
Vastaukset
- Santtu
Haluan kirjoittaa tästä asiasta, koska itse jännitin niin kauheasti aikoinani, että lykkäsin joitakin pakollisia kursseja; en uskaltanut mennä niille, koska tiesin, että niillä pitää pitää alustus, keskustella tai pitää esitelmä. Sitten kun niitä ei enää voinut lykätä, huomasin, etten kuollutkaan. Ja lopuksi opin pitämään sekä oman aiheeni esittelemisestä ja siitä keskustelemisesta että muiden aiheiden kommentoinnista. Keskusteleminen on avartavaa ja inspiroivaa, siksi siihen kannattaa pyrkiä. On maailman ikävin asia, että me (kaikki) jännitämme, mikä tulee esteeksi oppimiselle ja kiinnostavalle ajatusten vaihdolle.
Mikä voisi auttaa:
Ihan ensiksi sellainen asia, että melkein kaikkia jännittää seminaareissa, toisista sen huomaa enemmän, toisista ei juuri lainkaan. Älä siis kanna turhaa huolta siitä, että jännität; jännittäminen on ihan luonnollista. Itseäni helpotti aika paljon, kun lopetin jännittämästä sitä, että jännitän. Jos vahingossa tiputtaa paperit, kun kädet tärisee, voi ihan hyvin sanoa, että hups, tämän on niin jännittävä tilanne... Yleensä yleisö ei pane pahakseen vaan on hyvinkin ymmärtäväinen esiintyjää kohtaan.
(Itse jouduin kerran pitämään esitelmän englanniksi. Tajusin, että jännitin niin paljon, ettei ääntämyksestäni saanut mitään tolkkua. Keskeytin esitelmän ja sanoin, että "Please tell me if you can't understand my talk. I'm so nervous I have forgotten the English pronounciation." Yleisö naurahti hyvänsuovasti, ja olo selkiintyi. Sain esitelmän kunnialla loppuun, ja vielä hyviä kommentteja.)
Toiseksi yritä keskittyä aiheeseen, älä itseesi. Minusta nykyään puhutaan vähän liiaksikin esiintymistaidoista. On totta, että selkeää esiintyjää on kivempi kuunnella, mutta viime kädessä asia ratkaisee. Seminaarissakin käsitellään sinun AIHETTASI, ei SINUA PERSOONANA.
Ja jos aiheessasi on ongelmia, tuo ne rohkeasti esille. Sinun ei tarvitse tietää kaikkea seminaarissa, sen tarkoitus on opettaa ja viedä proseminaarityötäsi tai lopputyötäsi eteenpäin.
Kolmanneksi: yritä saada suusi auki (eli kommentoida) seminaarissa jo ennen omaa esiitelmävuoroasi. Se madaltaa puhekynnystä. Jos alussa ei puhu, on vaarana, että jää puhumattomaksi koko seminaarin ajaksi. Mutta jos alussa pakottaa itsensä ottamaan puheenvuoron (naama punaisena ja kädet täristen), puhumiseen tottuu. Silloin uskaltaa ihan rennostikin puhua myös myöhemmin aina, kun on asiaa, punastumattakin (paitsi jos aihe on kiihdyttävä :)).
Proseminaarien ja seminaarien virallisuusaste riippuu varmaan ihan laitoksesta ja seminaarin vetäjästä. Meidän laitoksella niillä ei ollut viime kädessä suurtakaan eroa. Kummassakin työskenneltiin pienehköissä (10 - 15) hengen ryhmissä. Jokaisnen piti vuorollaan esitelmän/alustuksen, ja toimi vuorollaan jonkun toisen esitelmän pitäjän opponenttina (kommentoijana). Meillä ainakin oli tarkoitus, että opponentti ei varaa koko keskusteluaikaa, vaan kaikki seminaarin osallistujat saivat osallistua keskusteluun, mikä oli mielestäni hyvä asia.
Pähkinänkuoressa:
Älä pelkää tai häpeä itseäsi, aihettasi tai jännittämistäsi. Kaikki jännittää, mikä on luonnollista. Jännittämisestä pääsee kuitenkin jossain määrin eroon, tai ainakin siihen tottuu niin, ettei se enää häiritse niin paljoa.
Seminaarin tarkoitus on viedä opiskelijoiden aiheita ja ajattelua eteenpäin. Keskity siis aiheeseesi - ja muiden aiheisiin.
Ja muista, sinulla on aivan varmasti kohtalotovereita samassa tilassa! He ovat ymmärtäväisiä.
Onnea matkaan!- Jukka
Kiitos ihan älyttömästi rohkaisevasta informaatiostasi. Tuo kyllä auttoi jonkin verran. Kertoisitko vielä proseminaarista sen, kuinka monta kertaa itse kukin joutuu esittelemään/opponoimaan aihetta? Tämä olisi ihan ehdotonta tietää. Onko kokoontuminen aina joka toinen viikko n. 2tuntia vai? Kerro siis kuinka usein aina yksi ihminen joutuu kertomaan esitelmästään? (1/kk?, 1/2kk?)
Itselläni on lievä puhe- ja ääntämisvika, joten asia vaivaa jo senkin takia minua. Mitä alaa itse olet opiskellut? Itse alan opiskella historiaa. Millaisia professoreita sinulla oli seminaareissa silloin? Tuijottivatko he arvostelevasti, vai kunnioittivatko sinua ihmisenä ja tukivat kaikin mahdollisin tavoin?
Minulle se olisi tärkeää! Kiitos sinulle Santtu! - Jukka
Kiitos ihan älyttömästi rohkaisevasta informaatiostasi. Tuo kyllä auttoi jonkin verran. Kertoisitko vielä proseminaarista sen, kuinka monta kertaa itse kukin joutuu esittelemään/opponoimaan aihetta? Tämä olisi ihan ehdotonta tietää. Onko kokoontuminen aina joka toinen viikko n. 2tuntia vai? Kerro siis kuinka usein aina yksi ihminen joutuu kertomaan esitelmästään? (1/kk?, 1/2kk?)
Itselläni on lievä puhe- ja ääntämisvika, joten asia vaivaa jo senkin takia minua. Mitä alaa itse olet opiskellut? Itse alan opiskella historiaa. Millaisia professoreita sinulla oli seminaareissa silloin? Tuijottivatko he arvostelevasti, vai kunnioittivatko sinua ihmisenä ja tukivat kaikin mahdollisin tavoin?
Minulle se olisi tärkeää! Kiitos sinulle Santtu!
Kirjoittanut: Jukka 14.8.2004, klo 15.34
- Jukka
Kiitos ihan älyttömästi rohkaisevasta informaatiostasi. Tuo kyllä auttoi jonkin verran. Kertoisitko vielä proseminaarista sen, kuinka monta kertaa itse kukin joutuu esittelemään/opponoimaan aihetta? Tämä olisi ihan ehdotonta tietää. Onko kokoontuminen aina joka toinen viikko n. 2tuntia vai? Kerro siis kuinka usein aina yksi ihminen joutuu kertomaan esitelmästään? (1/kk?, 1/2kk?)
Itselläni on lievä puhe- ja ääntämisvika, joten asia vaivaa jo senkin takia minua. Mitä alaa itse olet opiskellut? Itse alan opiskella historiaa. Millaisia professoreita sinulla oli seminaareissa silloin? Tuijottivatko he arvostelevasti, vai kunnioittivatko sinua ihmisenä ja tukivat kaikin mahdollisin tavoin?
Minulle se olisi tärkeää! Kiitos sinulle Santtu!
Kirjoittanut: Jukka 14.8.2004, klo 15.34- Santtu
Se, kuinka usein joutuu esittelemään aihettaan, riippuu varmaan vähän seminaarinpitäjän käytännöistä.
Muistankohan nyt oikein... Pääainelaitoksellani (suomen kieli) proseminaarissa oli muistaakseni yksi kerta, jolloin alustavasti esitteltiin sitä, mistä aikoi tehdä esitelmän (ei siis varsinainen esitelmä, vaan pikemminkun ryhmän yhteinen aivoriihi tulevan esitelmänpitäjän tuoman aineiston pohjalta), yksi esitelmäkerta ja yksi opponointikerta, eli yhteensä 3 esiintymiskertaa. Seminaarissa oli samalla tavalla: syksyllä oli alustava esitys, keväällä varsinainen esitelmä, ja olisiko sielläkin ollut yksi opponointikerta, voi olla, että opponointeja oli kaksi.
Opponointi on siis sitä, että kun esitelmöitsijä on pitänyt esitelmänsä, opponoija käy sen läpi, kommentoi ja esittää kysymyksiä. Se on aika keskustelevaa, ei mitään yksinpuhelua.
(Esitelmänpitäjä toimittaa siis etukäteen, ehkä noin viikkoa aiemmin, esitelmänsä muille osallistujille ja ennen kaikkea opponentille, jotta nämä ehtivät tutustua siihen.)
Sivuaineena minulla oli teorettinen filosofia. Siellä oli kaksi puolen vuoden proseminaaria, kummassakin yksi esitelmä ja yksi opponointi.
Nyt en muista, oliko proseminaarissa kokoontumisia joka viikko vai joka toinen viikko. Se kesti aina kaksi tuntia kerrallaan, jos on tiukka aikataulu, proseminaari voi kai kestää neljäkin tuntia, jolloin siihen mahdutetaan kaksi esitelmää. Seminaarissa kokoontumiset taidettiin loppujen lopuksi sopia vähän sen mukaan, paljonko esitelmäkeretoja oli.
Proseminaaria voi vetää professori tai assistentti, seminaaria professori ja assistentti. Minulla oli erittäin hyviä ohjaajia: he tukivat ja antoivat ohjeita, eivät arvostelleet. Seminaarit ovat ohjaus-, eivät arvostelutilanteita, minkä ainakin meidän laitoksen proffat ovat hyvin sisäistäneet. Tarkoituksena on auttaa opiskelijaa tekemään mahdollisimman hyvä työ, ei masentaa häntä. Ilmapiiri oli siis hyvin kunnioittava ja rohkaiseva. Näin ei ole kaikkien proffien kanssa, mutta seminaarissahan on myös muita opiskelijoita. Heiltä voi saada paljonkin tukea ja myös ohjausta. Jos opiskelijoilla menee seminaarissa keskenään hyvin, ei sitä yksi ikävä proffa voi latistaa. Sinäkin voit siis vaikuttaa rakentavan ilmapiirin syntymiseen.
Historian laitoksella ollaan varmasti ihan kilttejä. Äläkä sitä puhevikaasi murehdi! En usko, että muut tulevat sen perusteella arvioimaan sinua - yliopistolla on kuitenkin suht fiksua porukkaa. Yliopistolla on sitä paitsi kaikenlaisia ihmisiä omine ansioineen ja pikkuvikoineen. Sitä paitsi eivät muut enää huomaa puheessasi mitään erikoista, kunhan tottuvat tapaasi puhua. Tähänkin pätee se sama vanha juttu: heitä kiinnostaa se, mitä sanot, ei se, miten sanot.
Jokohan vastasin tyhjentävästi?
Vielä sellainen asia, että proseminaarit/seminaarit ovat aika pieni osa opinnoista. Saat aika paljon viettää aikaa yksinkin lukemassa ja pakertamassa jos jonkin sortin esseetä.
Sinut on todettu kyvykkääksi opiskelijaksi, koska olet päässyt sisälle yliopistoon. Luota siihen ja luota myös opiskelukavereittesi järkeen ja arviointikykyyn. Hyviä opiskeluvuosia!
- ...
Hei. Jukka tuossa jo aika hyvin ja pitkästi selvittikin asiaa, mutta ajattelin nyt vielä kertoilla omia kokemuksia. Itse opiskelen pääaineena englantia ja laajana sivuaineena viestintätieteitä. Proseminaareja olen tehnyt pääaineessa kolme ja sivuaineessa yhden, ja sitten pääaineessa kaksi syventävien opintojen seminaaria ja vielä graduseminaarin.
"Kumpi on vaikeampi proseminaari vai oikea seminaari?"
Hmm... oikeastaan tämä riippuu enemmänkin kurssin opettajasta. Toki seminaarin pitää olla laajempi, n. 30 sivua kun proseminaari on tuosta n. 2/3. Tämäkin kyllä riippuneen hieman aineesta/opettajasta/tekokielestä jne.
Pääasiassa nämä seminaarikurssit ovat olleet opettajasta riippumatta sellaisia, että jokainen ryhmäläinen (ryhmässä n. 10-15 henkeä) esittää oman työnsä jollakin istuntokerralla ja muutama muu ryhmästä on sitten hänen opponenttinansa. Joskus on niin että esim. yksi on asiaopponentti ja toinen kieliopponentti. Muunkin ryhmän täytyy kuitenkin ottaa osaa keskusteluun ja muiden siis pitää (pitäisi) myös lukea käsiteltävänä oleva työ.
Tuo oman työn esittäminen on sitten ohjaajasta riippuen sitä, että työn tekijä a) lukee koko työn muulle ryhmälle tai b) laatii työstä lyhyen alustuksen piirtoheitin kalvoineen/powerpoint-esityksineen.
Joskus on ollut tosin vain niinkin, että työn esittäjän on lyhyesti istunnon alussa pitänyt vain kertoa miksi teki ko. aiheesta työn ja mitä virheitä siinä on itse jälkikäteen huomannut. Sitten on opponenttien vuoro ja sitten keskustellaan koko ryhmän kesken.
"Kuinka virallista kaikki on?
Ei kyllä ole virallista ollut. Mutta itse asiassa jos olisi virallista, se voisi jopa helpottaa jännitystä koska silloin tietäisi suht. tarkkaan kuinka asiat etenevät jne.
"Saako jokainen olla oma itsensä vai nauretaanko, jos jännittää ja puhe on epäselvää?"
Saa olla oma itsensä ja saa jännittää, eikä kyllä naureta - en ole ainakaan koskaan tällaiseen törmännyt. Ennemminkin on ollut niin, että muut ovat olleet ymmärtäväisiä työn esittäjää kohtaan.
"Ovatko kaikki tuttuja ja kavereita keskenään, vai löytyykö ryhmästä paljon ylväitä ja ilkeitä ja taas päinvastoin alhaiseksi itsensä tuntevia
raukkoja?"
Eivät välttämättä ole tuttuja/kavereita. Riippuu paljolti esim. siitä miten iso laitos on kyseessä ja onko kurssilla mukana esim. sivuaineopiskelijoita (esim. proseminaareissa näin on aika usein - itse olin viestintätieteen proseminaarissa ainoa sivuaineopiskelija).
En tiedä mitä tarkoitat ylväällä. Kannattaa muistaa että jos joku opponentti/professori esittää työstä kritiikkiä ei se tarkoita että tämä olisi suinkaan ilkeä. Totta kuitenkin on että kritiikin esittäjänkin pitäisi aina tietysti miettiä miten asiansa esittää.
"Mitä minun pitäisi tehdä?
Hmmm... paras keino lienee valmistaa oma työnsä mahdollisimman hyvin ja valmistautua hyvin omaan esitykseensä jos sellainen täytyy pitää: testata että powerpoint toimii, että piirtoheitin toimii jne. jne. siis setviä tällaiset käytännön ongelmat.
"Kuinka usein seminaareista voi olla pois?"
Riippuu hieman opettajasta, mutta ei kyllä voi monta kertaa olla pois.
"Voiko seminaareja korvata mitenkään?"
Ei tietääkseni muuten kuin muilla vastaavilla kursseilla - siis seminaareilla.
Mutta älä turhia huoli - ainakin minulla ovat proseminaari ja seminaarit olleet pääosin ihan mukavia ja opettavaisia kokemuksia.- ...
Heh, sinä olitkin Jukka ja tuo joka selitti asiaa oli siis Santtu. Sori että meni nimi väärin tuossa viestissäni.
- ...
Huomasin tuosta yhdestä viestistäsi että olet nyt aloittamassa opintojasi. Eli proseminaari tulee sinulle luultavimmin vastaan aikaisintaan vasta ensi vuonna tai vasta kolmantena opiskeluvuotena, seminaari sitten ehkä kolmantena mutta todennäköisimmin neljäntenä/viidentenä vuotena.
Ennen tuota proseminaaria ehdit todennäköisesti jo jonkin verran saamaan ainakin pienimuotoista kokemusta esiintymisestä jollakin kurssilla.
vielä rohkaisuksi haluan todella sanoa ja painottaa, että proseminaari/seminaarit ovat pääosin olleet todella mukavia ja mielenkiintoisia juttuja.
Hieman havaitsin viesteistäsi sitä, että kenties pelkäät professoria? Heitä ei tarvitse pelätä - ovat ainakin useimmat tapaamistani olleet oikein mukavia ja ymmärtäväisiä. Humanistiproffat harvemmin ovat sellaisia "tiukkapipoja" joita saattaa ehkä (?) luonnontieteissä tavata (no, nämä nyt ovat tällaisia stereotypioita). - nelli
Terve! Minäkin jännitin aikoinani kovasti proseminaaria, jonka kävin viime vuonna. Opiskelen yhteiskuntatieteitä. Itse olin varsin pettynyt seminaariin ja etenkin sen vetäjään. Kannustusta häneltä oli turha hakea, hän lannisti opiskelijoita eikä meinannut hyväksyä kenenkään aihe-ehdotuksia. Mutta opiskelijat olivat ihan mukavia ja kannustavia, kukaan ei haukkunut ketään pystyyn.
Meidän seminaarissamme jokainen esitti oman aiheensa kerran, jonka jälkeen se opponoitiin ja aiheesta keskusteltiin yleisesti. Tämän lisäksi jokainen toimi kerran opponenttina. Kyllähän siitä hengissä selvisi, vaikkei kokemus miellyttävä ollutkaan. - fuksi
Niin, eli onko noita seminaareja myös teknillisissä yliopistoissa? Itselläni on myös puhevika, eikä niinkään lievä, ja siksi esiintymistilanteet ovat aika kammottavia. Aloitan parin viikon päästä opinnot eräässä teknillisessä yliopistossa enkä vielä tiedä paljoakaan siitä mitä tuleman pitää. Tietysti näissä korkeimman asteen oppilaitoksissa on laitoksesta riippumatta esitelmiä yms. joten jotain seminaarien tapaista on kuitenkin edessä. No, ei kai se ole kuin elämää...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399230Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748074Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625850William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542409Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62127Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821769Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201710Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921486Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71458Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401393